Tuntuu, että jotenkin näistä katuruokapaikoista löytyy aina eniten makua.
Onneksi tarjonta on alkanut kasvaa viime aikoina ja kärryjä, sekä lounasautoja löytyy jo useita. Välillä niitä on tosin vaikea paikantaa. Toiset vaihtavat paikkaa ja osan aukioloista ei aina voi olla varma, mutta onneksi suurimmalla osalla näistä on Facebook-sivut, mistä pystyy reaaliajassa käydä katsomassa missä kadunkulmassa tarjoillaan tänään lounasta, mitä on listalla ja ties mitä karnevaaleja luvassa.

 

Vähän aikaa sitten käytiin katsastamassa meille uutta food traileria, kun kuultiin vinkkiä että sellainen on lähistöllä.
The Alexanders. Perheyritys, jonka kärry on täynnä ihania makuja. Yrttejä, kastikkeita, pulled porkia, salaatteja, burgereita. Todella raikkaita makuja.

 

 

Suosittelen ehdottomasti käymään testaamassa, jos ehtii vielä tulemaan vastaan kadulla.
Ties minne talviunille katoavat kaikki kohta.

Valitsimme Portugalin Lagosin kohteena itse asiassa ihan Villan perusteella. holidaylettings -sivulta pojat tutkailivat taloja ja jonkun kivan kohdalla vasta alettiin kai katsoa sijaintia. Valinta menikin tällä kertaa ihan nappiin.
Kuten olen jo varmasti tarpeeksi ylistänytkin, niin Monte Cristo villa oli ihana, Lagos sympaattisen mukava, lähellä upeita rantoja ja kaupungissa kivoja ravintoloita.

 

Villamme sijaitsi vuorilla, ja siksi maisema terassiltamme oli upea. Kaariportaat laskeutuivat uljaana alapihalle, missä oli paljon kukkia, puita ja jopa pientä lammikkoa. Ylemmältä pihalta löytyi grilliä, aurinkotuoleja ja uima-allas yhtä hulppealla näköalalla varustettuna. Sisällä oli todella monta makuuhuonetta ja mikä parasta – niin myös kylpyhuoneita. Kuusi huonetta ja viisi vessaa. Pihalla oli vielä toinen rakennus, missä myös makuuhuone, oleskelutila, terassi ja kylpyhuone. Tilaa siis viidelle pariskunnalle ainakin riitti ja hurraahuutoja keräsi myös tilava hyvin varusteltu keittiö, kaappitila, ja pienet yksityiskohdat. Jopa lattialämmitys löytyi. Talon vuokraamista hoitanut mies Miltton, toi loppuneen grillikaasupullonkin tilalle sunnuntai-iltana kymmenessä minuutissa toisen, oli joustava avaimien luovutusajoissa ja kaikin puolin oikein mukava.

Koko lysti kustansi per henkilö kuudelta yöltä n.250-300 euroa, mikä oli mielestäni halpa hinta ihanasta tilavasta majoituksesta. Tietenkin koko talon vuokrahinta, tuntuu yhteensä isolta summalta, mutta kun on tarpeeksi porukkaa minkä kesken se jakaa, pääsee tämän lystin toteuttamaan mielestäni aika halvalla.

 

Hintataso kaupungissakaan/ruokakaupoissa/ravintoloissa ei ollut ollenkaan korkea. Kävimme Lagosin keskustassa tosin vain muutaman kerran. Näimme hieman vanhaa kaupunkia ja satamaa.
Pienet kadut olivat päällystetty sileillä mukulakivillä ja varsinkin sateella ne olivat niin liukkaat, että niitä pitkin pystyi kirjaimellisesti liukua. Roikuin vain Laurin käsipuolessa ja liuin pitkin katuja kertaakaan jalkoja nostamatta jossain hölmön näköisessä mäkihyppääjä –asennossa.

Ostosmahdollisuuksista sen verran – mitä liukumiseltani ehdin nähdä – oli tarjolla keskustassa aikalailla vain pieniä kojuja. Täynnä vähän sellaista mitä tahansa. Jossain varmasti oli muitakin kauppoja, mutta ainakin omien ostoskassieni saldo oli miltei puhdas nolla koko ajaltamme Lagosissa.

 

Ravintoloita löytyi puolestaan melko paljon ja erilaisia. Osa aika keskivertaisia ja selkeästi vähän kaikennäköiselle matkaajalle laadittuja ruokalistoja. Haluaisitko ehkä lihapullia, vai thaimaalaista currya marokkolaisesta ravintolasta? Näitä yritimmekin hieman vältellä ja lopulta meillä kävikin aika hyvä tuuri, niinä kaikkina kolmena kertana kun kaupungilla söimme.

 

Ensimmäinen ravintola A Petisqueira Dois Irmaos
Näistä kolmesta “hienoin” pieni tunnelmallinen ravintola Rua 25 de Abril 54 -kadulla
Pääruoka oli hieman tylsähkö, mutta sitä kompensoi ehdottomasti maukkaat alkupalat ja hyvä viinivalikoima.

 

Toinen ravintola Nah Nah Bah
Ravintola, mistä hampurilainen on äänestetty yhdeksi maailman top 50 parhaimmaksi purilaiseksi. Pakko kokeilla!
Kyseessä oli pieni reggae baari, hieman syrjäisemmällä Travessa do Forno, 11 -kadulla.
Musiikki oli aivan liian kovalla ja pöydissä riitti tungosta, mutta ainakin täällä oli se reggae baarin tunnelma.

Listalta valitsin tietysti sen talon voittajahamppari klassikon Toucan burgerin. Annos oli iso ja kieltämättä maukas, mutta ei kyllä ehkä ihan maailman top 50 parhaimmistoa?

Kuitenkin kokemisen arvoinen paikka ja ehdottomasti oikea paikka purilaiselle jos Lagosissa iskee hampparihimo!

Kolmas ravintola Casinha do Petisco
Pieni ravintola kaukana hienostelevasta tunnelmasta ja harkitusta sisustuksesta. Rua da Oliveira 51 –kadulla.
Täällä vallitsi aito, rehellisen ruoan meininki. Avokeittiössä hääri isossa valkoisessa kokinhatussa sympaattisen näköinen kokki ja oviaukossa kohtaamani asiakas heitti hyväntuulisesti, että varautukaa, annokset ovat mielettömän isoja!

Mitä ne todella olivat. Melkein kaikki seurueestamme tilasivat ravintolan spesiaaliannoksen; kahdelle jaettavan seafood/lihapadan Cataplanan.

Minä otin possua ja katkarapuja -annoksen missä oli varmaan kilo sitä possua! Maut olivat hyvät, mutta possunpalojen tekstuurit vieläkin vähän ongelma. Olen juuri se nirso joka ei halua jauhaa sitkeitä paloja ja maistaa läskiä lihassa vaikka aina koitan totutella.

Muiden annokset keräsivät kuitenkin hurjasti kehuja – Cataplana padat varsinkin ja ilmeisesti se mitä siellä tosiaan kannattaakin tilata. Patoja oli pöydässä jokaisessa ja ulkona ihmisiä jonoksi asti odottaen sellaisen saavansa.

 

Kaiken kaikkiaan minulle jäi Lagosista kiva kuva. Rento ja rauhallinen. Oli tosin sesongin loppuaika, mutta voisin tulla uudestaankin. Vuokrata taas villan porukalla, ajaa liikenneympyröitä vuokra-autoilla rannoille ja vain koluta läpi näitä pieniä ravintoloita.

 

Kuinkakohan monta ravintola Storyn eggs benedictin kuvaa olen jo nähnyt sosiaalisessa mediassa? Ja kuinka monta kertaa olen sitä kuolannut saamatta itse aikaiseksi käydä tätä hehkutettua uppomunaa maistamassa?

No, toissapäivänä sitten vihdoin kävelin Vanhan Kauppahallin ovista sisään, keskelle avaraa Storya ja tilasi saman tien tiskiltä tuon klassikon. Otin tosin kaveriksi vielä ohra-uunipuuroa ja jogurttia paahdetulla myslillä. Kaikkea piti nyt maistaa kun kerta vihdoin paikan päällä oltiin.

Ja kyllä, minäkin tykkäsin ja kyllä, minäkin suosittelen Stroyn aamiaista tästä lähtien kaikille.
Ruoka on hyvää, miljöö aivan ihana ja terassillakin pystyy vielä paistatella päivää. Täydellistä.