Ihana talvilomamme idyllisessä Pärnun kyläsessä! kävelin kahdella eri kadulla enintään kymmenen metrin matkan näkemättä yhtään mitään. Eipä se haittaa, olen paikassa ennenkin ollut ja joskus varmasti uudestaankin. Sitäpaitsi oli niin kylmä.

Muutoin reissu meni mukavasti ja nopeasti. Oikein hujauksessa, nimittäin ensimmäistä kertaa aikoihin nukuin kuin tukki kaikki matkat. Laivalla ja autossa ja hyvä etten kävellesänikin. Mikäköhän sitä minunkin päätäni oikein vaivasi kun kerrankin malttoi nukkua. Olisi ihan mukava tietää, niin virittelisin itseni samoihin moodeihin jokaiselle matkalle.

Jokatapuksessa! raskaiden silmäluomieni alta näin myös vähän Tallinnaa.
Käytiin "aamiaisella" ravintola Ööössä (ei ihan sellainen perus brunssi, mutta kerrankos sitä). Muistan hehkuttaneeni ensimmäisellä kerralla paikkaa paljon, mutta nyt ei uponnut ihan yhtä lailla. Hyväähän se oli, mutta paljon parempaa silloin viimeksi. Sen kummempaa syytä en keksi.

Itse kekkerit sitten hulvattomat vasta olikin. Eipä olla ennen Laurin kanssa humppaa tanssittu ja kyllä oli naurussa pitelemistä. Lauri kun ei ole mikään parkettien partaveitsi. (itsehän aina oikein loistan eläkeläisten tanssimusiikin tahtiin). Sitten se vielä meni ja tanssitti mummoansakkin ja minä jo pelästyin että nythän se innostuu ihan toden teolla, mutta aika nopeasti peppu painautui takaisin penkkiin ja pysyikin siinä pitkälti loppuillan. Ei meistä ole parketille kyllä kummastakaan, pakko se on vaan myöntää ja hyväksyä tosiasiat.

Seuraavana päivänä päästiin sitten sinne kylpyläänkin rentoutumaan. Otin turvallisen klassisen kokovartalohieronnan, mutta se tuntui pikeemminkin joltain öljyiseltä silittelyltä vaikka kuinka kehotin että saa painaa ihan lujaa, ei tässä rikki mennä.
Öljyisenä sitten vielä vähän kirtelemään kauppoja ja kotiin lähti oikeita löytöjä! Kengät ja viiriäisen munia.

Tässä vielä viron 40 tuntia mahdutettuna epämääräisiin kuviin.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hei olen Julia, käyn kahden päivän pikavisiitillä Tallinnassa ja kirjoitan siitä seuraavat kaksi kuukautta.
 

 

Tosiaan materiaalia riittää reissusta vieläkin, kun taas ideoita mistään muusta ja uudesta näköjään ei.
Once again: teretulemast ruokamatkalle kanssani Tallinnaan! Ravintola aihe, jepjep yllättävää, mutta hyvä sellainen. Ö:n rinnalla toinen paikka, minne ehdottomasti haluan palata uudelleen. Ravintolan nimi oli Ribe ja se sijaitsi vanhassa kaupungissa. Seuraavan kerra kun joku siellä siis tassuttelee, niin havahtukaa venekatu 7:ssa. ja käykää syömässä vaikka ihan vaan caesarsalaatit.

 

 

 

Rankkaisin nimittäin tämän salden elämäni top 3 parasta caesarsalaattia- joukkoon. Ehkä jopa kärkeen.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli loistavaa. Jopa krutongit (joita yleensä en edes syö, koska pelkään hampaideni tippuvan) suli suuhun. Kerrankin valkosipulinen kastike ei dominoinut koko annosta, mutta antoi silti loistavasti makua. Kana oli hyvää, juusto oli hyvää, kaikki oli hyvää. 

 

 

 

 

Pääruokakin oli hyvää.
Lauri tilasi vasikkaa ja minä tonnikalapihvin. Kypsyys tonnikalassani oli täydellinen ja etten vaan toistaisi itseäni sekin oli suussasulavaa.
Ravintola itsessään ei ollut liian pramea, vaan avara, valoisa ja kotoisa. Palvelu oli loistavaa ja hinnatkin kohdallaan. Salaatti 8,5 tonnikala 18 ja lasi viiniä  5 euroa.

 

 

 

 

Tämä oli viimeinen päivämme Tallinassa ja  yllä ne vaatteet mitkä nyt sattuivat olemaan puhtaina. Hiusteni letti tosin paljastaa sen, mikä kaikille varmaan avautui jo viime postauksessa, eli bad hair day.
Ne eivät olleet puhtaina.

 

 

 

 

 

 

 

 

Se ravintola, jota odotin reissultamme eniten. Ravintola joka taitaa olla myös yksi Tallinnan tunnetuinpia (ainakin näin meidän suomalaisten keskuudessa, kiitos mm. viimevuotisen Masterchefin, vai oliko se Topchefin- en edelleenkään erota).
Odotukset siis liiankin korkealla kyseisen ravintolan suhteen ja mites kävikään.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikään ei ollut niin suurenmoista kuin odotin. Alkuruoat oli hyviä (tomaatti-mozzarellasalaatti ja tomaattikeitto) mutta pääruoastani lohesta vodkakastikkeessa oli tainnut unohtua kaikki mausteet, nimittäin se ei tosiaan maistunut miltään. Kaikki muu oli kohdallaan esillepanosta lohen kypsyyteen. Lauri tosin tykkäsi lasagnestaan, mutta minusta sekin maistui vain tavalliselta lasagnelta.

En nyt halua kuitenkaan lähteä ihan kokonaan dumaamaan tätä paikkaa, mikä oli kuitenkin moderni ja viihtyisä, palvelu pelasi ja hinta/laatu suhteeltaan erinomainen (alkuruokamme maksoivat 8-10€ ja pääruoat 12-15€) Joten syytetään vaikka vääriä annosvalintoja.