Tanskalaiset ovat kuulemma onnellista kansaa, ja vaikka niiden kahden päivän Kööpenhaminan –kokemuksen perusteella on vaikea mitata onnellisuutta vastaantulevien kasvoilta, niin ainakin tällä turistilla virne oli todella hallussa. Kööpenhamina on ihana!

Tarpeeksi pieni. Kuin taskukokoinen kaunis kaupunki. Tuttavallinen ja turvallisen tuntuinen. Kotoisa. Upeita rakennuksia, kanavia, kauppoja, ihania kahviloita ja ravintoloita. Mukavia ihmisiä.

Emme koskaan ehtineen Christianiaan, mutta se ja moni muu jää nähtäväksi sitten seuraavalla kerralla. Tällä kertaa me pyörimme vain kaupungilla ja siinä katujen tallaamisessakin oli minulle jo tarpeeksi onnellisuutta.

 

 

Nämä 6 liikettä/ravintolaa jäi mieleeni:

RAW
(Oehlenschlægersgade 12)

Jos kahvilakeijuja olisi olemassa ja niiltä saisi toivoa, niin tämän teleporttaaminen Helsinkiin olisi hartaimpana toivomuslistalla.

Kahvila, missä taisin juoda valehtelematta elämäni parasta cappuccinoa mantelimaidolla.
Lisäksi tämä oli paikka, missä oli syntisen hyviä herkkuja, kakkuja, omatekoista granolaa ja minkä ruokalistalta pystyi tilaamaan toinen toistaan herkullisemman näköisiä salaatteja, leipiä, lasagnea! Kahvila, minkä isolla liitutaululla oli virkistäviä mehuja/smoothieita pitkässä listassa. Kahvila, missä ei käytetä säilöntäaineita, lisäaineita, väriaineita, sokeria, maitotuotteita, hiivaa tai gluteenia sisältäviä tuotteita ja kaikki maistui silti mielettömän herkulliselta!

Kiitos Hannalle, joka osasi paikkaa kehua.


STORM
(Store Regnegade 1)

Toinen tuttumme osasi taas kehua tätä liikettä.
Liikettä, minne on eksklusiivisesti valikoitu vain muutamia kappaleita eri suunnittelijoiden mallistosta ja mitä tutkaillessa olisin viihtynyt varmaan puoli päivää tästä Kööpenhamina ajasta.
Vaatteiden lisäksi liikkeessä oli myös kummallinen sekoitus upeita asusteita, kuulokkeita, musiikkia, jopa tuoksukynttilöitä ja suihkeita.

Todella kattava valikoima myös miesten tuotteita.


JOE & THE JUICE

Pääsin minäkin vihdoin tätä testaamaan ja missäs muualla kuin Joen synnynmaassa Tanskassa – siellä missä näitä kahviloita riittikin sitten joka nurkassa.
Paikka oli tosiaan kehujensa arvoinen, vaikkakin menu oli mielestäni odotettua suppeampi. En tiedä mitä kilometrilistaa odotin, mutta ehkä sillä ei ole väliä, nimittäin inkivääri-minttu-omenamehu oli raikasta ja tonnikala/jalopeno -leipä yksinkertaisuudessaan niin maukasta.


ACNE studios
(Pilestræde 40)

Olen jo pitkään ollut uusien hyvien nilkkureiden tarpeessa ja tajutessani, että Köpiksessä on parikin Acnen liikettä, oli salaisena Kööpenhamina-haaveena löytää Acnen kaupasta Coltit oikeassa koossa.
Ja mitä näenkään ensimmäisenä hyllyssä? Coltit ja ne ihanat numerot 36 pohjassa.


BIRGER CHRISTENSEN
(Østergade 38)

Taas seurattiin Hannan jalanjälkiä ja koluttiin läpikotaisin Birger Christensenin yläkerran tarjonta. Todella hyvä valikoima, iso ja avara tila minne sai rauhassa uppoutua ihailemaan vaatteita ja upeita laukkuja, sekä muita asusteita.


UMAMI
 
(Kongensgade 59)

Illalla teki mieli japanilaista ja kuulemma Umami oli siihen juuri sopiva. Jotenkin ihmeen kaupalla saimme vielä samalle illalle pöydän ja vaikka jouduimmekin sitä hieman ravintolan alakerran cocktailbaarissa odottamaan, oli tämä paikka hyvä valinta.
Pöydän viivästymisen takia talo tarjosi drinkit, eikä ne kourassa siellä viihtyisässä cocktailbaarissa ollut muutenkaan yhtään hullumpi istuskella.

Pöytään päästyämme nälkäinen joukko päätyi yksimielisesti ottamaan maistelumenun, mikä vilisi toinen toistaan upeampia makuja ja koko ilta kaiken kaikkiaan tässä ravintolassa keräsi meiltä kaikilta kehuja.
 

 

Viimeisenä yönä näin vielä unta että Tanska oli kaksikielinen maa. Kaikki tekstit oli käännetty tietenkin suomeksi.
Olin onnessani siinä unessa! Eihän ainoa ongelmani ollutkaan juuri kuin tuo kummallinen kieli. Ainakin kadunnimissä se tuotti tälle dyslektikolle nimittäin sen verran vaikeuksia, että oli helpompi vaan mongertaa Sömsömömstömsrgade ja toivoa että siitä joku jotain tajuaa.

 

Valitsimme Portugalin Lagosin kohteena itse asiassa ihan Villan perusteella. holidaylettings -sivulta pojat tutkailivat taloja ja jonkun kivan kohdalla vasta alettiin kai katsoa sijaintia. Valinta menikin tällä kertaa ihan nappiin.
Kuten olen jo varmasti tarpeeksi ylistänytkin, niin Monte Cristo villa oli ihana, Lagos sympaattisen mukava, lähellä upeita rantoja ja kaupungissa kivoja ravintoloita.

 

Villamme sijaitsi vuorilla, ja siksi maisema terassiltamme oli upea. Kaariportaat laskeutuivat uljaana alapihalle, missä oli paljon kukkia, puita ja jopa pientä lammikkoa. Ylemmältä pihalta löytyi grilliä, aurinkotuoleja ja uima-allas yhtä hulppealla näköalalla varustettuna. Sisällä oli todella monta makuuhuonetta ja mikä parasta – niin myös kylpyhuoneita. Kuusi huonetta ja viisi vessaa. Pihalla oli vielä toinen rakennus, missä myös makuuhuone, oleskelutila, terassi ja kylpyhuone. Tilaa siis viidelle pariskunnalle ainakin riitti ja hurraahuutoja keräsi myös tilava hyvin varusteltu keittiö, kaappitila, ja pienet yksityiskohdat. Jopa lattialämmitys löytyi. Talon vuokraamista hoitanut mies Miltton, toi loppuneen grillikaasupullonkin tilalle sunnuntai-iltana kymmenessä minuutissa toisen, oli joustava avaimien luovutusajoissa ja kaikin puolin oikein mukava.

Koko lysti kustansi per henkilö kuudelta yöltä n.250-300 euroa, mikä oli mielestäni halpa hinta ihanasta tilavasta majoituksesta. Tietenkin koko talon vuokrahinta, tuntuu yhteensä isolta summalta, mutta kun on tarpeeksi porukkaa minkä kesken se jakaa, pääsee tämän lystin toteuttamaan mielestäni aika halvalla.

 

Hintataso kaupungissakaan/ruokakaupoissa/ravintoloissa ei ollut ollenkaan korkea. Kävimme Lagosin keskustassa tosin vain muutaman kerran. Näimme hieman vanhaa kaupunkia ja satamaa.
Pienet kadut olivat päällystetty sileillä mukulakivillä ja varsinkin sateella ne olivat niin liukkaat, että niitä pitkin pystyi kirjaimellisesti liukua. Roikuin vain Laurin käsipuolessa ja liuin pitkin katuja kertaakaan jalkoja nostamatta jossain hölmön näköisessä mäkihyppääjä –asennossa.

Ostosmahdollisuuksista sen verran – mitä liukumiseltani ehdin nähdä – oli tarjolla keskustassa aikalailla vain pieniä kojuja. Täynnä vähän sellaista mitä tahansa. Jossain varmasti oli muitakin kauppoja, mutta ainakin omien ostoskassieni saldo oli miltei puhdas nolla koko ajaltamme Lagosissa.

 

Ravintoloita löytyi puolestaan melko paljon ja erilaisia. Osa aika keskivertaisia ja selkeästi vähän kaikennäköiselle matkaajalle laadittuja ruokalistoja. Haluaisitko ehkä lihapullia, vai thaimaalaista currya marokkolaisesta ravintolasta? Näitä yritimmekin hieman vältellä ja lopulta meillä kävikin aika hyvä tuuri, niinä kaikkina kolmena kertana kun kaupungilla söimme.

 

Ensimmäinen ravintola A Petisqueira Dois Irmaos
Näistä kolmesta ”hienoin” pieni tunnelmallinen ravintola Rua 25 de Abril 54 -kadulla
Pääruoka oli hieman tylsähkö, mutta sitä kompensoi ehdottomasti maukkaat alkupalat ja hyvä viinivalikoima.

 

Toinen ravintola Nah Nah Bah
Ravintola, mistä hampurilainen on äänestetty yhdeksi maailman top 50 parhaimmaksi purilaiseksi. Pakko kokeilla!
Kyseessä oli pieni reggae baari, hieman syrjäisemmällä Travessa do Forno, 11 -kadulla.
Musiikki oli aivan liian kovalla ja pöydissä riitti tungosta, mutta ainakin täällä oli se reggae baarin tunnelma.

Listalta valitsin tietysti sen talon voittajahamppari klassikon Toucan burgerin. Annos oli iso ja kieltämättä maukas, mutta ei kyllä ehkä ihan maailman top 50 parhaimmistoa?

Kuitenkin kokemisen arvoinen paikka ja ehdottomasti oikea paikka purilaiselle jos Lagosissa iskee hampparihimo!

Kolmas ravintola Casinha do Petisco
Pieni ravintola kaukana hienostelevasta tunnelmasta ja harkitusta sisustuksesta. Rua da Oliveira 51 –kadulla.
Täällä vallitsi aito, rehellisen ruoan meininki. Avokeittiössä hääri isossa valkoisessa kokinhatussa sympaattisen näköinen kokki ja oviaukossa kohtaamani asiakas heitti hyväntuulisesti, että varautukaa, annokset ovat mielettömän isoja!

Mitä ne todella olivat. Melkein kaikki seurueestamme tilasivat ravintolan spesiaaliannoksen; kahdelle jaettavan seafood/lihapadan Cataplanan.

Minä otin possua ja katkarapuja -annoksen missä oli varmaan kilo sitä possua! Maut olivat hyvät, mutta possunpalojen tekstuurit vieläkin vähän ongelma. Olen juuri se nirso joka ei halua jauhaa sitkeitä paloja ja maistaa läskiä lihassa vaikka aina koitan totutella.

Muiden annokset keräsivät kuitenkin hurjasti kehuja – Cataplana padat varsinkin ja ilmeisesti se mitä siellä tosiaan kannattaakin tilata. Patoja oli pöydässä jokaisessa ja ulkona ihmisiä jonoksi asti odottaen sellaisen saavansa.

 

Kaiken kaikkiaan minulle jäi Lagosista kiva kuva. Rento ja rauhallinen. Oli tosin sesongin loppuaika, mutta voisin tulla uudestaankin. Vuokrata taas villan porukalla, ajaa liikenneympyröitä vuokra-autoilla rannoille ja vain koluta läpi näitä pieniä ravintoloita.

 

Meikkipussi saattaa vaihtua, mutta se mitä se pitää sisällään pysyy melko pitkälti ennallaan. Kotona on purnukoita ja pensseleitä rivissä, kasassa, laatikossa ja hyllyllä. Testailen niitä aina vuorotellen, käytän milloin mitäkin poskipunaa, koitan kikkailla pensseleillä, tai keksin valokynän olemassaolon. Meikkipussiin ne eivät kuitenkaan pääse. Meikkipussissa on tutut ja turvalliset tavarat. Jos tulee tiukka paikka niin näillä pärjää – tai ainakin näillä hetkellisesti korjaa.

 

Ehkä olettekin luottotuotteisiini täällä jo törmänneet – kuten sanoin näillä on jo vähän aikaa menty, mutta kertauksena nyt vielä:

PEITEVÄRI Joe Blasco Tattoo Cover (sävy2)
Mikään muu ei vain peitä tummia silmänalusiani kuin vanha kunnon Joe! Tämä on ollut luottotuotteeni vuosia ja vuosia yksi purnukka myös kestää. Tuntuu että purkki lahoaa ympäriltä täysin, ennen kuin purnukan pohja edes pilkottaa.

Peitevärin sivellinkaverina pussukassa kulkee itse asiassa huulipunasivellin (Kicksistä) Ihan vain sen takia, että tykkään saada siveltimen pään tuolla tavalla piiloon, ettei se sotke kaikkia muita kavereitaan ja tykkään myös levittää peitevoidetta hieman ohuemmalla sivellinpäällä.

PUUTERI Clinique stay-matte sheer pressed powder (sävy 03 stay beige)
Todella hyvä hinta-laatusuhde ja pitää kasvot ihanan mattaisina.

Tätä taputtelen ihan sienellä (minkä vaihdan usein kyllä uuteen). Pidän aina sienen ja puuterin välissä tuota muovikalvoa, muuten puuteri imee sienestä rasvan itseensä ja sitten siitä tulee kovaa ja käyttökelvotonta, yöh. Joskus nuorempanahan luulin, että muovin on tarkoitus suojata vain rasian peiliä ja heitin sen aina pois.

LUOMIVÄRI Urban Decay Naked Basics
Ihan paras luomiväri. Olettekin ehkä kuulleet tästä niin ennenkin sanottavan? Tuntuu olevan monen suosikki ja tässä basics –paletissa on ainakin itselleni juuri täydellisesti sopivat värit.

 

Näitäkin levittelen mieluiten siveltimillä, mutta matkassa mukana kätevämpi minulle on ihan perus aplikaattorisivellin. Sellainen missä toinen pää on kapea, niin voin sillä korjailla myös kulmakarvoja. Niin ja käytän myös kulmiin usein tätä samaa luomiväripalettia, jos en kulmavärejä ja siveltimiä mukana jaksa kanniskella.

AURINKOPUUTERI Dior Nude Tan Matte (sävy 002 matte amber)
Kuinkakohan pitkään tämäkin aurinkopuuteri on jo minulla ollut? En edes muista, mutta se on siis ainakin hyvin kestävä ja pidän tuosta matta vaihtoehdosta. Yleensä aurinkopuuterit on täynnä kaikenmaailman helinäkeiju-hilettä. Tykkään minä tosin niistäkin, mutta perus aurinkopuuterini pitää olla matta. 

HUULTENRAJAUSKYNÄ Clarins 01 Bay rose
Tykkään rajata huuleni näyttämään hieman muhkeammilta omien huulieni värisellä rajauskynällä ja Clarinsilta löytyy juuri se oikea sävy – Bay rose. Häivytettyäni rajauksia laitan päälle usein vain huulirasvaa, tai sitten jotain sävytettyä huulirasvaa.  Siinäpä ne. Naamaani useimmiten käytetyt pikku apurit. Olen tosin miettinyt pitäisikö koittaa antaa jollekin uudelle tuotteelle meikkipussissa vielä tilaa. Mikä teillä on se luottotuote mikä pitää aina olla ehdottomasti meikkipussissa mukana?

Ihanaa viikonloppua 🙂