Yksinäinen suksi, askartelu skapelli, trukilla kehrättävä lanka jne.
Taidan olla surullisenkuuluisa kirjoitusvirheistäni.

En haluaisi olla ja uskokaa pois, luen ne tekstit kyllä moneen kertaan ennen julkaisemista – ei se ole laiskuudestani kiinni. Luen ne vähintään kolme kertaa. (tämän tekstin luin yli kymmenen kertaa).
Sen jälkeen kun olen ensin korjannut virheet Wordin oikoluvun avulla ja googletellut erinäisiä sanoja vainoharhaisesti.

Valitettavasti oikoluku ei aina vaan ymmärrä kaikkia virheitäni. Ne voivat olla ihan oikeita sanoja, tai kuulostaa nimiltä. Ne ovat tekstissäni vain väärässä paikkaa, sanassa on kirjain liikaa tai liian vähän. Joskus joku täysin väärä aakkonenkin on saattanut eksyä joukkoon. Itse olen näille ihan sokea.
Pilkut, väliviivat ja yhdyssanat välillä ihan vinksin vonksin.

Kirjoittaminen on kaikista vaikeinta minulle (varsinkin toisella kielellä). Lukeminen ei ole niin hankalaa, mutta numerot saattavat hyppiä välillä silmillä miten sattuu, matikka on todella vaikeaa ja suuntavaisto olematon.

Kun kävin lukihäiriötesteissä kävi ilmi että nämä kaikki viittaavat lukihäiriöön.  Ajattelin että jes, en olekaan vain tyhmä.

Joka tapauksessa en halua puolustella itseäni, en yleensä edes mainitse kommenttiboksissa asiasta kun kirjoitusvirheistäni valitetaan. En halua olla se joka kuittaa kaikki virheet lukihäiriöllään ja jatkaa samaan malliin. Yleensä kiitän korjauksesta ja yritän ottaa siitä opikseni ja arvatkaa mitä – niin minä olenkin. Ihan hemmetisti.

Blogin myötä olen oppinut kirjoittamaan paremmin kuin olisin koskaan kuvitellutkaan. Ensimmäisen vuoden tekstit olivat kamalaa aakkospuuroa, mutta huomasin teidän huomautuksien kautta missä on virhe ja yritin opiskella tajuamaan sen.  Toki sekin on auttanut että ylipäätänsä kirjoitan paljon, mutta tärkeintä on että olen edistynyt ja ehkä vielä joskus saan ulos tekstin missä ei ole ainoan ainuttakaan virhettä.

Pahoittelen tätä vuodatusta. Dysleksiani ei ollenkaan ole edes sieltä pahimmasta päästä. Tuli vain sellainen olo että kai minä voin kirjoittaa tästä – ihan vaan selvennykseksi ja kiittääkseni teitä että olette virheistäni kohteliaasti huomauttaneet tai ollut välittämättä niistä ollenkaan. Kiitos että  ylipäätänsä luette vaikka mukana saattaa olla muutama kirjoitusvirhepaholainen. Ei kai ne maailmaa kaada. Ei ainakaan minun.

 

P.s arvatkaa miten hauskaa oli pienenä monta kuukautta luulla että porttikongimme yläpuolella olevassa kyltissä luki ”käytä aivoja” vaikka siinä luki käytä ajovaloja. Arvatkaa kuinka paljon ketutti kun bussin 110t sijaan nousin aina bussiin nro 101 ja jouduin virheen takia kävelemään ensin pitkän matkan ja sen jälkeen odottamaan omaa bussiani tunnin koska se oli sillä aikaa tietysti ehtinyt mennä ohi.  

 

 

Arvatkaa miltä tuntuu ajaa autoa reittiä mitä on mennyt monta kertaa, mutta yhtäkkiä ei vaan hahmota enää minne mennä, ja arvatkaa miltä tuntuu kirjoittaa kymmenille tuhansille ihmisille kehräävänsä lankaa trukilla 😀

 

Tags:

Eräs päivä joskus kaksi kuukautta sitten Kampin Accessorize –liikkeessä tuijottelin viininpunaista myssykkää.
Ajattelin että se on todella ylihintainen. Melkein hurjat kolmekymmentä euroa! Siis hm:stähän noita saisi tuolla rahalla jo kolme ja vaikka sukkapaketinkin päälle. Enkä minä edes käytä pipoja. Ja niin minä lähdin pois.

Kunnes puolen tunnin päästä marssin takaisin ja riuhtaisin pipon kassalle vihoissani. Anteeksi vain kassaneidille tympeä olemukseni, mutta kuka ei-pipoja-käyttävä aikuinen ihminen antaa pipon puhua itsensä parkkihallista asti takaisin kauppaan tuhlaamaan sen kolmekymmentä euroa pipoon minkä tulevasta käytöistä ei ole minkäännäköisiä takuita. Muita kuin se, että melkein kuulin pipon puhuvan minulle etten voisi elää ilman sitä.

No enhän minä voinutkaan. Se on pelastanut jo kymmenet huonot hiuspäivät, kiiltävät otsat ja paleltuneet korvat.
Paras piponi. (ja siinä on myös söpö tupsu, mutta sitä ei näy).

Mummini joskus kertoi minulle, että iso-iso-iso-isäni Aleksanteri oli jonkin sortin kylävelho. (ja tämä tarinahan on tosi). Sellainen joka osasi parantaa ihmisiä ja löytää niiden hukkuneita tavaroita.

Minä pienenä olin aivan varma että lahja on kaukaiselta sukupolvelta periytynyt juuri minulle. Halusin olla kovasti erikoinen ja mielikuvitustakin riitti. (Osasin edelleenkin mielestäni puhua eläimille. Hevosille ja porsaille eritoten). Aina kun jokin tavara – oli se sitten kynä taikka kenkä – oli kadoksissa, niin minä pienessä päässäni yritin päästä toiseen ulottuvuuteen ja tietää missä se on.
En kylläkään koskaan tiennyt ja sitten kyllästyin.

Nyt alan epäillä että tavarat ehkä sittenkin puhuvat minulle. Vain ne omani, ne mitä minun pitää ostaa.
Eikö olisi maailman paras tekosyy shoppailulle?

Pipo & hanskat – Accessorize
Paita, sormukset & housut – BikBok
Nahkatakki – Zara
Laukku – Marc Jacobs
Kengät – Jeffrey Campbell

Tags:

Pikkusisko Pihla teki tällaisen haastehommelin ja tokihan teen (hitaasti) perässä. Tapani on aina muunnella haasteita omanlaisiksini, mutta tässä muunnos ilmeisesti oli vain karsia siitä puolet pois. Eli toisin sanoen en keksinyt enempää ja ehkä hyvä niin. Tänään on sellainen päivä kun pääni sisällä on vain tyhjä puurolautanen. Ei muuta.

1. Mitkä ovat mielestäsi kivoja tyttöjen ja poikien nimiä?

Pikkutyttönä kaikki nuket, mielikuvitusystävät ja mollamaijat ristittiin Isabellaksi, Yasmineksi, Lunaksi, Stellaksi, tai Jadeksi. Eli kai sitten ne. Poikanukkeja ei otettu leikkeihin, mutta mielikuvitus poikahevosia löytyi. – Jos tosin ikinä saisin pojan se kyllä ei tykkäisi jos sen nimi olisi mm. Snoopy, Twister, Zippo tai Gene.
Daniel on kiva nimi.

2. Mitä mieltä olet siitä, että onko asiat hyvin nykypäivänä näin yleisesti Suomessa?

Hävettänee myöntää, mutta en ole se ihminen joka vaivaa eniten päätänsä näillä asioilla. Suomessa verrattuna niin moneen muuhun maahan meillä on asiat kuitenkin aivan loistavasti.

3. Lempi joulu juttusi?

Joulukuusenkoristeet ja joulutortut <3

4. Oletko koskaan varastanut?

Olen. kirpparilta pienenä kerran yhden nallen. Olin paniikissa kuukausia sen jälkeen ja pelkäsin että joku saa tietää, että kirpparin myyjä tulee ja koputtaa oveemme minä hetkenä hyvänsä!
Varhaisina teiniangsti vuosina joskus myös jonkun ripsarin. Onneksi jäin heti kiinni ja äitini suuttui niin paljon että se kleptomaanin ura jäi kyllä siihen.

5. Mitä teet jos on tylsää?

Katson telkkaria, olen koneella tai näprään kännykkää. Kaikkia yleensä yhtä aikaa.
Itse asiassa minulla ei taida olla koskaan tylsää. Olen täysin tyytyväinen edellä mainittujen parissa.

6. Pidätkö itseäsi koskaan rumana?

Joskus on vaan niin huono naamapäivä että aina ei voi peiliin katsoessa todeta että ollaanpas sitä nättinä. Juu ei.

7. Mikä on kaunista?

Kaikki on kaunista jos osaa katsoa. (Paitsi nyt kyllä kumosin edellisen kysymyksen vastaukseni hienosti).

8. Paras taitosi?

Draamattomuus. Sellainen tietty asenne elämään kai.

9. Kivoin hiustenväri?

kullanvaalea/ruskeahko. Ylläri.

10.  Käytkö kirpputoreilla?

Liian vähän nykyään. Pitäisi tehdä joku oikea kirppislöytö niin innostuisi taas.
15-vuotiaana löysin lemppakorkkarini Valtterin kirppikseltä. 2 euroa. Käytin niitä niin kauan kunnes tuli reikä vasemman popon pohjaan.

Nyt suuntaan nokkani kohti tapaslautasta ja pikkujoulujakin sitten taas. Kivaa lauantaita!

Tags: