Noniin täällä ollaan. Uusivuosi juhlittu, aurinko paistaa ja pojat grillaa aamiaiseksi meille pihvejä.

Lento meni väsyttävästi. En saanut nukutuksi. Takana pikkupoika potki, kiljui ja rämpläsi valoja. Koko 11 tunnin ajan, enkä nyt yhtään edes liioittele. Matkalaukut jäi Lontooseen. Tietysti juuri se ainut kerta kun matkustan ilman vaihtovaatteita käsimatkatavaroissa.

Kävin Zarasta ostamassa nopeasti jonkun valkoisen mekonriekaleen ja sandaalit. Sandaalit oli ihanat. Nahkaa ja vielä -50%. Sitten alkoi juhlat.

Tai festarit.
Festarit oltiin pystytetty upean viinitilan lähettyville ja olin täysin lumoutunut paikan kauneudesta. Mielestäni se oli puutarhan, viinitilojen, viidakon, puiston ja ihmemaan sekoitus. Alkuillasta istuskelimme isoilla tyynyillä nurmikolla ja loppuillasta tanssimme ison valkoisen katoksen alla. Eipä siihen muuta tarvittu, ei edes ilotulituksia. Ne on täällä kielletty, mutta minulla oli silti paras uusivuosi.

Toivottavasti teilläkin meni vuodenvaihde mukavasti. Pihvit on nyt valmiit.

Tänään illemalla käännän ratin kohti Helsinki-Vantaata ja haen näistä Etelä-Afrikan maisemista saapuvan mitä mahtavimman ystäväni Saaran kotisuomeen!

Tämä on tavallaan ryöstö, koska ostettiin porukalla Saaralle syntymäpäivälahjaksi nämä liput. Ei siinä, etteikö hänellä kova ikävä tänne olisi jo ollut, mutta minulla luultavasti vielä ikävämpi ja kesäni ei olisi ollut mitään ilman tätä tyttöä. Pakotettiin myös Saaran avomies seuraamaan perässä, joten mahtava kesäni alkaa nyt.
Saaran saan pitää täällä melkein kuusi viikkoa ja Ryanille puolestaan yritetään ehtiä kahdessa viikossa näyttämään sitten koko Suomi läpi 🙂

Pakko se on jättää Afrikka taakse. Ainahan ne lomat joskus loppuu- parhaimmat nopeiten.
No, hätä ei ole tämännäköinen. Meillä on vielä Lontoo ja Amsterdam matkanvarrella kotia. Molemmissa viivymme kolme yötä.
Tämä tyttö on ensimmäistä kertaa kummassakin kaupungissa, joten jos joku kokeneempi tietää hyviä vinkkejä liittyen ihan mihin tahansa niin kertokaa toki!

Afrikkaan tullaan vielä ihan varmasti uudestaan. Ensi kerralla olisi kuulemma luvassa road trippiä Mozambigueen. Niin ja sinne Table mountainillekkin kiivetään vielä.

Kaikenkaikkiaan mahtava kohde. Tietenkin siitä iso kiitos kuuluu isännällemme, jota ilman ei oltaisi yhtä näppärsti päästy näkemään ja kokemaan asioita. Suurinta osaa luultavasti ollenkaan.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä paikka jäi mieleeni ainakin mielettömän hyvästä ruuastaan, isoista vuorista, kovasta tuulesta ja ystävällisistä ihmisistä.

Nähdään lontoossa!