Singaporen pressimatkamme aikana söimme paljon ja kaikkea. Oli buffetia, maistelumenuuta, mereneläviä, minihamppareita, minkä maalaista milloinkin ja myös tietysti paikallista perinteistä murkinaa.

Arvatkaa mikä minulle jäi eniten mieleen näistä kaikista?
Jättirapukastikkeeseen kastettavat leipäpullaset ja papayasalaatti.


Papayasalaatin ja kevätkääryleet ostin ION Orchard food courtista. Ravintolamaailma ison ostoskeskuksen alakerrassa. Täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia kojuja ja ruuan tuoksua. Juuri tällaista meininkiä halusinkin eniten Singaporessa kokea. Olin lukenut, että katukeittiöissä, ruokatoreilla ja tällaisissa isoissa ravintolamaailmoissa majailivat maukkaimmat makuelämykset ja koitinkin hakeutua sellaisen kojun jonoon, missä oli eniten jonoa ja paikallisia.
Toimi! Papayasalaattini oli ihanan raikas ja tulisuuttakin sai kätevästi lisättyä itse. Kevätkääryleetkin kaikessa yksinkertaisuudessaan olivat ehkä jopa parhaimpia maistamiani.

Tuo jättirapu puolestaan tarjoiltiin tunnetussa Long Beach Seafood -ravintolassa. Suositun Singaporen kansallisruuaksikin kohotetun annoksen nimi on chili crab ja se liemi/kastike, missä tuo rapu lautasella lillui oli loistavuutta! Sinne dippailtiin sotkuisesti sormin pieniä leipiä (maistuivat pullalle) ja voin rehellisesti kertoa, että söin ainakin varmaan kaksikymmentä pullaa ja puolet tuosta liemestä. En vain voinut lopettaa.

Sen enempää tarkkoja ravintolasuosituksia en Singaporeen matkustaville voi oikein antaa. Enemmänkin vain kehotuksen hakeutua ruokatoreille pisimmän kojun jonoon ja maistamaan jossain hyvää chili crabia!


Kaiken kaikkiaan, syökää paljon ja maistelkaa paikallisia ruokia. Singaporessa on loistavaa ruokaa!


En nyt ehkä löytänyt mitä parhaimpia kuvia tähän juttuun, mutta sopivat aiheeseen ainakin siinä mielessä, että vaikka olenkin hiuksistani melkoisen tarkka, saavat ne kuitenkin roikkua pään jatkeena vaikka millaisena sotkupallona, kuhan sävy on oikea. Tai oikeastaan sävyt, koska liukuvärjäyksellä mennään jo kohta varmaan kymmenettä vuotta.

Jep, sitä kylmää tummaa pohjalla ja kullanvaaleaa latvoissa. (Ette varmasti olekaan huomanneet).
Tyvi ei myöskään saa olla sävyltään yhtään lämmin, eikä liian tumma – liian vaaleasta puhumattakaan. Latvat pitää olla tietyn kullanväriset, mukana myös hieman vaalean ruskeaa.

Ihan sekopäistä menoa ja liian vahvaa jämähtämistä myönnän. Tätä tyttöä ei ole radikaaleilla hiustredihimoilla siunattu, mutta olenkin jo alistunut liukuvärjättyyn kohtalooni ja niin on kampaajanikin.
Bown löytämisen jälkeen ja Nooran osaavissa käsissä voin huokaista helpotuksesta. Jopa viime kerralla (päivää ennen Singaporeen lähtöäni) kun tismalleen samalla tumman sävyllä, millä edellisellä kerralla saatiin hiuksistani täydelliset, tulikin nyt liian vaalea tyvi. Joo, ero oli pieni, mutta koska Noora ilmeisesti on yhtä hyvin perillä pakkomielteistäni kuin minä, ei hävettänyt heittäytyä pikkutarkaksi ja yhdessä tuumimme että on parasta värjätä tyvi vielä kokonaan uudestaan.

Mistä tulikin mieleen ne ajat, kun nuorena ja ujona kampaajan tuolissa lopputulos ei aina (koskaan) vastannutkaan odotuksia, eikä siitä kehdannut sanoa, vaan lähti kotiin lannistuneena supermarketin hiusvärihyllyn kautta pienoinen omaisuus kampaamon viemäriin valutettuna. Lopulta sitä sitten tuijotti itseään tummanruskeaan Lorealin purkkiväriin värjäytyneen vessanpeilin kautta ja vannotti ettei A. enää ikinä käy kampaajalla, tai B. uskaltaa kyllä seuraavalla kerralla vaatia siellä haluamansa lopputulosta.

Näin vanhempana sitä vihdoin tajuaa, että ammattitaitoinen kampaaja kyllä tietää, että hiukset käyttäytyvät välillä vähän oikukkaasti. Toisen hiukset imaisevat värin kun sieni, kun toiseen pehkoon taas mikään ei tartu. Tai niin kuin minun tapauksessani – vähän väliä kumminkin päin.
Se on kai ihan ok, että ne hiukset eivät välttämättä aina ensimmäisellä kerralla ole niin kuin haluat ja sanot sen ääneenkin.
En tiedä miten on muilla, mutta itse en ainakaan muista kovin montaa kertaa milloin ensimmäistä kertaa uudella kampaajalla ensi yrittämällä olisi osuttu ihan täysin napakymppiin.

Oletteko samaa mieltä, että hiuksesi tunteva luottokampaaja on mitä kallisarvoisin juttu, vai onko siellä niitä keillä eka kerta missä tahansa kampaamossa mitä useimmiten kuitenkin onnistuu?

Kuvat: Anna Vanhanen
 -Sentosa beach, Singapore-

Jos vierailee Singaporessa ei voi olla huomaamatta tätä jättimäistä kolmen tornin ja niiden päällä keikkuvan "laivan" rakennelmaa. Se on niin iso ja niin silmäänpistävä, että tuntuu kun se olisi kaikkialla minne katsot ja vähintään myös puolissa lomakuvissasi jossain taustalla..

Marina Bay Sands on hotelli, kasino ja viihdekeskus. Vierailimme siellä kaksi kertaa enkä vieläkään ole ihan varma, että missä noista torneista kävimme, vai kävimmekö kaikissa. Kaikki oli liian isoa ja kaikkea oli liikaa minun pienen mieleni ja harvinaisen huonon suuntavaistoni sulatettavaksi, mutta sen minä sulatin, että aika upea se oli.

Skyparkissa, eli rakennuksen kattoalueelta oli henkeäsalpaavat maisemat ja varsinkin jos olisi hotellin asukas ja voisi katsella niitä ”infinity” uima-altaan reunalta.
Skyparkin näköalatasanteelle pääsee kuka tahansa n.12€ pääsymaksulla, mutta me onnekseni pääsimme kiertelemään myös vain hotellin asukkaille tarkoitetulla uima-allas alueella ja se olikin minulle koko paikan kohokohta! Muistaakseni tavallinen huone Marina Bay Sandsissä on yli 200euroa yöltä ja jos minä sellaisen ottaisin, niin viettäisin kyllä mahdollisimman paljon ajastani siitä täällä.
 

 

Hotellin oppaan johdolla pääsimme kiertelemään muitakin koloja eri kerroksissa ja niitähän oli vaikka mitä – kuntosali, spa, teehuone! Kaikki mielettömillä näköaloilla varustettuna tietysti, mutta mieleenpainuvin oli hotellin (muistaakseni kolmanneksi hienoin) sviitti, mitä pääsimme tutkailemaan kunnolla myös sisältäpäin.
Myönnettäköön, olen aina ollut jotenkin mielettömän utelias mitä tulee hotellien huoneisiin. Eikö kaikkia vähän kiinnosta nähdä miltä hulppeat sviitit näyttävät sisältäpäin? No, siellä minä ainakin ryntäilin menemään kuin lapsi jossain ihmemaassa. Availin ovia, eksyin heti, juoksin varmaan päin seinää ja kiljahdin säikähdyksestä kun avattuani vessanoven pongahti pöntön kansi jotenkin sähköisesti auki siitä sisääntulostani. En edes ajatellut pahoitella reaktiotani, kuka nyt muka on tottunut itsestään aukeaviin vessanpöntönkansiin?
Muut ovet toivatkin mukanaan sitten ei niin liikkuvia yllätyksiä, mutta riitti niissäkin kyllä ihmeteltävää, kun oli omaa kuntosalia, keittiö, kokoushuoneita, monia kylpyhuoneita, pukeutumishuoneita, viihdehuone, oleskeluhuone, hierontahuone ja oma parturihuonekin?
Kaikkea aikamoista ja aika sokkeloista. Paljon ovia ja sitäkin enemmän kokolattiamattoa.

 

Itse ostoskeskuksen puolella olikin sitten mielin määrin kauppoja pikkuputiikeista luksusliikkeisiin, ravintoloita kymmeniä, suihkulähteitä, jonkin sortin luistelurata, kanaali ja ties mitä kaikkea muuta mitä silmäni eivät ehtineet nähdä.
Kaiken kaikkiaan siis paikka missä kannattaa kyllä käydä pörähtämässä ja ihmettelemässä jos jossain lähettyvillä lojuu.
Jos vierailee ilta-aikaan, niin kannattaa ehdottomasti kurkata myös jos hotellin edustalla Event Plazalla olisi käynnissä 15minuutin pituinen upea vesi/lasershow, mistä jo aikaisemmin kirjoittelinkin täällä.
Esitysajat olivat ainakin silloin meidän vierailun aikanamme su-to klo 20 ja 21.30, sekä pe-la klo 20, 21.30 ja 23.