En tiedä onko ihan normaalia ruveta itkemään kokkiohjelmalle? 

Yksi lempiohjelmistani – Masterchef Australian kolmas kausi alkoi Jimillä ja kun se tulee, minä teen itselleni ison kasan ruokaa, istun sohvalle, syön ja tapitan keskittyneenä telkkaria. 

Tänään katsoin nauhalta jakson, missä torttuhaasteessa eräs kilpailija ei ollut tyytyväinen suoritukseensa ja kieltäytyi tarjoamasta sitä tuomareille. Minä söin salaattia ja itkin sohvalla. Lauri venytteli lattialla jumppapatjan päällä ja katsoi minua huolissaan.

Se ei halunnut tarjota sen leivosta – sanoin nyyhkyttäen ja otin vähän lisää papajasalaattia.  Tämän kauden kilpailijat ovat todella hellyyttäviä.

 


Mukavaa viikonloppua kaikille – me lähdetään huomenna Tampereelle. 

 

 Kuat Instagram: juliatoivola
Tags:

Muistaako joku vielä, kun maanantaina 26. maaliskuuta vuonna 2012 kerroin että blogini, hölmöt juttuni, kaikki kuvani, reseptini ja kirjoitusvirheeni muutamme Indiedaysille?

Olin silloin samaan aikaan sekä innoissani, että kauhuissani. Se oli viimeistään se hetki, kun piti myöntää itsellensä, että blogiani tosiaan lukee muutkin kuin äitini ja muutama muu. Ja myös se hetki kun piti läimäyttää itseään poskelle ja sanoa, että ole nyt vain ylpeä ja mene pää pystyssä eteenpäin.

No, pää on pysynyt pystyssä ja blogi kasvanut reilussa vuodessa vielä isommaksi, mutta jos tuolloin olin innoissani, niin voin kertoa, että nyt innokkuus on vähintään triplamäärissä – nimittäin jälleen on muutosten aika!

Loistavien sellaisten.   Indiedaysillä minua on  kohdeltu hyvin ja kiitokset kuuluvatkin ystävilleni siellä kivasta puolestatoista vuodesta, mutta kun uusia ovia avautuu ja tuntuu siltä että on aika lähteä, niin silloin pitää mennä. Pakata blogi virtuaaliseen matkalaukkuun ja lähettää uuteen kohteeseen.

Kohteeseen, Jonka tarkkaa määränpäätä en vielä vain valitettavasti voi paljastaa – Tiedän ärsyttävää, mutta se tieto kantautuu korviinne ihan tässä muutaman päivän sisällä ja pidän huolen siitä, että pysytte matkassa mukana. Toivottavasti haluatte pysyä matkassa mukana?

Täällä Indiedaysillä minä kirjoittelen viimeistä kertaa 21.8 ja oli uusi paikka nyt mikä tahansa, niin toivon, että sanomattakin on selvää; sisältö pysyy samana. Minäkin pysyn samana, joten hölmöt höpötykset, oudot otsikot, reseptit, sekä ravintolahehkutukset, vaatevalinnat ja maailmanvalloitukset eivät katoa minnekään.

Paitsi uuteen ihan mielettömään ympäristöön tietenkin! Tässä vähän esimakua siitä, mitä olemme siellä puuhailleet.


Pian kuulette enemmän 🙂

Tags:

Entinen opettajani sanoi aina kun en tiennyt mitä tehdä, että laita mietintämyssy päähän. Jostain kumman syystä inhosin sitä sanaa. Minua ei koskaan mitkään kuvitteelliset myssyt auttaneet.

Eivätkä auta nytkään. Välillä on vaikeaa olla bloggaaja – varsinkin bloggaaja joka kirjoittaa tekstejä arjestaan, useimmiten vielä sillä humoristisella otteella.

Mitäs sitten kun vitsit on vähissä? Mitä jos arjen keskellä elämä potkaiseekin suoraan päähän? Mitä jos ei muuten vaan keksi yhtään mitään sanottavaa. En ole sitä avautuja tyyppiä, mutta en myöskään halua olla kirjoittamatta mitään.

Tai ainakaan pitkiä väkisin väännettyjä tekstejä. Ehkä on ok, että silloin julkaisen vain kuvia, tai kuvat ja muutaman lauseen. Jotain kuitenkin?

Pirteys ja huumori tulevat takaisin aina nopeasti. En ole kovin herkkä, enkä jää elämän alamäissä kuoppaan itkemään, mutta hetken olen hiljaisempi nyt ehkä.

Poncho – Vila. Shortsit – Bershka. Sandaalit – Zara. Laukku – Marc Jacobs. Aurinkolasit – Burberry