Taidan olla omasta mielestäni sushin kanssa vähän liiankin vaativa ja tarkka. 
Riisin koostumus, sushin koko, raaka-aineiden tuoreus, soijan suolaisuus, inkiväärin maku, raaka-aineiden määrä. Monessa voi mennä niin pieleen, mutta silloin kun siinä onnistuu, ymmärrän hyvin miksi aina vain niihin hyviin sushipaikkoihin palaan uudelleen ja uudelleen.

Ja kun niitä löytää, pitää niistä kertoa. Punavuoressa sijaitseva Fubuki on yksi niistä ja ehkäpä jopa uusin suosikkini. 

Muutaman viikon auki ollut uudistunut Fubuki on nyt kahden nuorukaisen pyörittämä, tunnelmallinen, rento pieni sushiravintola Pursimiehenkadulla, minkä katosta roikkuu pallokala, palvelu on mutkatonta ja missä sushit vievät kielen heti mennessään.

 

 

Ensimmäisenä maistamani Limelohi-nigiri oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mielettömän maukas ja pirteä, sitä seurasi rullan muodossa aikamoinen taidonnäyte Shiromasu. Käsitin että tämän rullan kokoamiseen tarvitaan vähintäänkin jotain pinsetti tekniikkaa, mutta kun sen lopulta saa suuhunsa on siinä kaikki kohdillaan, rakenne, maku, avokadon kermaisuus, kurkun raikkaus, siika! Kaikki muukin oli hyvää ja melkein kaikkea muuta tulikin kokeiltua, koska syömistä ei vain voinut lopettaa, mutta limelohi ja Shiromasu oli ehdottomasti kaksi suosikkiannostani.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos sushihimo yllättää Punavuoressa ja sushin laatuvaatimukset on korkealla.

 

 

Auki tiistaista perjantaihin lounas 11.00-14.00 ja illallinen 17.30 – 21.00.
Lisätietoja Fubukin Facebook -sivuilla.

Tuntuu, että jotenkin näistä katuruokapaikoista löytyy aina eniten makua.
Onneksi tarjonta on alkanut kasvaa viime aikoina ja kärryjä, sekä lounasautoja löytyy jo useita. Välillä niitä on tosin vaikea paikantaa. Toiset vaihtavat paikkaa ja osan aukioloista ei aina voi olla varma, mutta onneksi suurimmalla osalla näistä on Facebook-sivut, mistä pystyy reaaliajassa käydä katsomassa missä kadunkulmassa tarjoillaan tänään lounasta, mitä on listalla ja ties mitä karnevaaleja luvassa.

 

Vähän aikaa sitten käytiin katsastamassa meille uutta food traileria, kun kuultiin vinkkiä että sellainen on lähistöllä.
The Alexanders. Perheyritys, jonka kärry on täynnä ihania makuja. Yrttejä, kastikkeita, pulled porkia, salaatteja, burgereita. Todella raikkaita makuja.

 

 

Suosittelen ehdottomasti käymään testaamassa, jos ehtii vielä tulemaan vastaan kadulla.
Ties minne talviunille katoavat kaikki kohta.

Valitsimme Portugalin Lagosin kohteena itse asiassa ihan Villan perusteella. holidaylettings -sivulta pojat tutkailivat taloja ja jonkun kivan kohdalla vasta alettiin kai katsoa sijaintia. Valinta menikin tällä kertaa ihan nappiin.
Kuten olen jo varmasti tarpeeksi ylistänytkin, niin Monte Cristo villa oli ihana, Lagos sympaattisen mukava, lähellä upeita rantoja ja kaupungissa kivoja ravintoloita.

 

Villamme sijaitsi vuorilla, ja siksi maisema terassiltamme oli upea. Kaariportaat laskeutuivat uljaana alapihalle, missä oli paljon kukkia, puita ja jopa pientä lammikkoa. Ylemmältä pihalta löytyi grilliä, aurinkotuoleja ja uima-allas yhtä hulppealla näköalalla varustettuna. Sisällä oli todella monta makuuhuonetta ja mikä parasta – niin myös kylpyhuoneita. Kuusi huonetta ja viisi vessaa. Pihalla oli vielä toinen rakennus, missä myös makuuhuone, oleskelutila, terassi ja kylpyhuone. Tilaa siis viidelle pariskunnalle ainakin riitti ja hurraahuutoja keräsi myös tilava hyvin varusteltu keittiö, kaappitila, ja pienet yksityiskohdat. Jopa lattialämmitys löytyi. Talon vuokraamista hoitanut mies Miltton, toi loppuneen grillikaasupullonkin tilalle sunnuntai-iltana kymmenessä minuutissa toisen, oli joustava avaimien luovutusajoissa ja kaikin puolin oikein mukava.

Koko lysti kustansi per henkilö kuudelta yöltä n.250-300 euroa, mikä oli mielestäni halpa hinta ihanasta tilavasta majoituksesta. Tietenkin koko talon vuokrahinta, tuntuu yhteensä isolta summalta, mutta kun on tarpeeksi porukkaa minkä kesken se jakaa, pääsee tämän lystin toteuttamaan mielestäni aika halvalla.

 

Hintataso kaupungissakaan/ruokakaupoissa/ravintoloissa ei ollut ollenkaan korkea. Kävimme Lagosin keskustassa tosin vain muutaman kerran. Näimme hieman vanhaa kaupunkia ja satamaa.
Pienet kadut olivat päällystetty sileillä mukulakivillä ja varsinkin sateella ne olivat niin liukkaat, että niitä pitkin pystyi kirjaimellisesti liukua. Roikuin vain Laurin käsipuolessa ja liuin pitkin katuja kertaakaan jalkoja nostamatta jossain hölmön näköisessä mäkihyppääjä –asennossa.

Ostosmahdollisuuksista sen verran – mitä liukumiseltani ehdin nähdä – oli tarjolla keskustassa aikalailla vain pieniä kojuja. Täynnä vähän sellaista mitä tahansa. Jossain varmasti oli muitakin kauppoja, mutta ainakin omien ostoskassieni saldo oli miltei puhdas nolla koko ajaltamme Lagosissa.

 

Ravintoloita löytyi puolestaan melko paljon ja erilaisia. Osa aika keskivertaisia ja selkeästi vähän kaikennäköiselle matkaajalle laadittuja ruokalistoja. Haluaisitko ehkä lihapullia, vai thaimaalaista currya marokkolaisesta ravintolasta? Näitä yritimmekin hieman vältellä ja lopulta meillä kävikin aika hyvä tuuri, niinä kaikkina kolmena kertana kun kaupungilla söimme.

 

Ensimmäinen ravintola A Petisqueira Dois Irmaos
Näistä kolmesta ”hienoin” pieni tunnelmallinen ravintola Rua 25 de Abril 54 -kadulla
Pääruoka oli hieman tylsähkö, mutta sitä kompensoi ehdottomasti maukkaat alkupalat ja hyvä viinivalikoima.

 

Toinen ravintola Nah Nah Bah
Ravintola, mistä hampurilainen on äänestetty yhdeksi maailman top 50 parhaimmaksi purilaiseksi. Pakko kokeilla!
Kyseessä oli pieni reggae baari, hieman syrjäisemmällä Travessa do Forno, 11 -kadulla.
Musiikki oli aivan liian kovalla ja pöydissä riitti tungosta, mutta ainakin täällä oli se reggae baarin tunnelma.

Listalta valitsin tietysti sen talon voittajahamppari klassikon Toucan burgerin. Annos oli iso ja kieltämättä maukas, mutta ei kyllä ehkä ihan maailman top 50 parhaimmistoa?

Kuitenkin kokemisen arvoinen paikka ja ehdottomasti oikea paikka purilaiselle jos Lagosissa iskee hampparihimo!

Kolmas ravintola Casinha do Petisco
Pieni ravintola kaukana hienostelevasta tunnelmasta ja harkitusta sisustuksesta. Rua da Oliveira 51 –kadulla.
Täällä vallitsi aito, rehellisen ruoan meininki. Avokeittiössä hääri isossa valkoisessa kokinhatussa sympaattisen näköinen kokki ja oviaukossa kohtaamani asiakas heitti hyväntuulisesti, että varautukaa, annokset ovat mielettömän isoja!

Mitä ne todella olivat. Melkein kaikki seurueestamme tilasivat ravintolan spesiaaliannoksen; kahdelle jaettavan seafood/lihapadan Cataplanan.

Minä otin possua ja katkarapuja -annoksen missä oli varmaan kilo sitä possua! Maut olivat hyvät, mutta possunpalojen tekstuurit vieläkin vähän ongelma. Olen juuri se nirso joka ei halua jauhaa sitkeitä paloja ja maistaa läskiä lihassa vaikka aina koitan totutella.

Muiden annokset keräsivät kuitenkin hurjasti kehuja – Cataplana padat varsinkin ja ilmeisesti se mitä siellä tosiaan kannattaakin tilata. Patoja oli pöydässä jokaisessa ja ulkona ihmisiä jonoksi asti odottaen sellaisen saavansa.

 

Kaiken kaikkiaan minulle jäi Lagosista kiva kuva. Rento ja rauhallinen. Oli tosin sesongin loppuaika, mutta voisin tulla uudestaankin. Vuokrata taas villan porukalla, ajaa liikenneympyröitä vuokra-autoilla rannoille ja vain koluta läpi näitä pieniä ravintoloita.