Oli ihana käydä taas pitkästä aikaa Hangossa. Pitkästä aikaa tarkoittaa tässä kohtaa kahta vuotta. Ennen kävin siellä vähintään sen kerran kesässä. Milloin ystävän mökillä, toisinaan viettämässä juhannusta, joskus juhlimassa regatassa. Hankoon liittyy niin hyviä muistoja ja ainoastaan pelkkiä niitä. Mikä siinä on, että siellä on aina niin hauskaa?

 

Ja vaikka tälläkin kertaa oli tuiki tavallinen heinäkuinen maanantai, riitti meillä neljällä tytöllä naurua, kommelluksia, hyvää ruokaa ravintola Kök:ssä, yllättävää tanssimista illalla ja taas repullinen hauskoja muistoja, millä jaksaa taas seuraavaan Hangon kesään. Milloin ikinä se nyt sitten koittaakaan taas. 
 

 

Majoituimme tuolla muuten uudessa hauskassa hotellikonseptissa, mutta siitä sitten oma postaus vielä myöhemmin 🙂  Nyt ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille. Minä koitan mennä nopeasti aamulenkille, ennen kuin tulee liian kuuma!

 

No nyt on helteinen Hanko nähty ja jälleen yksi mielettömän hauska tyttöjen pikkureissu takana. Palailen niihin maisemiin kuvien kera vielä myöhemmin, tulin nyt vain nopeasti pyörähtämään täällä kukkakimonossani ja sanomaan moi.

On aivan liian ihana ilma olla koneella 🙂
 



 

 

Kimono – Lindex
Shortsit – Bershka
Toppi – Monki
Kengät – Converse
Aurinkolasit – RayBan
Korut – BikBok/Lindex 

 

Kuvat: Mona Salminen

Tags:

 

Palataan vielä hetkeksi sinne tien päälle, tai oikeastaan pikku matkamme määränpäähän Sieravuoreen. Tästä paikasta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta yllätyin positiivisesti kun pyllähdimme yhtäkkiä autiolle rannalle, ja ison kirkkaan järven eteen. Ranta oli autio siinä mielessä, että olimme siellä ainoat, mutta se oli myös samalla jonkinnäköinen vesiurheilukeskus ja eiköhän siellä pitänyt sitten ajella muutamalla vesijetillä ja tasapainoilla taas sup-laudoilla.  

 

Huomasin kuiskaavani Laurin korvaan vesijetin kyydissä, että ei tarvitse mennä niin lujaa. Me ei edes menty lujaa, mistä lähtien olen ollut näin säikky? Tuntuu kuin päivä päivältä pelkään aina vain enemmän korkeita paikkoja, pimeää ja nyt jotain vettäkin, ehkä pitäisi mennä taas pian pyörittämään sitä kenoarvontaa sinne Etelä-Afrikan hyytävään haikala aallokkoon niin ei pienet peilityynet suomen järvet pelota 🙂

 

 

Joka tapauksessa, Sieravuori oli minusta kiva paikka.