I ate the sun 20 tammi 2014
Tiedättekö, että kuulostan aika mielenkiintoiselta kun laulan.
En ehkä ole mikään kultakurkku ja siksi lauleskellessani muiden kuullen vedän koko homman ihan pelleilyksi ja kuulostan vielä kamalammalta. Kivaahan tästä tekee se, että lauleskelen aina kun olen onnellinen.
Pitäisi siis ehkä ilmaista näitä ilon tunteita jollain muullakin tapaa, kysykää vaikka meidän Afrikan lomajengiltä. Lauloin varmaa pitkin päiviä ja iltoja ja mikä parasta; automatkoja. Saatoin olla ehkä hitusen ärsyttävä, mutta eivät ystäväni voi kyllä kieltääkään etteikö aika nopeasti koko kööri kailottanut mukana!
Eilen ajaessani autoa näytin taas juuri siltä sekopäiseltä kuskilta vieressäsi liikennevaloissa. Siltä joka heiluu, hoilaa ja hakkaa rattia radion tahtiin. Havahduin huomaamaan kun Bemarin kuski katsoi minua kummaksuen, että missä muuten minun lomaltapaluu masennukseni on?
Yleensä kotiin tuleminen vaatii minulta muutaman päivän pää täysin sumussa kulkemista, mutta täällä minä olen vain pirteänä häärinyt pää kolmantena jalkana ja saanut aikaiseksi asioita, minkä suorittamiseen kerään tahdonvoimaa yleensä pikemminkin sen muutaman vuoden.
Ihan oikeasti, koti vaan kiiltää puhtauttaan, kaikki asiat on hoidettu, kuntosalilla käyty, olen myös varannut ajan ensimmäistä kertaa hot joogaan, järjestänyt kaikki kaapit, antanut vanhoja juttuja pois, käynyt läpi jopa kaikki lehdet ja leikellyt reseptejä varmaan kaksisataa kappaletta ja teipannut ne uuteen reseptikirjaani. Olen niin energinen, että tuntuu kun olisin nielaissut koko Afrikan auringon mukaani.
Kuulostanpa ärsyttävältä, ehkä jopa ärsyttävämmältä kuin laulaessani, mutta koitan ottaa tästä harvinaisuudesta kaiken irti.
Katsotaan vaan kauan tämä duracell kana -kausi kestää.
Takki: Zara
Hupullinen neule: Gt
Paita: BikBok
Huivi: Acne
Hanskat: Zara
Housut: BikBok
Laukku: Alexander Wang
Kengät: Jeffrey Rum Moto Boot
Aurinkolasit: RayBan Aviator
