Muistatteko tämän mekon? Tässä vaaleanpunaisessa röyhelömekkosessa on juotu cavaa Espanjan viinitilalla, tanssittu muutamia öitä kesäisen Helsingin terasseilla ja nyt viimeisimpänä lounastettu kalaravintolassa Etelä-Afrikassa.

Mekkolöytö mikä tuntuu olevan aina matkassa mukana ja mikä luultavasti pysyy vielä monta kesää kotona henkarilla on ihan parasta.
Ainut miinuspuolihan vain on että tämä on hieman ryppyyntyvää kangasta ja voin teille nyt jälleen häpeissäni kertoa – meillä ei vieläkään kotona ole silitysrautaa. Mikä voi olla niin vaikeaa sen hankinnassa? Tai no, itse asiassa olen jo päättänyt jonkin aikaa sitten ettei me edes olla tuon raudan kanssa niin hyviä kavereita ja olen etsiskellyt nyt jo tovin sellaista minihöyrystintä. Ihastuin sellaiseen New Yorkin hotellissa – niin paljon kätevämpi (ja turvallisempi tällaisen palovamma-alttiin tytön kourissa).

Onko teillä vinkata hyviä höyrystimiä? Olisi jo korkea aika, ettei olisi enää näitä ryppyjä tässä rakkausmekossa. 

 

 

Dress – Lindex
Sunglasses – Gucci
Shoes – Asos
Bag – Gucci
Photos: Saara

 

Muistatteko kun muutama vuosi sitten kerroin Kapkaupungin load shedding sähkökatkoksista? Valtion keinosta yrittää säästää Kapkaupungin sähköä.
Tuosta hetkestä kun valot sammuivat pariksi tunniksi koko kaupungista. Jääkaappi lakkasi hurisemasta, elokuva jäi kesken telkkarista, netti katkesi puhelimesta. Se hetki kun et voi viihdyttää itseäsi millään elektroniikalla, et surffailla netissä, tai edes kuunnella musiikkia, oli lempihetkiäni tuona aikana.
Se hetki kun oli aika sytyttää kynttilät, kaataa lasiin viiniä ja mennä ulos katsomaan tähtitaivasta. Ryan otti kitaran kainaloon soitteli akustisia sointuja, ja ihan kuin ennen vanhaan leirinuotiolla, hyräiltiin siinä keskellä aavemaisen pimeää kaupunkia vanhoja rokkiklassikoita.

Sähkökatkoksia ei enää tule, mutta kaupungilla on uusi ongelma. Ei tunnelmallinen kitarasointuja ja tähtitaivasta mukanaan tuova ongelma, vaan senkin verran vakava, että vesi on loppumassa koko kaupungista.
”Save water” kylttejä näkyi ihan kaikkialla ja uutisissa laskettiin päiviä siihen kuinka kauan vesivarastot riittävät. ”Cape’s dam levels will reach 10% on the 27th of April, 2018. At this point, the liquid left in dams is more like mud than water” – oli viimeisin ennuste minkä kuulin.

Ryanin isä hankki ison vesitankin pihalleen pahan päivän varalle ja nopeasti mekin opittiin vedensäästötavoille.
Suihkussa käytiin sellaista pikavauhtia, että hoitoaineen jäämät kiiltelivät sieltä poistuessaan vielä hiuksissa.
Vessaa ei vedetty kuin ehkä joka viides kerta. ” If it’s yellow, let it mellow, if it’s brown, flush it down” – periaatteella mentiin ja tuntui niin pahalta kun välillä tottumuksesta pikkulirun jälkeen vetikin vessan vahingossa.

Kylpeminen ei tullut kuuloonkaan, se tuntui lähinnä synniltä ja monissa hotelleissa kylpyammeista oltiin otettu jopa hanat pois siltä varalta, ettei turistit ihan ymmärrä tilanteen vakavuutta.
Kuntosalissa saunat on otettu pois päältä kokonaan ja maksimiaika käydä suihkussa oli kaksi minuuttia.
Autojaan Saara ja Ryan eivät pesseet enää ollenkaan ja lakanoita ei enää pesty yhtä usein kuin ennen. Vähän kaikessa, missä vain pystyttiin, vettä säästettiin.

 

Yritin kysellä mitä tapahtuu sitten ensi vuoden huhtikuussa. Mitä jos vesi oikeasti loppuu?
Kukaan ei tuntunut tietävän vastausta. Kaupunki alkaa säännöstellä vettä ehkä samalla tavalla kuin silloin aikoinaan sähköjen kanssa.
Hanat kiinni klo 13-17? Silloin ei sitten ehkä kannata käydä kakalla 😀

Okei, ei saa naureskella. Todella oikeasti toivon, että vesitilanne korjaantuu jollain keinolla 🙂

Huh, mitkä häät <3
Sanat eivät riitä edes kuvailemaan miten upealta kaikki näytti, miten täynnä iloa ja rakkautta koko ilta oli ja miten täydellisesti tuo koko päivä sujui.

Palataan itse häihin sitten kun sieltä on kuvia saatavilla, mutta tässä pientä esimakua Saaran puvusta ja meidän aamusta kun kaikki morsiusneidot, Saaran sisko ja sulhasen äiti laittautuivat yhdessä häähotellin villassa. Jätin kamerani aamun jälkeen itse häiden ajaksi visusti laukkuun – halusin nauttia ja keskittyä iltaan täysillä ilman että kantaisin kameraa kainalossa.

 

Siellä me siis pyörittiin kaikki tytöt jo aamu kahdeksasta innoissamme ihan muurahaiset housuissa monta tuntia, syötiin yhdessä aamiaista, meikkitaiteilija meikkasi suurimman osan tytöistä ja laittoi morsiamen valmiiksi. Höyrytettiin mekot, naurettiin, juotiin kuohuvaa, kuunneltiin musiikkia ja nautittiin.

Morsian oli tehnyt jokaiselle morsiusneidolle oman lahjalaatikon, mistä löytyi ihanat yöasut ja upeat pitkät aamutakit eri väreissä. Oli nenäliinoja, meikkejä, viuhkoja, kauniit helmikorvakorut simpukan sisällä, ja mikä suloisinta, kaikille oma kirje, mikä sai jokaisen itkemään ihan Niagaran putouksena <3 Niin ihana idea.  

 

 

Maailman kaunein morsian <3