Oli ihanaa kun aurinko paistoi tänään. Istuskelin vain jossain kivenmurikan päällä ja nautiskelin. En edes hetkeen muistanut sitä, että pari tuntia aikaisemmin oli vielä ihan kamalaa.

Kamalaa koska äitini raahasi minut näöntarkastukseen.
Ei näössäni ole mitään vikaa, ehkä vähän kaukonäkö välillä saattaa olla heikohko, mutta loppupeleissä minullahan on ihan loisto silmät – selitin optikkoneidille tosissani.
Ei siinä sitten mitään, tuijottelin hetken johonkin sumeaan putkeen missä horisontissa jokin pieni piste (purjevene olettaisin) sumeni ja tarkentui, kunnes optikkoneiti tokaisi; Ei ihme, ettet välillä ”oikein” näe kauas. Toinen silmäsi on melkein kolme astetta miinuksella.
Paska.

miinus 2,75 toiseen ja 1,50 toiseen oli tuomiot silmäparoilleni. (Tämä oli vain sellainen ilmainen kaukonäön nopea testaus mutta ei se kai muuta sitä faktaa, että miinusta oli ihan mielettömän paljon ja olen lähempänä puolisokeaa kuin sitä loistosilmäistä, mitä luulin niin olevani).
Olen hämmentynyt – Minusta minä edelleenkin näen ihan hyvin.

Ajaessani kotiinpäin testasin silmiäni jokaisen tiekyltin kohdalla ja mielestäni näin aika kauas ja ihan hyvin. Enkä nyt tarkoita että olen siinä kyltin alapuolella tuijottamassa ylöspäin kunnes vasta erotan ensimmäisen kirjaimen, vaan oikeasti olin aika kaukana.

No, en voi väittää optikkoneidin valehtelevankaan joten ajolasit ainakin lähtee hankintaan ja ehkä minulle aukeaa kohta kokonaan ihan uusi kirkas maailma!

 Neule VeroModa // Saappaat DKNY // Kaulakoru Zara

Tags:

”Ole mukana ja huuda meidän kanssa, hei pankinjohtaja! Halutaan sijoittaa miljoona teidän paska-rahastoon”
Tämän loistavan idean esitti minulle kaksi humalaista, jotka pankissa valitsi istumapaikkansa melko tyhjälle penkkiriville juuri niin että minä olin tietysti mukavan tiiviisti heidän välissään. Kaljan huuruisen hengityksen saattelemana sain myös kuulla erittäin varteenotettavan teorian siitä, miten nurkassa seisova intialainen asiakas on terroristi. Kohta räjähtää koko paikka, mutta olenko sinä tyttö muuten demari, vai perussuomalainen? Tiedätkö mikä on YTR?
Yhdessä tavoitteena raittius? – teki mieli ehdottaa, mutta päätin olla hiljaa ja kuunnella selostuksia nyt puolestaan maaseutupolitiikasta, kunnes harmikseni vuoroni tuli. Oli kyllä niin mielenkiintoinen keskustelu.
Hymyilin lähtiessäni Intialaiselle koittaen kai viestittää että en pidä häntä terroristina, mutta poika tuijotteli vain kenkiään.


 

 

Niin on ihanaa kun sinulla on aamulla kauhea kiire, juokset autotalliin, käynnistät auton, katsot kelloa, mietit että ehkä sittenkin ehtisit, ajat portille, odotat liian hitaasti avautuvaa autotallin ovea, ajat oikein lähelle ihan kuin päästäkseni nopeammin ulos, mutta mitä sieltä takaa paljastuukaan. Iso pakettiauto tukkien täysin pääsysi pois autotallista. Kadulla ei ole ketään. Pakettiautolla olisi kilometrikaupalla ollut tilaa pysäköidä joko eteen, tai taaksepäin ovesta, omistaja mailla halmeilla. Etkä ole edes piilokamerassa.

Kaikenkukkuraksi kännykkäni päätti täysin hukata verkkonsa juuri kun olin rekisterikilven numeron avulla selvittämässä auton omistajan tietoja. Siinä minä sitten hakkasin päätäni seinään, kiertelin ympäri pakettiautoa ja yritin löytää kenttää puhelimeeni. Teki mieli koittaa jopa työntää sitä autoa eteenpäin, mutta se varmasti olisi onnistunutkin oikein loistavasti.

Lopulta, n. 15 minuutin päästä autoa kohti tallustelee raksamies. Kysäisen ystävällisesti, että onko tämä sattumoisin sinun autosi. Saatuani myöntävän vastauksen sain pidettyä itseni vielä suht tyynenä selittäessäni että huomasiko hän ehkä pysäköineensä autotallin oven eteen ja näin estäen autojen pääsyn tallista ulos, tai sisään?

”mitä sinä siinä v*ttu valitat, auto oli siinä vain hetken. Yritän tehdä vain työtäni” vastasi mies huonolla suomen kielellä.
Niin. Jos minulle ikinä on opetettu käytöstapoja niin ne unohtuivat kyllä hetkessä. En ole koskaan ikinä huutanut niin rumasti kenellekään. Kertonut mm. erittäin mukavien voimasanojen kera, että hänen työtänsä ei luultavasti ole osata ajaa kuin jokin sokea k*sipää. Olin vielä niin raivon partaalla, että kun kaikki tietämäni kirosanat olivat loppuneet keksin valehdella miehelle että olen kutsunut poliisin ja me jäämme nyt odottamaan heidän tuloaan.
Kuten arvelinkin – mies pinkaisi sekunnissa autoonsa ja ajoi renkaan vinkuen pois paikalta. Minä jäin siihen heristämään nyrkkiäni ja huutamaan loittonevalle pakettiautolle uusinnan osaamistani kirosanoista.

Myöhästyin ja olin aika pahalla tuulella.

 

Tags: