Olisin koputtanut puuta, jos sitä olisi ollut autossa saatavilla. Kehuskelin nimittäin juuri ajomatkalla Kapkaupungin lentokentältä ystäväni talolle, ettei minulla ei ole vielä koskaan ollut ruokamyrkytystä.
No, eipä mennyt edes viikkoa, kun heräsin aamulla outoihin vatsakouristuksiin. Ajattelin niiden ehkä olevan kuukautiskipuja -mikä sinänsä olisi jo itsessään ollut outoa, koska olen sen verran onnekas, etten kärsi kuukautiskivuista. Päivän mittaan kivut kuitenkin pahenivat ja yltyivät illalla rajuun oksenteluun, mistä kuumeeseen ja jatkuvaan vessassa ravailuun. Tärisin ja pyörin sängyssä sellaisella voimalla, että meininki alkoi muistuttaa jo ihan jotain maanaja kauhuelokuvakohtausta.

Yhdessä pisteessä aloin varmaan nähdä hallusinaatioita, nimittäin olin ihan varma, että tyynyni rypyt muodostivat tyynyyn ihmisen kasvot ja meren kolina ulkona kuulosti niin oudolta, että olin ihan varma, ett nyt maailmanloppu on tulossa.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen todella tyytyväinen ettei poikaystäväni ole vielä täällä. Viimeöisessä pedissä ei olisi voinut kyllä kukaan kanssani nukkua. Miettikää nyt oksenteleva, sängyssä pyörivä, tyynyään hakkaava ja merimyrskyistä horiseva unikaveri seurana haha.

 

Onneksi kukaan muu tässä huushollissa ei saanut kanssani tätä manaajatautuia. Söimme kyllä kaikki yhdessä samaa ruokaa illallisella, mutta ehkä pöpö oli tullut iltapäivällä hakkaamastani välipalasushista minkä olin nälissäni ostanut paikallisen Sparin kylmätiskiltä. Tiedä noista, onneksi olo on taas normaali, nimittäin huomenna olisi Saaran Etelä-Afrikkalaiset Kitchen tea ”polttarit”. Kitchen tea on Etelä-Afrikkalainen tapa, missä kaikki häihin kutsutut naiset kerääntyvät päivällä syömään, kohottmaan morsiammelle maljaa ja jakamaan hänelle lahjoja.

Otan huomenna kameran (ensimäistä kertaa varmaan koko tällä Kapkaupunkireissulla) mukaan ja kirjoittelen tuosta päivästä sitten enemmän vielä omassa postauksessa 🙂

 

Ihanaa viikonloppua sinne. 

 

Kiemurtelevat vuoritiet, mukaansatempaava musiikki, tuulessa heiluvat palmut ja sininen meri horisontissa.
Silloin olo on yllättävän vapauttava, kun ystäväsi kanssa laulatte täysiä nuotin vierestä lomasoittolistaasi automatkalla katto alhaalla.

Näyttää hieman kliseiseltä nostaa kädet ilmaan ja tanssia autonpenkillä sen mitä turvavyö myötä antaa, mutta sieltä se aina vaan silti tulee huomaamatta.

Pidän monesta asiasta Kapkaupungissa, mutta tässä jälleen yksi suosikeista; ajella vain Saaran kanssa ympäriinsä ja kuunnella musiikkia.

 

Alla Spotifyn soittolista, minkä tahtiin heiluttiin suurin osa automatkoista Etelä-Afrikassa 🙂
Ihanaa viikonloppua!

 

 

 

Toinen kuva: Kira Kosonen



 

Tämä on ehkä lempikatuni Kapkaupungista. Jyrkkä palmurivin koristama Ave Fresnaye Bantry Bay alueella. Keskellä sitä on pieni pomppu, minkä Saara aina kotimatkalla ajaa tahalteen kovaa, jotta auto pomppaisi takapuolemme kunnolla irti istuimesta.
WIIIIIIII se huutaa, musiikki pauhaa kaiuttimista ja tuuli heiluttaa hiuksia.

Onhan se kaunis katu, mutta se ei ole lempikatuni sen takia.
Se on lempikatu sen takia, että siihen liittyy paljon hyviä muistoja ja se alkaa tuntua jo miltei omalta kotikadulta.

 

Joo, kyllä ehdottomasti Ave Fresnaye Kapkaupungista ja Fredrikinkatu Helsingistä. Ah, rakastan lempikatuja! Onko teillä lempikatuja?

Kaikilla pitäisi olla edes yksi lempikatu maailmassa 🙂

 

 

Shorts – H&M
Top – Zara
Hat – KappAhl
Bag – Gucci (similar HERE*)
Sunglasses – RayBan (HERE*)
Photos:
Saara