– Thaimaa, Koh Samui –

 

Kaikki alkoi siitä, kun selasimme hotellimme esitteen aktiviteettiosiota. Poikaystäväni synttäriviikonloppu oli tulossa ja ajattelimme sen kunniaksi nostaa peppumme hotellin rantatuoleista. Halusimme viettää rennon päivän rannalla ja ehkä käydä veneillen katsomassa lähistön pikkusaaria.
Esitteessä, sekä pikaisen googlettelun tuloksena paljon hehkutettu private beach picnic kuulosti hieman siltä mitä olimme hakemassa. (Vaikka emme ole kummoisia romantikkoja ja ajatus siitä, että joku kokkailisi vain meitä varten jossain autiolla saarella tuntui hieman oudolta, mutta päätimme silti kokeilla).
Ja mitä enemmän lopulta mietin asiaa, sitä paremmalta kuulosti kuvitelmani autiosaaren sileälle rantahiekalle kateusta rantapiknikistä. Viiniä lasissa, herkullinen lounas lautasella. Ei muita ihmisiä mailla halmeilla, vain liehuva palmu varjona ja siniset merimaisemat taustalla. Vähemmästäkin sitä alkaa maalailla päähänsä juuri tuollaista kiiltokuvamaista visiota. Sellaista unelmienpoikamies sarjassa nähtyjä yksilödeitti-setuppeja 😀

 

Matka unelmatreffeillemme kesti melko kauan. Ensin meidät tultiin hakemaan hotelliltamme ja ajoimme n.45 minuuttia saaren toiseen päähän pieneen satamaan. Satamassa meitä oli vastassa oppaamme, sympaattinen thaimaalainen mies, sekä veneen kuski. Kumpikaan ei puhunut kuin muutaman sanan englantia, mutta hyvin siinä tuli toimeen hymyllä ja käsiä huitomalla.
Miehet veivät meidät perinteisellä värikkäällä thaimaalaisella veneellä ensin syöttämään kaloja. Tätä osuutta ei lukenut esitteessä, mutta mikäs siinä oli pikkukaloja katsellessa. Samassa spotissa oli tosin n. kuusi muutakin venettä ja koska emme olleet snorklaamassa, olimme melko pian valmiita.

Sitten kohti autiorantaa. Ainut vain, että se ei ollut autio millään tavalla. Oikealla puolella näkyi pitkä laituri ja iso rakennus, vasemmalla puolella kalastajahökkeleitä ja baari, sekä n. 10 muuta venettä parkissa. Se kohta mihin me menimme oli vain pätkä rantahiekkaa, missä ei sattunut olemaan ketään muuta.

Eikä siihen muita olisi mahtunutkaan. Hiekkaa oli kyllä pitkä pätkä, mutta n. 2 metrin leveydellä ja siitä ensimmäinen metri aaltojen mukana huuhtoutunutta roskaa. Siinä kohtaa saarta missä olimme, olimme ainoassa ”autiossa” kohdassa, missä ei ollut liikaa kasvillisuutta, tai isoja oksia rannalla. Sympaattinen oppaamme pahoitteli asiaa ja siivoi oksalla pahimmat roskat pois piknikvilttime alta. Teki mieli sanoa, että ei tarvitse. Ehkä se unelma-autioranta-kiiltokuva oli repäisty jo pois pääni sisäisestä kiiltokuva-albumista ja tilalle läimäisty ”hölmö, mitäs odotit liikoja” –tarra.

Mitä nyt muutamasta roskasta ja hieman eritavalla markkinoidusta retkestä. Koitettiin naureskella poikaystävän kanssa että täällä nyt oltiin ja parasta olisi vain nauttia.

 

 

Piknik katettiin puun alle ja opasmies kaatoi laseihin viiniä. Join viiniä silti, vaikka huomasin, että viinipullo oli jo avattu. Siinä oli eri korkki kun mikä siinä alun perin olisi kuulunut olla, ja mietin itsekseni, että joko sisällä oli jotain muuta viiniä, tai sitten se oli (toivottavasti) täytetty vain isommasta satsista? 

Ruoka oli hyvää. Kanavartaat jätin kummallisen koostumuksen takia syömättä, mutta papayasalaatin hotkin ennnätysvauhtia. Se saattoi tosin myös johtua siitä, että paikka oli täynnä hyttysiä ja itikat söivät minua vielä nopeammalla vauhdilla kuin minä sitä salaattia. Oli vaikea pysyä aloillaan ja keskittyä tuijottamaan rantahiekaan aaltojen mukana bumerangina huuhtoutuvia muovipulloja. Mietin mitä mahtoikaan olla sisällä isossa kuminauhoilla tiukaksi sidotussa muovipaketissa, mikä oli juuri jalkoihini huuhtoutumassa.

Romanttisuus siitä ehkä oli hieman kaukana, mutta oli meillä silti hauskaa. Jälkkäriksi saatiin vesimelonia ja paikallista vihreää kookoshyytelöjälkkäriä. Poikaystäväni sai päähänsä palmunoksasta tehdyn hatun. Se oli suloinen.
Kun ruoka oli syöty, kävelimme rantaa pitkin, oksien yli loikkien saaren kärkeen, missä muut veneet olivat parkissa. Siellä hiekka oli puhdasta ja rantaviiva kiiltokuvamaista. (Suurin osa postauksen kuvista siis tältä rannalta).
Olisiko tämän pitänyt olla se oikea piknikpaikka, mutta koska ranta oli täynnä muita turisteja emme voineet sielläkään olla?

Kävimme saaren kärjessä uimassa ja loikoilimme rannalla kunnes palasimme takaisin veneellä satamaan ja matkasimme autolla takaisin hotellillemme.

 

 

Myöhemmin matkanjärjestäjän kysyessä poikaystävältäni palautetta, saimme kuulla ettemme olisi saaneet edes olla koko saarella. Missä ihmeen saarelle meidän olisi sitten edes kuulunut olla?
Matkanjärjestäjä palautti meille puolet rahoista, mutta minua lähinnä askarrutti, että ei kai se sympaattinen opas saanut nyt potkuja.

 

Vähän jäi hämmentynyt fiilis koko reissusta, joten oli pakko kirjoittaa näistä kokemuksista. Jos joku siellä laillani piirtelee tällaisia kiiltokuvamaisemia priva-piknikeistä Koh Samuin lähisaarilla, niin kannattaa varmistaa matkanjärjestäjältä kunnolla mitä on luvassa 🙂

 

Sain teiltä paljon kyselyitä Thaimaan hotellista ja se tosiaan oli SALA Samui Choengmon Beach resort(Ja ei tämänkään ei ole mainos :D) Tämä hotelli ei ollut kuitenkään ihan ilmiselvä valinta, oli nimittäin aika valita hotellia Koh Samuilta. Vietimme  siellä poikaystäväni 30-vuotis syntymäpäiviä ja halusin yllättää poikaystäväni jollain ihanalla hotellilla. Kohde oli siis hänellä kyllä tiedossa, mutta hotellin pidin salassa siihen saakka kunnes sanoin sen kuljettajalle lentokenttätaksissa.

Vaikeaa oli siksi, että tarjonta oli aika kattava. Selasin eri hotelleja niin monta tuntia, että tunsin ne nettikuvien ja arvostelujen perusteella jo niin hyvin, että tuntui melkein kuin olisin itse asunut niissä kaikissa. Lopulta kuitenkin päädyin Salaan koska löysin sille hyvän tarjouksen (kannattaa koluta kaikki hotellisivut ja tarjouksen ennnen varaamista), se oli kivalla ja rauhallisella sijainnilla, mutta kuitenkin muutaman minuutin kävelymatkan päässä oli 7eleven, automaatti, ravintoloita ym palveluita. Lentokentältä sinne kesti autolla vain kymmenen minuuttia.

Lisäksi olin lukenut Salan hyvästä aamiaisesta ja ravintolasta – ja ei tarvinnut kyllä pettyä aamiaisen kohdalla. Valita sai sekä listalta päivän erikoisuuksia ja syödä myös mielin määrin buffetista herkkuja. Tämän lisäksi oli myös omelettipiste, tuorepuristettu mehubaari ja vaikka mitä ihania pieniä yksityiskohtia. Pidin myös siitä, että valikoima vähän vaihteli joka päivä, emmekä yhdeksän aamupalan jälkeenkään kyllästyneet syömään tuota samaista aamiaista. Luin myös, että rannalla näytettiin elokuvia, hotellilta sai lainata suppilautoja ja kajakkeja, hotellilla oli oma siisti ranta ja kaksi isoa uima-allasta (toinen 25m pitkä joten siinä pystyi hyvin vetämään uintitreenejä). Löytyi myös kuntosalia (livenä tosin pienempi mitä kuvat antoivat ymmärtää) ja spa (todella hintava kylläkin). Ehkä eniten kuitenkin ratkaisi se että Salassa oli laaja valikoima omalla uima-altaalla varustettuja villoja, missä kaikissa oli ihanat kylpyammeet ulkoilma kylpyhuoneissa. Rakastan niitä! Lisäksi pidin todella paljon hotellin valkoisesta sävymaailmaa rauhoittavana. Haha, taisi minulla olla tässä poikaystävän hotellilahjassa kyllä myös ihan oma lehmä ojassa.

 

Täällä siis vietimme yhdeksän ihanaa iltaa. Suppailtiin, käveltiin rannalla, riehuttiin omassa uima-altaassa, treenattiin, katsottiin rantaelokuvia ja tulishowta. Päivisin loikoiltiin altaalla, tai rannalla (minne tuotiin aina tasaisin väliajoin vettä ja hedelmiä). Iltaisin käveltiin yleensä pois hotellilta ja syötiin illallista lähikadun pienissä sympaattisissa thaimaalaisissa ravintoloissa. Suurimmassa osassa lähiravintoloista oli mielettömän hyvää Thaimaalaista ruokaa.

Todella rentouttava paikka ja ihan nappivalinta meille tälle lomalle. Kysykää ihmeessä jos tulee jotain mieleen joitain kysymyksiä tästä tai muutenkin kohteesta. Jouduin valitettavasti kirjoittamaan tämän postauksen hieman kiireessä, joten varmasti unohdin joitain mainitsemisen arvoisia yksityiskohtia, mutta jatketaan keskustelua kommenttiboksissa 🙂 

 

LUE MYÖS:
Canggu Bali hotelli – Regali Villa
Singaporen hotelli – Parkroyal on Pickering
Kapkaupunki häähotelli – Tintswalo Atlantic
Ibiza hotelli – One Ibiza beach suites

Siitä asti kun tulimme (sunnuntaina) Suomeen, olen herännyt joka aamu 03-05 välillä.
Oma vika kun en jaksa pysyä hereillä enää kahdeksan jälkeen ja olen jo aivan untenmailla viim. Yhdeksään mennessä.
Mutta myönnetään, salaa jotenkin tykkään herätä ennen kukonlaulua ja koko muuta kaupunkia. Siinä on ihan oma tunnelmansa ja tuntuu niin ihanalta ottaa ennen töihin lähtöä oma muutaman tunnin laatuaika poikaystävän kanssa. Keitetään kahvit ja pujahdetaan ne kourassa takaisin peiton alle tapittamaan Ozarkia (kiitos Alexa poimin Netflix vinkkisi Instastoriesista).

Ainut varjopuoli tässä aamuvirkkuilussa on se, että toimistoaikaan pääni alkaa jo nuokkua. Tai ainakin tänään tuntuu, että aivot ovat pääni sijaan siellä narikassa.

Kira on saanut hyvät naurut täällä toimistolla kun en saa suustani edes yhtä järkevää lausetta, väitän, että tänään on 28 päivä, kävelen toimistorakennuksemme lounaskahvilaan jättimäinen untuvatakki päällä – vaikka emme ole menossa ulos missään vaiheessa, ja odottaessamme hissiä mennäksemme takaisin ylös toimistokerrokseemme, (mikä sijaitsee seitsemännessä kerroksessa) katson hissinappuloita pitkään ja totean Kiiralle, että hän painoi nyt väärää nappulaa, ei me minnekään ylös olla menossa ja painan ihan pokkana hissinappulan alas.

En tiedä minne kellariin olin menossa, mutta ehkä Kiran olisi pitänyt antaa tämän päättömän kanan mennä vaan. Olisin voinut etsiä sieltä vaikka aivoni. Tarvitsen niitä näiden kahden dediksen kanssa – niiden pitäis olla jo tänään valmiina. Apua. 

 

Huomenna tulossa tästä Thaimaan hotellista vihdoin postausta 🙂

 

Blouse, Shorts & shoes – H&M
Sunglasses – Stella McCartney
Backpack – Chloe