Taksikuskitarina 25 marras 2013

Olin unohtaa taksikuskitarinan.
Tai pikeeminkin nuo harvinaisen pitkät viisi minuuttia Helsingin taksissa viikko sitten lauantain pikkutunneilla.

Taksiamme ajoi miespuolinen kuski. Kovin normaalin oloinen ja hiljainen, mutta valitettavasti vain siihen asti kunnes kaverini jäivät kyydistä pois ja minä yksin etupenkille.

”Kovin on kauniit sääret sulla. Tollaset pitkät ja hoikat” oli ensimmäiset sanat, millä kiva keskustelumme avattiin.
”Kauniit hiuksetkin, todella paksut” oli toinen lause. Olin hiljaa.
”Kaunis tyttö”. Olin edelleen hiljaa.
”Mikä sun nimi on” kokeiltiin seuraavaksi. ”Jutta” vastasin kun ei tullut muutakaan mieleen.
Juttakin oli kuulemma kovin kaunis nimi.
”Onko sulla poikaystävää” jatkettiin vähän tökerösti. ”Aviomies” keksin luovasti liioitella. ”Odottaa kotona” katsoin tarpeelliseksi lisätä, vaikka olisi pitänyt varmaan sanoa vielä, että kiväärin kanssa kotipihalla.
”Kaunis tatuointi sulla tossa reidessä” kertoi kuski seuraavaksi.
”Mitä siinä lukee”. En kertonut.
(Miten se senkin huomasi mustien sukkahousujeni alta ja miksi sen katse oli edelleen siellä mun säärissä eikä vaikka ajokaistassa).
Teki mieli sanoa kuskille että kiitos riittää, keskittyisitkö nyt vaan ajamaan minut kotiin, nimittäin tätä menoa me ollaan kohta jossain ojassa, mutta kuskin mielestä olisin varmasti ollut muka kaunis kolaroitunakin.

Onneksi kotiovi pilkotti jo ja vihdoin kun auto pysähtyi, luulin olevani turvassa tuijottavilta silmiltä, mutta kuski kirjaimellisesti juoksi toiselle puolelle autoa, avasi minulle oven, otti kädestä kiinni ja muiskautti siihen ison märän suukon.
Tässä vaiheessa naimisissa olevan Jutan olisi pitänyt viimeistään antaa miehen kuulla kunniansa ja läimäyttää vaikka teatraalisesti litsarilla, mutta tämä tyytyi vain riuhtaisemaan käden irti ja sanomaan yök.

Yök? Kipitin kotiovelle ja sanoin yök? Olisi pitänyt kertoa kuskille että pidin sen käytöstä asiattomana tai edes jotenkin pistää vastaan, mutta minä vaan sanoin yök ja lähdin pois.
Outoa, olen yleensä vastaavissa tilanteissa todella suorasanainen. Ei sillä, että olisin ennen tällaisessa kyydissä tosin ollutkaan.

Olen kuullut paljon pahempiakin taksikuskitarinoita, mutta itse olen useimmiten suomessa saanut aina ammattimaisesti käyttäytyviä kuskeja. Kerran tosin olin sellaisen miehen kyydissä joka ei ilmeisesti erottanut vasenta ja oikeaa. Aina kun sanoin että tästä vasemmalle, kääntyi kuski oikealle. Jopa yksisuuntaiselle.

Itsehän haluaisin uskoa, että kaikki meidän taksikuskimme ovat sellaisia kivoja, kilttejä setiä. Varmasti suuri osa onkin, mutta kai minun on kivuttava alas pilvilinnamaailmastani, missä taksit ovat varmaan vaaleanpunaisia ja kuljettajat jotain halinalleja.

Onko teillä ollut outoja taksikuskikokemuksia? 

Takki  – Zara
Paita – Monki
Housut – Gt
Kengät Jeffrey Rum Moto Boot
Laukku – Alexander Wang
Hanskat – Zara
Pipo – Pieces
Aurinkolasit – RayBan

Kuvat: Eevi

MUISTOT 29 elo 2013

Tiedättehän miltä tuntuu lukea vanhaa päiväkirjaansa, katsella pölyttynyttä valokuva-albumia, tai vaikka eksyä selailemaan muutaman vuoden takaisia Facebook päivityksiänsä?
Ne eivät välttämättä ole niitä hetkiä, milloin toteaa itselleen, että vautsi olipas hyvin sanottu, olen ehdottomasti edelleen samaa mieltä ja onpas muuten kivat vaatteet tuossa kuvassa!

Noin minäkään en tosiaan ajattele, kun luen vanhoja blogipäivityksiäni. Ajattelen pikemminkin, että miksi olen kirjoittanut tuollaisia lauseita, mitä olen ajatellut ostaessani nuo vaatteet, miksi olen kuvannut Balilla vain omaa pärstääni kun ihmisiä saattaisi kiinnostaa myös maisemat ja minkä takia olen kertonut sen asian itsestäni ja salannut taas tuon. Lista on aika pitkä.

Mutta, ne ovat muistoja – ihan niin kuin ne valokuva-albumitkin. Pystyn nauramaan niille melkein yhtä makeasti kuin teini-iän kuvalleni, missä vetyperoksidiblondit hiukset varjostavat murjottavia kasvoja ja viivaksi nypityt kulmakarvat kurtussa yritän selvästi viestittää maailmalle angstini voiman.

Ne ovat virheitä ja onnistumisia ja ne kaikki raahasin mukanani myös tänne MyCosmoon.
(Olen valmis myös tekemään uusia kommelluksiani täällä. Nauran niille myöhemmin, tai muistelen hymyillen. Niin sen pitää ollakin – Kehityn ja kompuroin).

MyCosmokin kehittyy ja varsinkin näin alkuvaiheessa olisi kiva kuulla mielipiteitänne asioista mitä voisi parantaa tai mitä mielestänne toimivat tällaisenaan. Toivottavasti jaksatte myös olla kärsivällisiä. Sivu on tosiaan vielä hieman kesken ja mm. sivupalkin tagit, seuraa-napit ja arkistot tulevat toki paikoilleen. Siinä menee valitettavasti vain vielä hetki. 

Sillä välin – jos joku haluaa kaivaa ne naamakuvani Balilta, tai kirjoitusvirheitä tulvivia vanhoja tarinoitani, niin käyttäkää vasemmassa kulmassa löytyvää etsi palkkia (suurennuslasia). Se on ihan kätevä.   

Mekko - VeroModa
Takki - Gt
Kengät - Zara
Aurinkolasit - RayBan
Sormus - YSL (pienet Bershka)



Kuvat: Miisa