Kuten aiemmin täällä mainitsinkin Ubudin kylä on kattava ravintolavalikoimastaan ja jokaiselle varmasti löytyy jotain. Meillä ei ollut aikaa koluta niistä edes pientä prosenttia, mutta tässä ihan pieni lista niistä muutamasta ravintoloista missä kävimme ja mistä pidmme:

 

IBU RAI (Monkey Forest Street, Ubud)
Todella viihtyisä, perinteinen ja suosittu ”Ubudmainen” –ravintola hyvällä sijainnilla. Maukkaat hyvin maustetut annokset, ihana palvelu ja hyvä hinta/laatusuhde.

 

LOCAVORE (Jalan Dewi Sita, Ubud)
Tämä ravintola todella yllätti. Sisustus, ruoka, palvelu, hinta! Jos en olisi nähnyt ikkunan takaa palmunlehtiä ja kadulla kököttäviä pieniä balikauppoja olisin luullut olevani Euroopassa. Mieluummin olin Ubudissa, mutta kelpasin minun siellä ihan hyvin syödä tätä nykyaikaista eurooppalaista ruokaa valmistettuna paikallisista raaka-aineista.  
Annokset olivat kauniita, freshejä, maukkaita ja fine dining meininkiin nähden todella edullisia. Tunnelma rento ja palvelu erinomaista. Tänne kannattaa varata pöytä, mutta se käy kätevästi heidän nettisivujensa varauskalenterin kautta.

 


RYOSHI
(Jalan Hanoman 69, Ubud)
Käsittääkseni melko uusi ravintola lähellä Monkey Forestia. Täältä sai sushia ja muita Japanilaisia ruokia. Sushi oli ok, mutta muut ruoat todella maukkaita (tosin kanaruokia ei ehkä kannata syödä, ne eivät olleet niin hyviä) Palvelu ei ehkä parasta mahdollista, mutta ravintola iso ja myöhään auki.  


TORO SUSHI
(Dewi Sita Street Ubud)
Pieni suosittu sushikahvila lähellä jalkapallokenttää. Sanotaan, että Ubudin parhaat sushit saa täältä.

 

TACO CASA (Jalan Pengosekan, Ubud)
Loistava nopea taco-välipala jos isekee tacohimo! Kahvila ei ole viihtyisämmästä päästä, mutta tacot lisukkeineen ja soosseineen upposivat tähän suuhun kuin voi veitseen!

 

 

Hupsista. Tämä pikkulista ei nyt ehkä ihan vienyt matkailijaa sinne perinteiseen Balilaiseen keittiöön, mutta niitä varmasti löytää muutenkin helposti. Pidän niistäkin ravintoloista paljon, mutta myös siitä, että Ubudissa ollaan selvästikin onnistuttu muidenkin maan keittiöissä todella hyvin 🙂
 

 

P.s missä ihmeessä on kaikki ruokakuvani? 

Poroskonssia maustevoilla ja vihreää teetä Himalajalta Kiseleffin talon historiallisessa miljöössä. Ei kuulosta ollenkaan pahalta eihän?

Eilen testasimme Laurin perheen kanssa Chai Wanin teehuoneen.
Olen varma, että jokainen joka astuu sinne sisään hämmästyy paikan tunnelmaa ja eleganssia.  Kauniit valkoiset pylväät kohoavat korkealle ja tummissa puupöydissä katettuna valkoiset teekupit.


 

Kokeilimme viikonloppuisin tarjoiltavaa teebuffetia. Buffettiin kuului valikoima pientä suolaista, sekä makeaa purtavaa ja kahta eri teetä.

Kahta? Minun mielikuvani teebuffetista oli pikemminkin kahtakymmentä eri teelajiketta, mutta mitä minä niillä kaikilla olisin edes tehnyt? 
Tee mitä meille tarjoiltiin oli niin hyvää, että muuta en olisi kyllä kaivannutkaan.

Täysin vakuuttuneeksi en valitettavasti tullut muusta tarjoilusta. Pienellä pöydällä lojui hieman sotkuisesti kolmea eri salaattia, muutamaa erilaista makeaa ja suolaista skonssia, pikkuleipiä, sekä hedelmiä ja croissanteja.  Parhaat oltiin viety päältä ja tarjottimilla oli enää muutamia jäljellä tai murusia menneistä.
 

 

Maistoin kuitenkin kaikkea. Kärkyin tarjoilijan toimia ja hyökkäsin pöydän kimppuun heti kun tilalle tuotiin uusia. Tyypillinen Julia buffetpöydässä. Kaikki tai ei mitään.

Päädyin lopputulokseen, että skonssit on tämän paikan juttu. Skonssit ja tee. Niitä minä tulen vielä tänne syömään joku päivä. Unohdan ehkä 23€ maksavan buffetin ja keskityn olennaiseen.


Kiva sijainti, kaunis ympäristö ja mukava henkilökunta (hieman sai tosin odotella), mutta ennen kaikkea ihanan rauhallinen ja rentouttava paikka. 

Kannattaa käydä täällä kupposella teetä, jos liikkuu senaatintorilla päin. 


Teehuone Chai Wan
Aleksanterinkatu 28

ma-pe klo 10.00 – 18.30
la klo 10.00-17.00 
su klo 12.00-17.00  


(tämä ei ole mainos)

Tags:

Viikon yllättäjä, tai siis edellisen viikon oli Solna -ravintola, missä käytiin syömässä Laurin perheen kanssa.

En ollut ennen kuullut kyseisestä paikasta joten jouduin pikaisesti googlettamaan sen.
Löysin ranskalais-eurooppalaisen keittiön, sijainnin yllättäen munkkiniemestä ja hyvät arvostelut.

Ravintola oli viihtyisä, täynnä asiakkaita ja me tapamme mukaan myöhässä. Pöydällämme oli viiden ruokalajin menut (rakastan yllätysmenuja!) ja luettuani tuon menun läpi oli kuola valua jo kauluksille.

Menu alkoi keittiön tervehdyksellä kylmällä savustetulla purjo-perunakeitolla. Yleensä en pidä kylmästä keitosta mutta tätä olisin voinut mieluusti syödä lisääkin.
Lusikoituani kulhon viimeistä pisaraa myöten sainkin eteeni jo toisen lautasen. Tattaricreppi. Ehkä kaunein lettuannos, mitä minä olen nähnyt. Annoksessa oli paljon jänniä makuja ja se oli aika hyvää, mutta ei lähellekään niin hyvää kun seuraava annos. Pohjanmeren turskaa pallon muodossa. Lautasella olevat sinisimpukat upposivat myös hyvin ja varastin ne omaan suuhuni Laurinkin lautaselta.
Tämä taisi olla koko pöytäseurueen suosikki.

yllättyneenä ja odotukset korkealla odotin pääruokaa ankkaa, mutta en harmikseni ehkä niin erityisesti pitänytkään siitä. Lisukesalaatti oli ihanaa, mutta koin annoksen jotenkin hieman raskaaksi ja asiaahan ei auttanut se, että seuraavaksi saatiin vatkattua brietä, mikä muistutti minua maultaan kovasti nokaretta voita. En ole nirso ja kaiken lisäksi vielä brien sekä voin ylin ystävä, mutta tätä en valitettavasti pystynyt syömään kuin muutaman pienen lusikallisen.

Aloin jo hieman huolestua oliko menun korkea nousu laskussa, mutta sitten sain jälkkärini. Jälkiruoan missä oli suklaamoussen lisäksi maailman parasta omenasorbettia. Kyllä parasta. Ainakin minulle. Se vei minut suoraan takapihalle oman omenapuun juureen syömään niitä alkukesän ensimmäisiä kotimaisia omenoita. – Jos siis meillä olisi ollut omenapuuta takapihalla.
Maksaisin nyt kulhollisesta tuota sorbettia vaikka kuinka paljon.

sorbetin jälkeen saatiin vielä ekstrana keittiön omatekemiä macaronseja ja kuulostaako jo turhan hehkuttamiselta, jos kerron, että en ennen tuota iltaa pitänyt macaronseista, mutta nämä saattoivat ehkä muuttaa mieleni.
Miten erilaisilta ne saattoivatkaan maistua kun ne ylimakeat pallerot mitä olen aikaisemmin yrittänyt väkisin jossain tilaisuuksissa haukata.

Kaiken kaikkiaan muutamaa pientä miinusta lukuun ottamatta tämä oli ihana ja yllättävä illallinen.
Täällä pitää käydä vielä uudestaan.