Länsiväylällä ei voi ajaa auton katto auki, ellei halua hiuksiinsa ikuista trollitakkua.

Hiukset suussa ja musat täysillä yritimme silti hetken, koska mikä muukaan toisi enemmän tyttöjen roadtrippiin fiilistä kun auringonpaiste kasvoilla moottoritien vauhdissa.

Turkuun lähdettiin siis kirjaimellisesti tukka putkella ja mielettömän hyvällä energialla. Perillä ihastelin ystävämme isän asuntoa, missä saimme sen yön majoittua.
Parvekkeelta näkyi puiden ja kattojen lomasta Aurajoki ja alakerrasta pääsi vain muutamalla askeleella suoraan Turun ravintolatarjonnan ytimeen.

 

Ah, Turku ja ravintolat! Piti taas kysyä itseltään, miksi ihmeessä käynkään siellä niin harvoin? Ihan vain jo Blankon Tandoorikanasalaatin ja Tintån feta-vesimelonisalaatin, sekä pizzojen vuoksi voisin ajaa sinne koska vain! Olen varma, että varsinkin nuo kaksi salaattia oli vuoden parhaimmat maistamani.

Ruokaonnellisena on myös hyvä jatkaa fiilistä viinilasin kanssa terassilla. Pidin kaupungin iltaisesta tunnelmasta – tämä taisi olla itse asiassa ensimmäinen iltani ulkona Turussa. Ihmiset olivat niin hyvällä tuulella ja joka puolella soi hyvä musiikki.

Saimme kokea myös jokilaivojen menon, tungoksen ja tunnelman. Kävimme ostamassa liian monta sangriakannua, fiilisteltiin vaihtelevaa musiikkia iltasessa Blankossa ja heitettiin kadunristeyksessä Coltin sytkärin ilmaan, koska emme osanneet päättää minne suuntaan lähtisimme. Sytkäri tippui lopulta Kiran pään kautta maahan osoittaen vasempaan suuntaan ja koimme tämän olevan tarpeeksi vahva merkki mihin suuntaan jatkaisimme iltaa, joten vasemmalle ja sieltä löytyvään yökerhoon siis! Yökerhossa ilta huipentui muiden Helsingistä tulleiden ystäviemme kanssa päättömään tanssimiseen, minkä jälkeen väsyneenä, mutta erittäin Turkuonnellisina kaaduin sänkyyn kuin sahattu kuusi ja nukuin kuin tukki.

 

 

Seuraavana aamuna oli ihana herätä auringonpaisteeseen, juoda kylmää kaakaota, syödä aamiaista tyttöjen kanssa ja katsoa samalla Aladdinia telkkarista. 

Mikä siinä on että hieman railakkaamman illan jälkeen, mikään ei ole parempaa kuin piirretyt ja kaakao? Ihan kuin yrittäisi olla viaton lapsi vielä hetken.

 

Aamiaisen jälkeen yritimme kasvaa takaisin melkein aikuisiksi, pakkasimme tavarat ja suuntasimme lounaalle Tintåån, missä pöytäseurueellamme oli hieman levoton. Jutut huonoja, mutta ruoka sitäkin parempaa.

Kiitos Turku.

En tiedä mikä akustisessa kitarassa on niin lumoavaa. Olen aina vain pitänyt siitä. Yritin joskus itsekin sellaista hieman soittaa, mutta onneksi tajusin lopettaa ennen kuin mielikuvani muuttuivat kyseisestä soittimesta kaikeksi muuksi kuin kauniiksi soinnuiksi.

Tosin nyt kun tiedän kuinka hankalaa se on, kitara on vieläkin lumoavampi.

Ja sellaista soitti erittäin hyvin eräs poika Etelä-Afrikassa upeassa Catharina’s ravintolassa Steenbergin viinitilalla.
Oli taas sellainen epätodellinen päivä ja niitä ikimuistoisia hetkiä kun istuin siinä vuorimaisemat takana ja ystävät edessä kauniilla terassilla kuunnellen pojan esiintyvän nurmikolla puun alla. Akustisella kitarallaan ja upealla äänellään pienelle ravintolayleisölle, niissä mielettömissä maisemissa.
Purokin vielä lorisi siinä vieressä ja ihan oikeasti perhonenkin lensi ohi. Se oli kyllä jo vähän liikaa.

Mitä upeampia covereita ja mitä enemmän suosikkikappaleitani tuli, sitä enemmän jossain kohtaa meinasin ihan oikeasti ruveta vähän itkemään. Oli liikaa tärykalvoille ja verkkokalvoille koko paikan kauneus ja ne laulut.

Ruoassakaan ei ollut moittimista 🙂

 

Taidan olla omasta mielestäni sushin kanssa vähän liiankin vaativa ja tarkka. 
Riisin koostumus, sushin koko, raaka-aineiden tuoreus, soijan suolaisuus, inkiväärin maku, raaka-aineiden määrä. Monessa voi mennä niin pieleen, mutta silloin kun siinä onnistuu, ymmärrän hyvin miksi aina vain niihin hyviin sushipaikkoihin palaan uudelleen ja uudelleen.

Ja kun niitä löytää, pitää niistä kertoa. Punavuoressa sijaitseva Fubuki on yksi niistä ja ehkäpä jopa uusin suosikkini. 

Muutaman viikon auki ollut uudistunut Fubuki on nyt kahden nuorukaisen pyörittämä, tunnelmallinen, rento pieni sushiravintola Pursimiehenkadulla, minkä katosta roikkuu pallokala, palvelu on mutkatonta ja missä sushit vievät kielen heti mennessään.

 

 

Ensimmäisenä maistamani Limelohi-nigiri oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mielettömän maukas ja pirteä, sitä seurasi rullan muodossa aikamoinen taidonnäyte Shiromasu. Käsitin että tämän rullan kokoamiseen tarvitaan vähintäänkin jotain pinsetti tekniikkaa, mutta kun sen lopulta saa suuhunsa on siinä kaikki kohdillaan, rakenne, maku, avokadon kermaisuus, kurkun raikkaus, siika! Kaikki muukin oli hyvää ja melkein kaikkea muuta tulikin kokeiltua, koska syömistä ei vain voinut lopettaa, mutta limelohi ja Shiromasu oli ehdottomasti kaksi suosikkiannostani.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos sushihimo yllättää Punavuoressa ja sushin laatuvaatimukset on korkealla.

 

 

Auki tiistaista perjantaihin lounas 11.00-14.00 ja illallinen 17.30 – 21.00.
Lisätietoja Fubukin Facebook -sivuilla.