Turkish Airlinesin koneessa saa edelleen homemade lemonade juomaa, eivätkä aterimet ole muovia. Näytöltä tulee elokuva joka kertoo kirjailijasta.

Ruoka ei tosin ole hyvää, olisi pitänyt valita lihan sijasta kanaa. Miksi aina kahdesta vaihtoehdosta tuntuu että se oma valinta on väärä, vai onko molemmat valinnat vain huonoja?

 

Missä mieleni on? En pysty keskittymään kirjailija –elokuvaan. Ajatukset ovat olleet liian pitkään jossain vuoristoradassa.

Ystäväni kuvaili muutama päivä sitten tilannetta niin, että lautaseni oli vain liian täynnä ja se piti tyhjentää. Kun mietin tarkemmin, niin siltä se juuri tuntui. Että lautanen on pitkästä aikaa pesussa – ehkä jopa ensimmäistä kertaa.
Tiskikoneessa, minkä pesuohjelma on vielä kestänyt nyt melkein kaksi viikkoa. Se lautanen piti sitten puhdistaa varmaan oikein kunnolla. Ihan kaikista elämän tahroista mitä ei koskaan aiemmin viitsinyt putsata.

 

Missä Olen nyt?

Etelä-Afrikassa. Eipä ainakaan minulle tullut yllätyksenä että juoksen heti tänne parhaan ystäväni luokse, kun vähän tuntuu siltä että nyt on pakko lähteä. Ja onneksi voi lähteä! Olen varmaan hokenut tätä jo sata kertaa, mutta olen niin hemmetin onnekas kun tämä kaikki on edes mahdollista.

 

Tuntuuhan tämä niin turhalta inistä tässä ja lennellä toiselle puolelle maapalloa etsimään jotain mielenrauhaa, kun toisilla on varmasti se koko tiskiallas täynnä niitä likaisia astioita ja enemmänkin, mutta en osaa paremminkaan tätä reissua selittää.

Enkä oikein usko, että te mitään muita selityksiä ansaitsekaan kuin niitä rehellisiä 🙂

Aikaa äänestää Aussie Academy videoita.
Äänestyssivulle pääset TÄÄLTÄ.

Halusin laittaa tämän oman Cape Town videon vielä tänne blogiin, jotta se löytyy sitten muiden reissuvideoiden kanssa tagin #videot alta 🙂

P.s Haluaisin kyllä nyt niin olla tuolla Afrikassa Saaran luona!

En ole mikään ahkera kännykkäkuvaaja, mutta joskus puhelimen kamera rullaan tallentuu kivoja hetkiä. Enemmän niitä spontaaneja kuvia, pikselöityneitä kauniita muistoja.

Ja vaikka ulkona pilkottaakin nyt aurinko ja tuntuu että kevät on jo lähellä, en voi olla kiusoittelematta itseäni ajatuksella, että lähtisin taas viettämään synttäreitäni Saaran luokse Kapkaupunkiin.
Saatiin joskus sellainen idea muutaman viinilasin jälkeen ja vaikka se ei ollutkaan mikään lukkoon lyöty päätös, niin kyllä se tekisi mieli silti toteuttaa!

Katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan. Tiedän jo sen verran että se tulee olemaan todella kiireinen ja täynnä muutoksia! Sellaisia mistä voisin kertoa teillekin ihan pian myös. Koitan saada vain ensin omat ajatukseni kasaan ja sitten vielä ne jotenkin järkevästi kirjoitettua ylös tänne 🙂

 

Rakastan herätä tästä sängystä <3 Maailman kaunein ja rauhoittavin näköala.

Ehkä ainut selfie koko reissusta.

 

Lenkkeily paahtavan kuumalla säällä jyrkkää ylämäkeä tuntui lähes pakara-rääkkäykseltä, mutta ei noissa maisemissa voinut valittaa. 

Hieno kuva siitä paahtavasta auringosta. 

Spa-hetki. Koitettiin kaunistua kasvohoidolla ja hieronnalla.

Ennen Spa-hetkeä. Herkkuja! Hedelmiä, minimuffinsseja ja teetä. Liikaa hemmottelua.

Ystävän synttäri-illallinen kauniissa näköalaravintolassa.

 

Kippis sille!

Ehkä yksi hauskimmista illoista ikinä! Shimmy Beach Club ja Goldfishin keikka 🙂

 

Minkä jälkeen lenkkeily ylämäkiä pitkin tuntui vieläkin rankemmalta 😀

Toin Saaralle Reebokin friends -kengät, mutta Djeddie omi ne.

Viimeisenä eräs hauska lounas Ryanin vanhempien luona, minkä jälkeen päädyttiin tanssimaan ihan mielipuolisina aurinkoisella terassilla Ryanin äidin kanssa 😀