Katsaus Kapkaupunkiin 24 tammi 2013

Pyysitte minua kertomaan enemmän Kapkaupungista. Olen viime vuonna vastaavanlaisen tekstin jo kirjoittanutkin, mutta yritetään nyt uudestaan näillä uusilla kokemuksilla.

Olen aina hokenut tämän olevan todella kaunis kaupunki. Periaatteessa se sijoittuu Table Mountainin ympärille. Vuorimaisemia minne ikinä menetkään ja sininen, mutta kylmä Atlantin valtameri.

Keskusta on siisti, siellä ei näy paljon kerjäläisiä, eikä ollenkaan kulkueläimiä.
Modernia ja isoja kauppakeskuksia, ravintoloita on joka puolelle, kiva rantakatu ja kauniit maisemat minne katsotkaan. Vuorilla hulppeita lukaaleja, pihoilla pysäköity ferrareita. Valkoiset ja tummat asuvat enimmäkseen ”omilla alueillaan”. Se on minusta outoa miten selvät kirjoittamattomat rajat vielä tänäkin päivänä on vedetty.  Yksi maa, mutta melkein kuin kaksi eri kansaa. En ole nähnyt valkoisten ja tummien niin sanotusti paljon edes hengailevan keskenään. Hyvässä sovussa ne on, mutta ei kovin läheisiä.

Köyhyys on todella hyvin piilotettu keskustassa, mutta ei tarvitse mennä pitkälle nähdäkseen sen. Lähellä on huono maineisia alueita, joissa minä en kuulemma keskellä päivääkään selviäisi tuntiakaan ja moottoriteiden varrella mm. lentokentän lähellä iso ”slummialue” Township – tasaista peltikatto hökkeli-aluetta silmän kantamattomiin. Niissä asuu satoja tuhansia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä joita minäkin näen täällä kaupan kassoilla ja mäkkärin tiskillä ym asuvat townshipeissä. Ryanin taloudenhoitaja Clarinsekin asuu siellä. Clarinse on mukava vanha tukeva tumma nainen jolla on siniset pienet silmät.

Täällä on tapana (tai ainakin Ryanin tapana) Antaa ruokaa vartioille, parkkineuvojille (parkkineuvojat ovat periaatteessa kerjäläisiä, mutta saavat rahansa paremmin auttamalla sinua esim. taskuparkkeeraamaan). Jos ruokaa jää ravintolasta yli tai omasta grilli-illasta, annetaan ne yleensä aina heille. Minun oli aluksi vaikea tottua siihen koska voittehan nyt kuvitella jos kiikuttaisin puoliksi syödyn juustohampurilaisen vartijalle suomessa miten vähän se ilahtuisi! Mutta täällä ne ilahtuvat ja stövät ruuan heti.
Muutamia kolikoita annetaan joskus niille parkkineuvojille, mutta suurin osa käyttää rahansa alkoholiin/huumeisiin, joten mieluiten sitten ruokaa. Lapsia tai naisia ei näy kerjäämässä samalla tavalla kuin mitä olen tottunut esim. Aasiassa näkemään.
Täällä kaikki saavat hansasta puhdasta juomakelpoista vettä.

Minulta usein kysytään blogissa miten voin siemailla täällä valkoviiniäni rantabaarissa kun köyhyyttä on niin paljon. Vastaan aina että olen täällä tapaamassa parasta ystävääni ja elämässä heidän arkeaan. Niin kylmältä kuin se saattaa kuulostaakin. Annan köyhille ruokaa ja niitä kolikoitakin, mutta olen täällä viettämässä aikaa parhaan ystäväni kanssa. En ole tullut tänne tekemään hyväntekeväisyyttä vaikka köyhyys (missä päin maailmaa tahansa) tuntuu pahalta.

Sää Cape Townissa on usein tuulinen ja tuuli on myös ajoittain todella kova. Koskaan ei oikein tiedä miten pukeutuisi kun sää voi vaihtua hetkessä. Saattaa olla, että päivällä on aivan tajuttoman kuuma. Hiki valuu pitkin selkää, mutta kun menet illalliselle alas kaupunkiin puhaltaakin Atlantilta raju kylmä tuuli ja hikipisaroista ei ole kyllä tietoakaan.
Enimmäkseen meidän reissumme ajan on ollut kuitenkin lämmintä, eikä niin tuulista. Satanut on vain kerran. Päivät koostuvat paahtavasta auringosta ja +30 asteesta.

Se miten täällä yksin turistina pärjäisin – sitä en osaa sanoa. Majoittuisin asumaan ainakin keskustaan luultavasti jonnekin Camps Bayn/ Bantry Bayn lähettyville, tai vuokraisin asunnon. Kauniita hotelleja ja ihania kämppiä täällä on paljon. Hankkisin luultavasti jostain myös auton (liikenne on vasemmanpuoleinen joten en kyllä takaa miten nopeasti oppisin sen. Ajoin kerran Ryanin autoa ja se tuntui jännältä).

Nähtävää täällä riittää, mutta pitkien etäisyyksien päässä. Julkista liikennettä ei oikein ole. Takseilla kuitenkin helppo ja halpa kulkea. Ravintoloita keskustassa on paljon ja yöelämää runsaasti. Hyviä juhlia tosin pitää hieman osata etsiä. En itse niin viihtyisi pääkadun yökerhoissa kauaa. Vaateliikkeitä on paljon ja ostoskeskuksissa suurin piirtein kaikkea Zarasta Gucciin.

Hintataso suomeen nähden melko halpa. Hienoissa ravintoloissakaan en ole koskaan maksanut 30euroa enempää, vaikka olisin tilannut pullon viiniä, alku-ja pääruuan. Kaupoissa ruoka on halpaa. hyvän Viinipullon saa alle viidellä  eurolla ja parkkihallissa pysäköinti kahdelta tunnilta maksaa jotakuinkin yhden euron (tärkeä pointti mutta olen tästä hieman katkera).

Palvelu on edelleen hidasta. Kaikki on kovin hidasta ja usein vaikeaa. Esim. rahanvaihtoon tarvittiin uskomattomia ponnisteluja ja Saara ja Ryankin saivat taisteluiden kautta asennettua netin asuntoonsa vasta muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen. Täällä kolmen viikonkin jälkeen jo osaa kyllä arvostaa sitä miten helppoa ja nopeaa suomessa asioiden hoitaminen on. Kovin ystävällisiä ihmisiä kuitenkin. Sosiaalisempaa kuin suomessa tietysti. Kaikki vain rupattelevat keskenään ja lenkkipolullakin piti moikata jokaista vastaantulevaan vain koska jaoimme saman polun.

Viime vuoden ja tämän vuoden reissun välillä olen huomannut kaupungissa mm. sen eron, että se näyttää kovin jenkkimäiseltä. Paljon samantyyppisiä rakennuksia, katuja ja tunnelmaa.
Jopa kovin Amerikkalaisen näköisiä ihmisiä, jos niin voi sanoa.
Tällä reissulla olen löytänyt myös paljon parempia vaateliikkeitä, ihania puistoja ja syönyt ehkä elämäni parasta pizzaa ja joka päivä katkarapucocktailin avokadosta. Surffaamaan en vieläkään uskaltanut kamalan haipelkoni takia, mutta ehkä vielä joskus.

Paras kokemus oli ehdottomasti hevosilla ratsastaminen rannalla, muuten kaikki on tasavertaisesti ollut vain aivan mahtavaa. Erityisesti minun ja Saaran lukuisat rupattelu illat kun tyhjennettiin muutamat viinipullot, juteltiin ikuisuuksia ja käytiin iltauinneilla.

Minusta tuntuu että voisin jatkaa tätä selittämistä viikkoja tai olla vain hiljaa. En oikein ole pystynyt vielä tämän toisenkaan kerran jälkeen käsittämään koko kaupunkia. Kaikki on niin mustaa tai valkoista, köyhää ja rikasta, samalla niin kaunista, hyvää ruokaa ja niin paljon erilaisia ihmisiä ja niitä maisemia jaksaa aina vaan ihmetellä.

Onneksi on ystäviä täällä. Ilman paikallista ystävää en varmasti saisi tästä paikasta murto-osaakaan irti, mutta nyt haluan vain tulla uudestaan ja uudestaan.

Byebye 22 tammi 2013

Heihei CapeTown. Me suunnataan nokka kohti konetta ja kotia. Tulee kyllä ikävä tätä lämpöä, ystäviä ja näitä maisemia. Erittäin paljon myös Saaran ja Ryanin vierashuoneen sänkyä. En ole koskaan ikinä milloinkaan nukkunut yhtä sikeästi. En tiedä mistä patja, peitto ja tyynyt on tehty, mutta mieluusti vaikka jättäisin koko matkalaukkuni sisällön tänne ja tunkisin ne mukaani.
No, ainakin nyt viimeistään on pakko myöntää itselleen että laadukkaalla tyynyllä ja minun Ikean kymmenen euron tyynylläni on aika iso ero.

Kolme viikkoa menee kyllä aivan liian nopeasti. On ollut yksi elämäni parhaimmista lomista tämä. Kerron siitä lisää sitten vielä suomen puolella. Nyt pitää kiirehtiä.