Hei, hei mitä kuuluu?
Täällä alkaa pikkuhiljaa sesongin ruuhka haihtumaan ja tuntuu ihanalta saada vähän tilaa kaupungilla.

Olen ollut täällä jo niin monesti, että nautin itse ehkä enemmän niiden kaikkien nähtävyyksien sijasta, ihan vain ”arkisesta” elämästä Kapkaupungissa. Olemme viime aikoina vain grillailleet terassilla, käyneet paikallisessa taidegalleriassa, kuunnelleet paikallisen bändin soittavan, syöneet hieman syrjemmissä paikoissa poissa turistialueilta, lenkkeilleet ja viettäneet aikaa Ryanin perheen kanssa.

Eniten olemme viettäneet tosin aikaa tässä Saaran ja Ryanin terassilla. Olen todella kiintynyt tähän terassiin korkealla vuorilla. Se taitaa olla yksi lempipaikkani maailmassa. Kun katsot oikealle näet miltei koko kaupungin, kun katsot vasemmalle näet merihorisontin.

Auringonlaskut ovat upeita ja jos on viileä ilta, sytytämme ulkotakan ja istumme siinä ringissä soittamassa kitaraa ja lauleskelemassa kuin partiolaiset leirinuotiolla. Itsehän en tosiaan osaa kuin taputella rumpuja, mutta onneksi näillä on niin samanlainen musiikkimaku, että osaan sentään laulujen sanat ulkoa.
(ja jos laulaa tarpeeksi hiljaa mukana, ei kukaan huomaa että äänesi on oikeasti yhtä epävireinen kuin vanha kitara).

 

Maisemat näkyvät myös makuuhuoneeni ikkunasta ja kun menen nukkumaan, en raaski sulkea edes verhoja. Näköala on vain liian kaunis peitettäväksi kankaalla. Plus mikään ei ole ihanampaa kuin herätä kimmeltävään mereen ja auringonvalon tulvivan ikkunoista.

Lomani lähenee jo loppua ja jälleen kerran tuntuu että ajan tällä voisi ensi kerralla vaikka triplata.

 

 

Bikinis – H&M
Kimono – Zara
Sunglasses – RayBan (here*)
Photos:
Saara

 

Eikö se niin mene, että tuleva morsian häärää sovituskopissa, ystävät odottavat jännittyneinä ulkopuolella ja juovat kuohuvaa. Huokaisevat yhteen ääneen kovaa kun verhot avautuvat ja hermostunut morsian astelee helmojaan pidelleen korokkeelle kaikkien eteen. Sitten yhdessä mietitään onko helma hyvä, merenneitomuoto oikea ja paljetteja liikaa.

Olin nähnyt sen vain elokuvissa (ja sadoissa tosi-tv –hääohjelmissa), mutta en ole koskaan itse ollut mukana sovituksessa. En ole koskaan ollut osallisena edes kovin monissa häissä, saatikka morsiamen läheisenä ystävänä morsiusneidon roolissa.

Ja voin kertoa teille salaisuuden; taisin olla itse enemmän innoissani tästä Saaran hääpuvun sovituspäivästä kun tuleva morsian itse.

Se ei kuitenkaan ole salaisuus, että Saarasta tulee maailman kaunein morsian (ja rennoin). Heti ensimmäinen mekko oli jo kuulemma jo täydellinen ja minusta taas jokainen näytti upealta.

Häihin on vielä monta kuukautta, mutta harjoittelen jo mielessäni puhetta, minkä olen vannonut siellä pitäväni. Olen surkea puheissa, ja oletan, että olen vieläkin surkeampi englanninkielisissä sellaisissa, mutta minulla on niin paljon ihania asioita sanottavana Saarasta ja Ryanista, etten voi olla hiljaakaan haha.

Tervettä aloittaa jännittäminen jo 11 kuukautta ajoissa?

Tags:

 

Viinitiloja Stellenbosh alueella on jo pelkästään yli 150 ja lisää löytyy rypälekaupalla myös viereisiltä alueilta.
Silti viime viikon perjantaipäivällä yrittäessämme yhdelle suosikkitilalleni Delaire Graff viinitilalle, emme päässeet edes viinitilan porteille asti. Paikka oli kuulemma aivan täynnä. Sama homma viereisessä Tokara tilalla.

Sesongin ruuhka näkyy kyllä täällä keskustassa, mutta en osannut odottaa että se ulottuu myös n. tunnin ajomatkan päähän Western Capen provinssiin asti.
Onni onnettomuudessa. Meille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin kokeilla sokkona viereisiä tiloja ja ne kaikki olivat onneksemme ihan mielettömän ihania! 
Sympaattisessa Zorgvlietissa maistelimme viinejä pihapuun alla ja silittelimme hevosia laitumella. Glennely tilalla lounastimme juuri avautuneessa ravintolassa ja kaikkien meidän annokset olivat suussa sulavia. Myös maisemat olivat enemmän kuin kohdillaan.
Muutaman euron viinit ja hulppeat vuorimaisemat saavat edelleen joka kerta suomalaiset ällistelemään näiden tilojen olemassaoloa. (Olen edelleen sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti asua viinitilalla).

Todella hauska päivä isolla suomiporukalla. Kira pääsi mukaan juuri ennen lähtöään ja tuttavapariskunta Samu ja Vivianne, sekä Jens ja Nora olivat saapuneet kaupunkiin juuri muutamaa päivää aiemmin. Saara paikallisena ajoi autoa ja minä toimin kartturina.
Yleensä ehdimme koluta n. viisi viinitilaa, mutta ruuhkan takia kävimme tällä kertaa vain kolmessa.

Jos kaipailette enemmän vinkkejä viinitilakierrokselle Stellenboshissa, kattavampi viinitilapostaus vinkkeineen löytyy vanhoista postauksistani täältä. Postaus Delaire Graff –viinitilasta löytyy täältä.

Lisäisin vanhoihin postauksiin ainoaksi vinkiksi vain, että tulosta viinitilakartta etukäteen netistä ja sesongin aikaan lähde tosiaan mahdollisimman ajoissa, varaa lounaspöytä etukäteen suosituimmista paikoista, mutta seikkaile myös pienemmissä viinitiloissa. Ikinä ei tiedä millainen maailmaa avautuu viinitilan porttien toiselta puolelta.