Mekko H&M // Tunika BikBok // Kengät Givenchy // Aurinkolasit LeSpecs // Kuvat: Saara

Olen aina nähnyt kummallisia unia, mutta en koskaan niin paljon lyhyessä ajassa kuin Kapkaupungin lomalla.
Jokainen yö vei minut mitä kummallisimpiin seikkailuihin ja usein moneen täysin eri uneen saman yön aikana. Ihan kuin olisi katsonut putkeen elokuvia.

En edes muistanut erästä unta, ennen kuin aloin selailemaan näitä viiniköynnöskuvia. Olenhan aina haaveillut asustelevani mm. viinitilalla ja tässä unessa miltei asuinkin, koska viinirypäleiden sijaan köynnöksissä kasvoi ruoka-annoksia. Ei ollut ruokakauppoja, oli vain ruokaviinitiloja ja mikä kummallisinta kaikki ne ruoka-annokset piti kerättyään polkea vanhanaikaisissa viinin poljenta-altaassa jotta ne saatiin alkuperäiseen muotoonsa. Takaisin raaka-aineiksi. Esim. Omeletista tuli poljettaessa kananmunia?

Köynnöksissä kasvoi kaikkea; grillikanaa, hampurilaisia, spagettia, pirtelöä, sushia, donitseja.. Niitä poljettiin paljain jaloin tynnyrissä, mutta vain tyttöjen 37 koon jalat kelpasivat. Juuri sellaiset kuin omani. Poljin ihan hulluna ruoka-annoksia takaisin raaka-aineiksi koko meidän porukalle koska pojat söivät paljon ja olin ainoa 37 jalkainen.
Ärsytti aina kun haluttiin syödä kokonaista kanaa koska kananluut pistivät eniten jalkapohjiin.

Loppupeleissä en ollutkaan unessani enää kovin innoissani näistä ”viini”tiloista, mutta muistin näin hereilläkin näitä kuvia katsellessa, miten hauskannäköisiä olivat köynnökset, missä kasvoi kaikenlaisia annoksia mitä vain saattoi kuvitella!

Olen ehkä muutaman kokonaan ”unettoman” yön tarpeessa.

 

 

 

 

Lempipuuhaani Etelä-Afrikassa saattaa hyvinkin olla viinitilojen läpikäynti. Eikä edes vain viinin takia, vaan kaiken muun mitä ne saattavatkaan sisältää. Ravintoloita, upeita alueita, puistoja, maisemia, eläimiä. Melkein mitä vain. Jokainen tila on kuin oma maailmansa ja pienenä plussana tietysti jokaisessa niissä voi muutamalla eurolla maistella haluamiaan viinejä. Ehkä myös juustoja, tai vaikka suklaita.

Itse pidän eniten isoista Stellenbosch / Paarl viinialueista, mitkä sijaitsevat lähekkäin. Olen ollut kummassakin ennenkin, mutta joka kerta nähnyt mielestäni liian vähän ja tullut liian myöhään.
Tämä postaus olkoon siis muistilistana myös itselleni ensi kertaa varten.

 

 

Stellenbosch/Paarl Viinitila-aikataulu

Valitse päiväksi arkipäivä ja mieluiten hieman pahimman sesongin ulkopuolelta. Viinitilat on kauniimpia kun maisemia ei peitä turhan monet ihmisryhmät ja saat itsekin nopeammin palvelua, milloin sinulle jää enemmän aikaa mahdollisimman monille viinitiloille.

Kaunis päivä on myös plussaa. Ei liian kuuma, mutta ei liian pilvinenkään.

 

Herää aikaisin
Syö pieni terveellinen aamiainen ja juo paljon vettä. Et luultavasti muista tehdä sitä tarpeeksi kuitenkaan loppupäivästä ja mikään kovin terveellinen ei tule olemaan loppupäivän agenda.

(Pue päälle ehkä jotain muuta kuin kokovalkoinen hattivatti-haalari, mikä rypistyy jo automatkalla ja minkä kangas oikein kirkuu olevansa maalitauluna viinitahroille).

Lähde n. klo 10
Viiniä ei ehkä tee mieli ihan heti aamusta, mutta matka kestää Stellenboschiin n. 45 minuuttia ja voitte mennä juomaan kahvit ja syömään aikaisen lounaan johonkin kauniiseen viinitilaravintolaan. Mieluiten johonkin Stellenbosh alueen alkupäähän, tai Paarlin alkuun – riippuen mistä suunnasta aloittaa.

Aikainen lounas n. klo 11.
Me lähdimme koluamaan viinitiloja Stellenboschin alusta ja kävimme viime kerralla ensimmäisenä isolla Spier tilalla, mikä oli aivan upea. Kukkaniittyjä, bambunoksakäytäviä, lampia, siltoja, joki, pocahontaspuita, nuori poika pöllön kanssa, suihkulähde ja kiva ravintola missä ”kevyt” lounas olikin hampurilainen ja inkivääriomenamehun jälkeen siirryttiin heti viininmaisteluun, mutta sitähän tänne tultiinkin tekemään joten ei haittaa, ja jos tykkäät jostain viinistä osta sitä pullo kotiin. Et saa sitä mistään halvemmallakaan kuin itse viinitilalta.

Sokkokäyntejä n. klo 12 – 14.30
Kivointa on valita (muutaman ennalta katsotun viinitilan jälkeen) viinitiloja vain summamutikassa. Niitä on yli sata ja viinitiloja tulee vastaan pääkatua ajaessa koko ajan ja vierivieritysten. Et näe ensin muuta kuin kyltin, mutta kääntyessäsi tilalle ajat luultavasti pientä pöllyävää puiden reunustamaa hiekkatietä pitkin hetken, kunnes päädyt viinitilalle. Se voi olla pieni ja idyllinen, missä on kaunis puutarha ja pari vuohta, tai iso ja ylellinen, spa hotelleineen, ravintoloineen ja isoimpine vuohineen. Joka tapauksessa tila mitä todennäköisemmin kaunis ja viini aina halpaa. Käy mahdollisimman monessa.

Toinen lounas klo 14.30
Tässä vaiheessa muutamat viininmaistelut takana on kiva istua kunnolla alas ja syödä taas jotain.
Me emme viime vuonna ehtineen Paarlin alueen Spice Route -tilan ravintolaan, joten koitimme nyt uudestaan ja saavuimmekin juuri ennen keittiön sulkemista. (keittiö sulkee n. klo 15.30) Spice Routen viinitila on todella kaunis ja ravintolasta avautuu upeat vuorimaisemat. Niitä toljotellessa hyvässä seurassa ja lautasella maukasta ruokaa ei ehkä mikään juuri silloin voisi olla paremmin (ja sanot sen luultavasti ääneen koska olet jo pienessä hiprakassa).

Viimeinen maistelu n. klo 15.30
Jos lounas on ennen neljää ohi, ehditte ehkä vielä muutamaan viininmaisteluun, missä voi ottaa vaikka jälkkäriksi juustomaistelun samalla. Kannattaa kuitenkin olla ripeä. Varsinkin Paarlin alueella suurin osa niistä sulkee ovensa jo kello 16-17.

 

Itse olisin halunnut viimeksi mennä vielä takaisin Stellenboschin alueelle, missä osa viinitiloista pitää ovensa auki pidempään, mutta olisimme joutuneet ajamaan liian pitkän matkan takaisinpäin, mistä tulikin mieleeni, että ehkä ensi kerralla aloitamme Paarlin päädystä ja ajamme Stellenboschin kautta hissukseen kotiin.

 

Mietimme myös vaihtoehtoa majoittua jossain viinitilahotellissa, tai kuskin palkkaamista (kaikenlaisia vaihtoehtoja on majoituksista ja viinitilakuljetuksista on varmasti saatavilla), mutta onneksi Saara tarjoutui olemaan koko konkkaronkan kuskina.

 

Loppupeleissä kaksi lounasta, monta viininmaistelua, vuorimaisemia, juustoja ja kauniita tiloja, sekä takakontti täynnä viinipulloja ja ajoissa kotiin ei tosin ollut ollenkaan huono saavutus nytkään.
Meillä oli ihan mahtava päivä <3

Meillä on kyllä ollut hauskat viimeiset päivät täällä. En millään malttaisi lähteä, mutta toisaalta jos joku lohduttaa, niin se, että on ihan kiva päästä omiin rutiineihin taas kiinni ja antaa myös enemmän aikaa blogille. Jotenkin olen säästellyt niitä parhaita postauksia täältä kotiin, että voisin panostaa niihin kunnolla ajan kanssa. En varmaan muuta sitten kotona teekään kun istu ruisleivän ja tietokoneen kanssa sohvalla. Saatan ehkä laittaa salkkarit taustalle pyörimään ja lämmittää saunan, mutta muuten uppudun aika lailla virtuaalimaailmaan, järjestelemään kuvia, kirjoittamaan ja tekemään videota.

Kuvia onkin kertynyt varmaan tuhansia. Yli 10 kansiota niitä ainakin lojuu nyt sekaisin työpöydällä. Niin paljon että en tiedä mistä aloittaa, mutta ehkä aloitan vaan alusta.

 

                                                                      Instagram @juliatoivola

P.s. Hyviä uutisia. Olen ehkä saanut Saaran innostumaan kirjoittamaan omaa blogia. Kerron teille tietysti heti kun se alkaa olla enemmän ajankohtaista. Saatte sitten varmasti kuulla enemmän Saaran omia ajatuksia millaista on asua täällä Kapkaupungissa 🙂