Toisinaan mulla on kummallisia meikkikikkoja hihassa huonojen naamapäivien varalle ja uusimman selllaisen oivalsin tuossa eräs päivä vähän vahingossa.

Aikaisemmin mainitsinkin kahdesta uudesta meikkivoidesuosikistani. Dior Forever ja Lumene Blurista.
Eräs ilta päädyin sitten vahingossa laittamaan näitä molempia ikään kuin päällekkäin naamaani ja sain siitä sen verran kestävän pohjan aikaiseksi, että ”vahinko” on jäänyt käyttöön. 

Olen vähän sellainen meikkaaja, että jos ei ole kiire, niin annan meikkivoiteen ”kuivua” sillä välin kun teen jotain muuta, ja saatan unohtaa kokonaan mitä olen jo naamaani laittanut.

Tällä kertaa alla oli jo kosteusvoide, SmashBoxin meikinpohjustusvoidetta, sekä pieni määrä Beauty Blender -sienen avulla levitettyä Lumene Blur meikkivoidetta (sävy 3).

Tähän päälle olin tehnyt vielä korostuksia ja varjostuksia käyttäen korostukseen Joe Blascon special yellow –korostusväriä ja varjostuksiin Lorealin Glam Bronze aurinkopuuteria.
 

Tässä kohtaa telkkarista taisi sitten tulla jotain mielenkiintoista, tai saatoin mennä näpyttelemään koneelle sähköposteja, nimittäin palatessani peilin eteen, otin ihan ajatuksissani Diorin Forver meikkivoidetta ja levitin sitä sormin pienen määrän kaiken tuon päälle luullen, että naamassani ei ole vielä mitään muuta meikkiä. Tyypillistä sähläämistä, mutta yllätyin peilikuvasta! lopputulos ei näyttänytkään kirjavalta kerroskakulta, vaan yllättävän tasaiselta ja luonnolliselta. Päätin antaa pohjan olla naamallani ja viimeistelin sen Lumenen irtopuuterilla. Lopuksi vielä hipaisin Diorin aurinkopuuteria hieman otsaan, poskipäiden alle ja leukaan ja lähdin juhlistamaan ystäväni syntymäpäiviä.

 

Illan mittaan kuulin kehuja tasaisesta ihostani ja mietin oliko salaisuus kahden meikkivoiteen sekoituksessa vai tuossa kerrostamisessa? En tiedä, mutta kun saavuin kotiin pitkien juhlien jälkeen yömyöhään ja olin pesemässä kasvojani, oli peilikuvassa ihmettelemistä. Iho näytti melkein tismalleen samalta kuin lähtiessänikin.

 

 

Kyllähän se saattaa kuulostaa paljolta; meikkivoide, peiteväri, varjostukset, toinen meikkivoide, puuteri ja aurinkopuuteri, mutta maltillisella kädellä itselläni ainakin toimi.

Olen kyllä yksi matkakokoisten putiloiden hamstraaja. En tiedä onko se jo miltei pakkomielle, mutta minusta on kauhean kivaa jos matkalle lähtiessäni minulla on jo valmiina kaikki tarvittavat tuotteet minikoossa, keskikoossa ja vähän isommassakin koossa – riippuen matkan pituudesta. Lisäksi valmiina isossa kosmetiikkapussissa uusi hammasharja, minihammastahna, pompulat ja pinnit omassa pussissa, pumpulipuikot ja laput pienessä minigrip-pussissa, sekä matkahiusharja, kampa, minilakka ym muut perustuotteet.

 

Viime Etelä-Afrikan reissulla ihastuin Joicon kosteuttavaan shampooseen ja hoitoaineeseen, mitkä tulivat juuri sopivassa koossa kuukauden reissulle. Lisäksi SP Luxe Oil ravitsi auringon kähertämiä latvoja ja Biozellin matkakokoinen kuivashampoo tummille hiuksille oli pelastaja kiireessä (tai laiskuudessa).
Kasvoille otin mukaan arkena normaalistikin käyttämäni tuotteet, koska purkit olivat valmiiksi melko pienikokoisia.
Estee Lauderin Anti-Oxidant päivävoide, Kiehlsin yöseerumi ja Cliniquen silmänympärysvoide. (Plus Kiehlsin meikinpuhdistusvoide näytekoossa).

 

Lyhyemmille reissuille otan yleensä miniputiloita, sellaisia mitä saa apteekeista, tai sitten näytekoossa muilta kosmetiikkabrändeiltä. Päivän reissuille saatan ottaa vaan noita littania näytepakkauksia. Esim. Kiehlistä saa paljon hyviä, ja niitä jaetaan asiakkaille mielellään.

 

Tykkään myös pitää korut järjestyksessä eri korupusseissa ja siksi säästänkin aina kaikenmaailman pussukat tätä korulajitteluani varten. Isot käsikorut eri pussiin, ohuet ketjukorut toiseen, pikkusormukset pikkupussiin ja isot sormukset toiseen jne.

 

Pitkälle lennolle otan koneeseen vielä mukaan minigrip-pussissa seuraavat tuotteet;
Hammasharja, hammastahna, minidödö, puhdistusliinoja, kasvorasva, kosteuttava kasvosuihke, käsidesi ja hajuvettä uudelleen täytettävässä matkatuubissa.

 

Kaikki nätisti valmiina odottamassa. Ihan kuin olisin aina lähtövalmiudessa.

P.s Kuinka ihanaa, että nykyään melkein mitä vain saa söpöissä matkapurkeissa! Uusimpana löytönä käyttämäni Balmainin hiuksiin jätettävä kosteussuihke söpönä miniversiona!

Tags:

Olen ollut Kapkaupungissa nyt 5-6 kertaa?
Ilmeisesti sen verran monta, etten itsekään pysy enää laskuissa, mutta jokainen reissu on silti omalaatuinen ja jokaisella kerralla huomaan aina kaupungista kasan uusia asioita. Pieniä muutoksia, havaintoja. Uusia taloja ja ravintoloita – niitä kasvaa kaupunkiin kuin sieniä sateella.

Pyydätte usein kertomaan enemmän Kapkaupungista, joten tässä tulee taas muutamia uusimpia (ja ehkä jo ennestään tuttujakin) havaintoja:

– Lentolippujen hinnat nousevat ja turismi kasvaa vuosi vuodelta enemmän. Halvimmillaan olen maksanut lentolipusta n.700e ja kalliimmillaan miltei 1300e
Viime vuonna olin ajoissa ja löysin liput hieman alle 900 eurolla. Yleensä lennän yhdellä vaihdolla Lontoon, Istanbulin, tai Amsterdamin kautta. Yleensä lentoaika sisältäen nopeat vaihdot on n. 16-17 tuntia.

 

– Sesongin ollessa huipussaan (sanoisin että siinä joulukuun loppupuolelta tammikuun puoleen väliin) Kaupunki on täynnä! Turisteja ja kauempaa tulleita paikallisia. Ruuhkaa, ruuhkaa. Teillä, ravintoloissa ja rannoilla.

– Ostoskeskuksiin tulee koko ajan uusia kauppoja, Ensin tuli Zara, sitten Topshop, uusimpana Forever 21 ja tulossa on vielä H&M:kin.

– Vaatteet ovat tosin hieman kalliimpia, eikä valikoima ole mielestäni ostoskeskuksissa mikään aivan päätä huimaava. Saattaa johtua myös siitä, että itse suosin hieman simppelimpiä kappaleita, kun täällä on taas vaatekaupat pullollaan väriä, printtiä ja kummallisia leikkauksia.

 

– Ihmiset pitävät itsestään hyvää huolta. Tässä kaupungissa urheillaan paljon ja syödään terveellisesti.

 

– Eikä mikään ihme, kun luonto tarjoaa mielettömät lenkkipolut ja maisemat. Kapkaupungissa voi tehdä melkein mitä vain. Hypätä liitovarjolla, pyöräillä vuorilla, surffata, golfata, joogata, ratsastaa. Myös kuntosaleja löytyy useita. Isoja ja pieniä. On ulkosaleja ja hienoja liikuntakeskuksia, missä on ties mitä uusimpia ryhmäliikuntatunteja, mistä itse en ole koskaan vielä kuullutkaan.

 

– Ruokakaupoissa on hyvä valikoima ja varsinkin ”terveyshylly” notkuu superfoodeja, siemeniä ja jauheita. Jopa soijamaito ja mantelimaito valikoima on melko kattava.
Ainut mitä saa todella metsästää on hyvä leipä.

 

– Ravintoloissa ruoka on edelleen mielettömän hyvää. Hinta/laatusuhde loistava. Tuoreet raaka-aineet, paljon makua ja kastikkeita. Juuri sellaista mistä itse tykkään.

– Ravintolatarjonta on laaja, kekseliäs, trendikäs ja todella monipuolinen. Ja mikä parasta – se mikä näille on ”hintava” ravintola, on luultavasti meille vain keskihintainen.

– Suosikkiannokseni on Kingklip – Etelä-Afrikan suosituin vaalea kala. Varsinkin Baby Kingklip, mikä tarjoillaan kokonaisena ruodossa ja usein vielä maukkaan perunamuusin ja butterlemon kastikkeen kanssa, se on suussa sulavan hyvää!
Myös pihvit on erinomaisia ja osataan kypsentää usein juuri oikein.

 

– Kapkaupungissa kaikki osaavat myös grillata. Mikään ei voita kunnon braai –illallista, milloin sotket sormesi tahmeaan grillisoossiin, kun lautasellesi on kasa mitä parhaimpia chicken wingsejä, ribsejä, rapuja!

 

– Kiinnitin huomiota, että vanhemmat ihmiset ovat todella ulospäin suuntautuneita, nuorekkaita, upeannäköisiä ja viettävät iltaa cocktailien ääressä siellä missä nuoremmatkin.
Ihmiset ovat usein sosiaalisia, hymyilevät ja juttelevat leppoisasti tuntemattomille.

 

– Julkinen liikenne ei ole kovin hyvä, eikä sitä usein turisteille suositellakaan. Paras vaihtoehto on vuokrata auto (vasemmanpuoleinen liikenne), tai ottaa taksi. Taksit eivät ole kovin kalliita, mutta välillä niiden tilaaminen on hankalaa ja riippuen osoitteesta, taksin saapumisella saattaa myös kestää tovi.
(Onneksi tosin Uber tuli juuri Kapkaupunkiin ja on luultavasti takseista nykyään se nopein ja kätevin vaihtoehto).

 

– Sää on vaihteleva ja varsinkin kesäisin tuulinen. Päivällä saattaa olla mielettömän kuuma, mutta illaksi voi tulla välillä hieman viileäkin.

 

– Kadut ovat puhtaita, hanasta tulee juomakelpoista vettä, rakennusten ei anneta ränsistyä ja yleiskuva keskustassa on siisti.

 

– Keskustan ulkopuolella onkin sitten hieman toista. Paljon Townshipejä (ns. Peltikattoisia hökketitalo-alueita), missä asuu satoja tuhansia ihmisiä. Alueelle on alettu rakentaa nyt enemmän taloja korvaamaan hökkeleitä, mutta niitä ei vain mitenkään riitä kaikille.

 

– Kapkaupungissa on paljon vaarallisia alueita ja rikollisia. Vaikka noin yleisesti maalaisjärjen kanssa ulkona (hyvillä alueilla) on ihan turvallista liikkua, niin on todella suositeltavaa välttää syrjäisempiä katuja ja yksin kävelemistä iltaisin varsinkin niillä hiljaisilla nurkilla.

 

– Hotellit ovat melko kalliita ja etäisyydet keskustan eri paikkoihin pitkiä. Siksi ehkä suosittelisin eniten asunnon, tai muun majoitusratkaisun vuokraamista joltain kivalta alueelta (Camps Bay, Bantry Bay, Clifton, Sea Point, Waterfront ym). Ja ehdottomasti siihen vielä auton, tai skootterin vuokraaminen loman ajaksi päälle. Pääsee kätevästi koluamaan kaupunkia etäisyyksistä huolimatta, eikä liikennekään ole kovin paha jos taitaa vasemmanpuoleisen liikenteen. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja liikennemerkin selkeitä, mutta tienylittäjiä kannattaa varoa. Vihreää valoa ei pahemmin jalankulkijat jaksa odotella, saatikka että he useimmiten sellaisesta kohtaa tietä edes ylittäisivät missä valot ja suojatie olisi.

 

 

Lisää Kapkaupungista voi myös lukea vanhoista postauksistani. Laskin juuri, että olen kirjoittanut Kapkaupungista n.60 postausta. Apua.

Niitä kaikkia voi siis katsella sivupalkista löytyvän tagin #southafrika takaa TÄÄLTÄ.
(osa postauksista ei ole tosin päivittynyt sinne).

Lisäksi nostin teille tähän erikseen vastaavanlaiset Kapkaupunki katsaus –postaukset aiemmilta vuosilta. Niissä lisää kaupungista ja mm. enemmän myös kysytystä rotuerottelusta. Muutamat asiat taas tulevat varmasti esille toistamiseen, mutta ainakin on kattavasti kaikenlaista nyt useampaan postaukseen listattuna 🙂

Cape Town -katsaus 2011
Cape Town -katsaus 2013