Täällä ollaan taas, Kapkaupungin auringon alla.
Melkein viikko jo takana ja nyt jo mietin – miten ihmeessä voin lähteä takaisin Suomeen ilman pikku Leonia?

Päivät kuluvat täällä ihanan letkeästi. Mennään nukkumaan auringonlaskun aikaan ja herätään ennen sen nousua.
Pojat useimmiten kokkaavat ja käyvät toisinaan pyöräilemässä, tai golffaamassa. Me tytöt  juostaan aamulenkkejä ja otetaan satoja vauvakuvia.

Mikään ei tunnu (vauvaa tietty lukuunottamatta) muuttuneen.
Kaupungissa vesitilanne näyttää hiukan paremmalta ja uusia ihania ravintoloita on taas kasvanut ennätysvauhtia. Miten ehdin testaamaan niitä kaikkia?

 

Huomenna lähdemme poikaystäväni kanssa viinitiloille muutamaksi yöksi. Olen kiertänyt Stellenboschin ja Paarlin viinitilat läpi lukuisia kertoja, mutta en koskaan ole yöpynyt siellä. Arvatkaa odotanko innolla?  Kaikki minut tuntevat tietävät, että unelmani on jotakuinkin asua viinitiloilla – eihän minua varmaan saa sieltä ollenkaan pois raahattua.

 

 

Huomenna on ystävänpäivä ja erityisen ihana sellainen, nimittäin tänä vuonna saan viettää sen parhaan ystäväni Saaran luona Etelä-Afrikassa nuuhkien hänen vastasyntynyttä vauvaansa. Olen niin odottanut, että pääsen näkemään pikku Leonia ♥
Kaiken lisäksi poikaystäväni on myös mukana matkassa, joten aikamoisessa sydänkuplassa ja upeissa maisemissa me vietellään huomista.

Lähdetään tänään matkaan ja saavutaan juuri ystävänpäiväksi Kapkaupunkiin – jonne jäämmekin muutamaksi viikoksi tuijottelemaan uutta perheenjäsentä ihan sydänsilmäisinä emojina. 

Tulin tässä miettineeksi, että aika monia virstanpylväitä pitkin olen loikkinut Etelä-Afrikassa ystäväni matkassa. Jo yli kahdeksan vuotta Saara on asunut Etelä-Afrikassa ja siellä on tullut koettua yhdessä kaikenlaista. On vietetty jouluja, synttäreitä, lukuisia uudenvuodenjuhlia, polttareita, häitä ja nyt tästä eteenpäin mukana matkassa on myös pikkuvauva!

En malta odottaa että päästään yhdessä tallailemaan taas uusia polkuja 🙂

 

 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille jo etukäteen.

Tags:

 

Miten nopeasti voi kolme viikkoa vierähtää ohi? Ihan oikeasti tuo kaikki viettämäni aika Etelä-Afrikassa, tuntui tällä(kin) kertaa ihan viikolta.
Miettikää nyt: sama maa, varmaan kolmastoista kerta siellä ja joka kerta olen ollut 2-3 viikkoa. Olen siis viettänyt elämästäni ainakin n. 30 viikkoa Kapkaupungissa. Se on yhteensä aika monta kuukautta, enkä vieläkään koe nähneeni läheskään kaikkea.

Ja nyt sitä ollaan taas täällä. Kotona.
Mittari näyttää +4 astetta, eteisessä on kasa postia, yksi kukka on kuihtunut vedenpuutetylsyyteen, ja siinä missä ennen oli telkkari on nyt poikaystäväni uusi polkupyörä. Muuten kaikki näyttää ihan samalta.
Tosin katselisin paljon mieluummin nyt telkkaria kuin tuota pyöräkapistusta tuossa.

Sillä aikaa kun loikoilin Kapkaupungin auringon alla, päätti poikaystäväni, että telkkarimme on aivan liian vanha, joten hän voi myydä sen tutullensa joka sattumoisin juuri kyseli joltain jämätelkkaria.
Ehkä ihan hyvä näin, se telkkarivanhus alkoikin jo rätistä siihen malliin, että ihan kuin jollain telkkarinkielellä olisi se itsekin yrittänyt sanoa, että ostakaa jo nyt uusi ennen kuin totaalisesti pimahdan.

Telkkariostoksille siis! Mutta ei ihan vielä, kovin kauaa ei tarvitse tuijotella tuota pyörää tv-tasolla, nimittäin huomenna olemme jo lentokoneessa kohti Thaimaata. Siellä aion tuijotella vain palmuja.

 

Dress – Ellos
Bag – Gucci
Shoes – Asos
Photos: Saara