Mitään mielettömiä aarteita ei matkalaukussani tuolta Aasian puolelta palloa kotiin tuotu, mutta muutama pieni löytö ainakin.
Aikaa oli vähän ja valikoimaa liikaa. Sitä vain tuijotti kauppoja kuin ne olisi kiinni, eikä sisään edes pääsisi. Käveli vain ohi.

Kaupoissa missä lopulta kävin, piti jokaisesta sitten poistua kassan kautta. Kassakäyntien tulos on tässä.

TopShopin valikoima oli todella hyvä ja taisin vähän mennä pyörälle päästäni kun kiikutin nahkaverkkarit sovituskoppiin. Oikeasti ne eivät ole nahkaa, vaan jotain ihan muuta, mutta jotenkin kummallisen kivoilta ne päällä näytti. Kutsun näitä Kayne West verkkareiksi, koska nahkaverkkarithan olivat kuulemma hänen ideansa jo kuusi vuotta sitten. Oli miten oli, Kanye ei ehkä ole se suurin inspiraationi lähde ja jätinkin ensiksi hänen keksintönsä kauppaan, kunnes rohkaistuin tai pimahdin ja hain ne muutaman päivän päästä uudestaan ja lopullisesti itselleni. Koitan vielä keksiä miten ja minkä kanssa näitä käytän. Pelkissä kuvissa ne näyttävät kamalilta. Myönnän.

Kerroinko jo, että TopShopin valikoima oli lievästi sanottuna mieleeni. Suurin osa muistakin ostoksistani nimittäin on sieltä. Korallin värinen toppi ja musta mekko. Todella ryppyinen nahkahame myös.

Toisen mustan mekon, nahkaisilla yksityiskohdilla ostin Stradivariuksesta ja kuviollinen hame oli pikaostos Forever 21:sta

Se niistä. Nyt päästään parhaimpiin, nimittäin avaimenperään ja aurinkolaseihin. Kyllä, herra tiipii otti ja rikkoontui ennätysajassa. Surun päivä, olin kovin kiintynyt siihen. Etsin uutta avaimenperää päiväkausia kunnes törmäsin tähän Tory Burchin palleroon lentokentällä ja se oli siinä. Avaimenperärakkautta ensi silmäyksellä.
Vielä parempi (jos mahdollista) oli kohtaamiseni Ray Banin lasien kanssa samaisella lentokentällä. Olen etsinyt näitä aikalailla! Tuplataittuvat Wayfarer Foldingit. En luopuisi enää mistään hinnasta.


Huolestuttavan paljon aikaa voisin kyllä viettää Singaporen kaupoissa jos siihen mahdollisuus olisi. Hintataso ei ole edullisimmasta päästä, mutta valikoimaa laidasta laitaan. Kalleimmat jutut jättäisin suosiolla kauppaan. Riippuu vähän mitä hakee. Katselin Tory Burchin ballerinoja ja hinta oli niillä siellä suurin piirtein sama mitä ne olisivat veroineen ja tullimaksuineen tilattuna esim. Shopbopilta tänne suomeen.

Nyt lähden tutkailemaan, mitkä ovatkaan nahkaverkkareiden mahdollisuudet tähän aikaan vuodesta tulla ulos kaapista.

Viimeinen päivä Singaporessa oli kuuma ja aurinkoinen. Saimme viettää osan siitä Sentosa saarella, mikä oli kuin hyppy eri maahan. Todellisuudessa olimme vain viidentoista minuutin matkan päässä keskustata. Paikassa, missä palmut hulmusivat aurinkotuolien yllä, merivesi oli lämmintä ja hiekka vaaleaa ja sileää.
Olisin halunnut vaihtaa bikinit päälle, ostaa kylmän kookosdrinkin ja lösähtää lepäilemään palmun alle, mutta sain tyytyä vain pikaisesti kastelemaan jalkojani rantavedessä.



Sentosa oli muutenkin kuin iso huvipuistohiekkalaatikko! Ehkä hieman keinotekoinen paikka, mutta vain jos sen niin tahtoo katsoa. Oli hiekka sitten tuotu ties mistä Havaijilta asti, turisteja paljon ja hinnatkin korkeammalla, niin ei kai se niin kamalaa ole. Minä ainakin tykkäsin kaupungin vilinän jälkeen kävellä rantahiekalla ja olisin mielelläni jäänyt tutkailemaan saarelta löytyviä hotelleja, ravintoloita, kasinoa, akvaariota, golf-ratoja tai käynyt vaikka Universal Studiosissa, mutta meillä ei ollut valitettavasti aikaa kuin pienelle huvitteluhetkelle. Tai no, ajamaan mielestäni aivan liian hitaasti ja liian lyhyen mäen alas lugeilla, minkä jälkeen ajoimme kiltisti kypärät päässä segwayllä pienen polun ympäri. Kaikkialla varoiteltiin että ei saa kaahata ja pitää olla kiltisti. Ihan kuin joku olisi heristänyt sormea sisäiselle lapselleni, mutta se olisi halunnut vain näyttää kieltä takaisin ja kaahata kovinta vauhtia kaikkia kierroksia vähintään kolme. Tottelevaisen tyynesti tietysti käyttäydyin, jopa silloin kun kiikuimme korkealla skydrive penkeillä ja teki mieli kiljua. Tai no ei nyt ihan, mutta kyllä uusi tuttavuuteni, aikuisiän korkeanpaikankammo katseli taas alas aika kauhistunein silmin. 

Hendersons Waves silta kaareili kaikessa komeudessaan 36 metrin korkeudessa Henderson tien yläpuolella. Mielestäni silta oli kaunis ja ellei muu porukka olisi kipittänyt edeltä niin ripeää vauhtia olisin jäänyt sinne kuvailemaan varmaan kahdeksi tunniksi.
Sillan toisessa päässä alkoi vihreämpi taival kun Telok Blangah hill puiston yläilmoissa kiemurteli pitkä kävelysilta. Se oli rentouttavaa, tuijotella maisemia puiden keskellä ja höpötellä Annan kanssa Disney prinsessoista. Kyllä, mitä enemmän päiviä matkallamme kului ja aurinko pääsi paahtamaan päänuppejamme, sitä syvällisemmiksi keskustelumme kävi. Jossain vaiheessa reissua ja mitä luultavammin iltaisin pitkien päivien päätteeksi juttumme olivat niin levottomia ja vailla järjen hiventäkään, että siinä olisi ulkopuolinen saattanut vähän huolestua jos olisi ymmärtänyt sanaakaan mitä puhuimme. Tai no pääasiassa niistä jutuista mitä minun suustani tuli. Ei mitään Vänrikki Stoolin tarinoita vaan artikulaationi oli vähintään sitä tasoa kun olisi unissaan yrittänyt puhua vaikka viroa.

Väsymys oli vienyt kielen ja oletan että helle tuonut tilalle turvotuksen. En tosiaan valittele yleensä pienestä ja turvotus ei ole koskaan minua pahemmin haitannut, mutta sen voin kertoa että en ole eläessäni ollut mahastani niin turvonnut kuin Singaporessa. Ensimmäisestä päivästä viimeiseen – kuin viidennellä kuulla raskaana. Mahani oli pallo, mitä kovasti yritin kuvissa vetää sisään välttääkseni tietynlaiset spekulaatiot, mutta ehkä huonoin tuloksin, kun pieniin päin kuulemma ollaan täälläkin päin. (Selvennän; eli ei siis olla, ellei helle tee vauvoja).

Pitkän puistosillan jälkeen kävimme Pernakan museossa.
Vierailumme aikana kävimme kolmessa eri museossa ja vaikka yleensä tykkään kierrellä melkein minkälaisissa museoissa tahansa, niin tämä ei jostain syystä jäänyt niin mieleen. Toki oli mielenkiintoista kuulla kaikki kiinalaissyntyisistä Singaporelaisista, mutta kuuman päivän jälkeen kaksi tuntia oppaan selostuksia museossa vei minulta rehellisesti sanottuna aikalailla mehut ja jouduin hieman taistelemaan keskittymiseni kanssa. Olisi ollut todella epäkohteliasta näyttää pitkästyneeltä museovierailulla missä meitä varten oli opaskin, joten nyökyttelin siinä ja yritin parhaani mukaan seistä ryhdikkäänä, mutta jotenkin levotonta taistelua se oli. Museosta minulle jäi mieleen vain vanhat kiinalaisneitien juhla-asut ja astiasto. (Pieniä kippoja täytettynä vedellä laitettiin pöytien jokaisen jalan alle, etteivät muurahaiset pääse kiipeämään niitä pitkin pöydälle). Eli ilmeisesti kaikki muu kuin oleellinen.

Olen kai aina ollut melko huono opastetuilla kierroksilla museoissa. Tarvitsen sen oman aikani tutkiakseni rauhassa kaikkea kiinnostavaa, tai kävelläkseni nopeammin niiden ohi mitkä eivät ehkä niin kiinnosta, muuten käy juuri näin.

Toinen vastaava missä kävimme oli Chinatown Heritage Centre ja kertoi Singaporen entisajan Chinatownista. Yläkerrassa jouduin taas keskittymään kunnolla, mutta alakerta oli mielenkiintoisempi, kun se tarkasti kaikista yksityiskohdista rakennetuista huoneista lähtien antoi hyvän käsityksen siitä, millaista elämää Singaporeen aikoinaan tulleet kiinalaiset elivät.
(Pienehkö museo sijaitsi Chinatownissa ja maksoi aikuiselta 10$)

Tulin ajatelleeksi, että vaikka en itse olisi ehkä juuri näitä museoita vierailullani valinnut, niin loppupeleissä paljon parempi niin. Pääsin näkemään ja kuulemaan asioita mitä en muuten koskaan ehkä olisi.  

Viimeinen museo Images of Singapore oli Sentosa saarella ja piti minut kiinnostuneena alusta loppuun. Museossa käytiin (ja käveltiin kirjaimellisesti) läpi Singaporen historia alusta nykyaikaan.
Tämä oli näistä kolmesta suosikkini ja jos Singaporen historia kiinnostaa, niin täällä sen pääsee aika kattavasti käymään kyllä läpi.

 

Tässä alkaakin olla jo Singapore postaukset kohta paketissa. Vielä viimeinen päivämme Sentosa saarella ja ehkä pieni maininta Night safarista jäljellä. Sitten ollaankin kohta jo muissa matkamaisemissa, eli Etelä-Afrikassa.