ROADTRIP RUKA 03 tammi 2018
Osa minussa rakastaa pitkiä automatkoja. Ne ovat rentouttavia, vaikkakin väsyttäviä. Joskus ärsyttäviä, mutta silti niin tunnelmallisia. Pikku pysähdykset piristävät, eväät maistuvat aina yllättävän hyviltä ja jokaisen radiosta tulevan biisin mukaan pitää laulaa mukana.
Rod tripin ihanuus riippuu toki maisemista, ajokelistä ja seurasta. Meidän Rukan matkalla pimeästä räntäsateesta huolimatta kaikki edellä mainitut olivat ihan 3/3
Räntä ei haittaa, kun sitä ennen ehtii ihailla auringonlaskua näissä täysin lumivalkeissa maisemissa.
Menomatka taittui kuunnellen kaikki radiokanavat läpi Loopista, Yle Puheeseen, Novasta jopa klassiseen. Naurettiin, laulettiin. Pelattiin pelejä, käytiin kahvilla, vaihdettiin ajovuoroja ja tuijoteltiin tuppisuuna maisemia. Lumipeitteen alla nuokkuvat jättikuuset näyttivät niin lumoavilta. Jossain vaiheessa radiosta soi Pave Maijasen Lilja, ruusu ja kirsikkapuu kuoroversiona ja siinä maisemia samalla ihaillessa tuli kyllä taas pienen hetken mietittyä sitä, että Suomi on kyllä niin upea.
Paluumatka menikin sitten alusta loppuun kuunnellen Suplasta SuomiPopin Aamulypsyä. Siis reilu kymmenen tuntia 😀 Ehkä hauskin radio-ohjelma, vaikkakin vitsit ainakin muutamissa jaksoissa vähän sen tasoisia, että sanoin poikaystävälleni ohjelman aivopesevän minut pesunkestäväksi sovinistiksi jo ennen Kuopiota.
Ohjelman parissa viihdyttiin kuitenkin niin hyvin, että paluumatka tuntui tuplasti lyhyemmältä kuin menomatka. Kun pääsimme kotiin Jaajo Linnonmaan, Juha Perälän ja Anni Hautalan räkätys kaikui päässä voimakkaana ja vielä nukkumaankin mennessä Jaajon ääni humisi vahvasti takaraivossa.
Ehkä seuraavalla matkalla sitten jokin äänikirja 😀
Kuvia Rukalta tulossa sitten seuraavassa postauksessa 🙂
Huivi – Peak Performance
Villa-asu setti – GinaTricot (vanha)
Kengät – Dr. Martens