Archives
 

22 huhti 2012

Posted at 15:28h in Yleinen by
0 Likes

Makkaroiden ja hattaroiden lisäksi Linnanmäeltä saa nykyään huippukokkien ruokaa. Minähän tunnetusti inhoan hattaraa, mutta perinteisestä hodarista en luovu. Ehkä joudun vain karsimaan huvipuiston nakkisämpyläni tästä lähtien yhteen kappaleeseen, jotta pääsen hulinan keskeltä istumaan alas ja löydän tilaa vielä joko sushille, poronkäristykselle, trendikkäille lihapullille, tai vaikka liha tartarille uudessa ravintolamaailmassa Kattilassa.

Kävimme paikanpäällä perjantaina. Propsit ravintoloitsija Kim Heiniölle ja kaikille muillekin, ketkä tämän nyt mahdollistivat. Tykkään aivan helkkaristi.

Kattila koostuu kuudesta ravintolasta ja on matti meikäläisenkin kukkarolle myönteinen laadukkaan ruuan keittiömaailma.

Ei ehkä niin yllättävää, että näiden joukosta jo valmiiksi suosikkiravintolani sushibar+wine oli mieluisin. En tiedä kaipaako ravintola sen enempää esittelyjä; hyvää sushia ja ravintolan omat maahantuodut viinit.

Demon ja Groteski ravintoloiden Tommi Tuomisen lihapullabaari Kuula oli ehkä toinen suosikeistani. New Yorkista lainattu idea on kätevä; saat itse valita lihapullasi ja lisukkeet. Raaka-aineet hankitaan mahdollisuuksien mukaan lähituottajilta ja kasvispulliakin on tarjolla.

Aino ravintola muuntautuu Kattilassa Ilonaksi ja kotimainen keittiö kotimaisine raaka-aineineen tulee mukana. Tämä kipusi listallani kolmanneksi. (Hyvä tosin tässä on uhoa näin pienien suupalojen perusteella).  

Italialaiseen keittiöön painottuen välimerellistä ruokaa tarjoaa ravintola Coccola. Postresista tuttujen keittiömestareiden loihtimina.

Hans Välimäen hampurilaisia pääsee syömään Midhill ravintolassa. Suosittelen ankanrasvassa paistettuja ranskalaisia. Herkullisia.

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä yläkerrasta löytyvä Kim Heiniön eurooppalainen perhebuffet Caruzello, mikä toimii myös tilausravintolana.

Siinäpä se – valinnanvaikeutta aiheuttava, selkeä, avara ja valoisa 500-paikkainen huvipuiston huippuravintolamaailma Kattila sekavassa pähkinänkuoressa.

 

Tags:
Print page
0 Likes

23 tammi 2012

Posted at 08:11h in Yleinen by
0 Likes

Ihana talvilomamme idyllisessä Pärnun kyläsessä! kävelin kahdella eri kadulla enintään kymmenen metrin matkan näkemättä yhtään mitään. Eipä se haittaa, olen paikassa ennenkin ollut ja joskus varmasti uudestaankin. Sitäpaitsi oli niin kylmä.

Muutoin reissu meni mukavasti ja nopeasti. Oikein hujauksessa, nimittäin ensimmäistä kertaa aikoihin nukuin kuin tukki kaikki matkat. Laivalla ja autossa ja hyvä etten kävellesänikin. Mikäköhän sitä minunkin päätäni oikein vaivasi kun kerrankin malttoi nukkua. Olisi ihan mukava tietää, niin virittelisin itseni samoihin moodeihin jokaiselle matkalle.

Jokatapuksessa! raskaiden silmäluomieni alta näin myös vähän Tallinnaa.
Käytiin "aamiaisella" ravintola Ööössä (ei ihan sellainen perus brunssi, mutta kerrankos sitä). Muistan hehkuttaneeni ensimmäisellä kerralla paikkaa paljon, mutta nyt ei uponnut ihan yhtä lailla. Hyväähän se oli, mutta paljon parempaa silloin viimeksi. Sen kummempaa syytä en keksi.

Itse kekkerit sitten hulvattomat vasta olikin. Eipä olla ennen Laurin kanssa humppaa tanssittu ja kyllä oli naurussa pitelemistä. Lauri kun ei ole mikään parkettien partaveitsi. (itsehän aina oikein loistan eläkeläisten tanssimusiikin tahtiin). Sitten se vielä meni ja tanssitti mummoansakkin ja minä jo pelästyin että nythän se innostuu ihan toden teolla, mutta aika nopeasti peppu painautui takaisin penkkiin ja pysyikin siinä pitkälti loppuillan. Ei meistä ole parketille kyllä kummastakaan, pakko se on vaan myöntää ja hyväksyä tosiasiat.

Seuraavana päivänä päästiin sitten sinne kylpyläänkin rentoutumaan. Otin turvallisen klassisen kokovartalohieronnan, mutta se tuntui pikeemminkin joltain öljyiseltä silittelyltä vaikka kuinka kehotin että saa painaa ihan lujaa, ei tässä rikki mennä.
Öljyisenä sitten vielä vähän kirtelemään kauppoja ja kotiin lähti oikeita löytöjä! Kengät ja viiriäisen munia.

Tässä vielä viron 40 tuntia mahdutettuna epämääräisiin kuviin.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tags:
Print page
0 Likes

11 loka 2011

Posted at 13:35h in Yleinen by
0 Likes

Hei olen Julia, käyn kahden päivän pikavisiitillä Tallinnassa ja kirjoitan siitä seuraavat kaksi kuukautta.
 

 

Tosiaan materiaalia riittää reissusta vieläkin, kun taas ideoita mistään muusta ja uudesta näköjään ei.
Once again: teretulemast ruokamatkalle kanssani Tallinnaan! Ravintola aihe, jepjep yllättävää, mutta hyvä sellainen. Ö:n rinnalla toinen paikka, minne ehdottomasti haluan palata uudelleen. Ravintolan nimi oli Ribe ja se sijaitsi vanhassa kaupungissa. Seuraavan kerra kun joku siellä siis tassuttelee, niin havahtukaa venekatu 7:ssa. ja käykää syömässä vaikka ihan vaan caesarsalaatit.

 

 

 

Rankkaisin nimittäin tämän salden elämäni top 3 parasta caesarsalaattia- joukkoon. Ehkä jopa kärkeen.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli loistavaa. Jopa krutongit (joita yleensä en edes syö, koska pelkään hampaideni tippuvan) suli suuhun. Kerrankin valkosipulinen kastike ei dominoinut koko annosta, mutta antoi silti loistavasti makua. Kana oli hyvää, juusto oli hyvää, kaikki oli hyvää. 

 

 

 

 

Pääruokakin oli hyvää.
Lauri tilasi vasikkaa ja minä tonnikalapihvin. Kypsyys tonnikalassani oli täydellinen ja etten vaan toistaisi itseäni sekin oli suussasulavaa.
Ravintola itsessään ei ollut liian pramea, vaan avara, valoisa ja kotoisa. Palvelu oli loistavaa ja hinnatkin kohdallaan. Salaatti 8,5 tonnikala 18 ja lasi viiniä  5 euroa.

 

 

 

 

Tämä oli viimeinen päivämme Tallinassa ja  yllä ne vaatteet mitkä nyt sattuivat olemaan puhtaina. Hiusteni letti tosin paljastaa sen, mikä kaikille varmaan avautui jo viime postauksessa, eli bad hair day.
Ne eivät olleet puhtaina.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tags:
Print page
0 Likes