Yksi suosikki farkkupaidoistani on poikaystävältäni osa-aikaiseen lainaan lunastettu miesten Tommy Hilfigerin paita. Myönnettäköön, että se saattaa olla minulle hieman iso, mutta tiedättekö kun kerran jo pääsin sen makuun, ei omat ryppyiset vastaavat denim paidat enää näyttäneetkään miltään sen rinnalla.

Niinpä tuo denim silmissäni kiiluen ja muutenkin tulevasta illasta innosta hihkuen suuntasin viime maanantaina Mikonkadun Tommy Hilfigerin liikkeeseen. Meillä oli luvassa ihana ilta; Tommy Hilfigerin spring15 muotinäytös suorana liikkeeseen pystytetyltä screeniltä, ihania blogikollegoita, Tommy Hilfigerin syksyn vaatteiden hypistelyä ja illallista Brondassa.

Ja löysin kuin löysinkin liikkeestä sopivan paidan! Se on toki kevyempää kangasta ja varmaan kymmentä kokoa pienempi, mutta se on juuri sellainen mitä olen etsinyt. Ehkä etsiskelen jatkossakin vastaavia paitoja suoraan sieltä liikkeestä enkä poikaystävän vaatekaapista. Näytti nimittäin Tommy Hilfigerin tuleva kevään mallistokin aivan mahtavalta muotinäytöksessä.

 

Ilta jatkui illallisella pitkän kaavan mukaan Brondassa (yhtä pitkässä pöydässä) ja vaikka olen syönyt siellä jo muutaman kerran, tämä oli ehdottomasti niistä se parhain. Menu Esplanad nimittäin sisälsi herkkuja toisensa perään, vaikkakin pakko myöntää, että eniten pidin alkuruuista ja keittiön tervehdyksistä. Sekä tiramisusta! Voi luoja, minulle osattiinkin jo etukäteen kertoa sen vievän kielen mennessään ja niinhän se vei. Ja tämä kieli ei ole todellakaan ennen lähtenyt yhdenkään tiramisun matkaan.


Loistava maanantai, kiva porukka! Kiitos vielä ihanasta seurasta Marianna, Aino, Mona, Anna, Hanna, Kira, Piia, Jenni ja Marsaanan Tytti, Sekä Tommy Hilfigerin jengi.  

 

Henkilökuvat: Kira Kosonen

Oletteko koskaan olleet niin kauniissa paikassa, että esteettinen silmänne miltei sekoaa kun sillä ei ole aikaa katsoa kaikkialle yhtaikaa?

En odottanut Gümüşlükin kalastajakylästä tätä, eikä muistikorttini miltei 300 kuvan tulvaa, mutta pieni alle puolentunnin ajomatka Bodrumin keskustasta, Melengec -ravintolaan ja yhtäkkiä olimme miltei satumaisissa maisemissa ja aika ikimuistoisella illallisella.

 

Gümüşlük ei ole tietääkseni kovin monen turistin tiedossa, kuulemma jopa 90 prosenttia ihmisistä siellä on paikallisia.
Siellä, missä rannalla on tunnelmallisia kalaravintoloita ja kukkaseinämien peittämiä koteja.
Kauniilla terassilla istuu kissa ja minulta menee hetki tajuta, ettei se ole ravintola vaan jonkun koti. Siinä rannalla, kukkien täytteinen terassi, kaksi mummelia iltateellä, kissa ja alkava auringonlasku. Teki mieli liittyä seuraan tai kuvata kissaa ja kukkia, miksei mummojakin, mutta oli jatkettava matkaa. Ohi muutaman muun kotiterassin, ravintolan, pienen hiekkarantapätkän. Huomaamattani kumarruin, kurotin ja kyykin kuvaamaan joka askeleella milloin mitäkin kivenlohkaretta, ovenkarmia, koiraa, tai kasveja. Liian kaunista kaikkialla.


Rantakadun päädyssä oli kaunis Melengec -ravintola. Kuvitelkaa nyt rantahiekalla valkoiset tuolit, kirjavat koristelamput, kukat, lehtiköynnöskatto, merenranta, kynttilät ja auringonlasku! Tunnelmallisempaa paikkaa saa etsiä. Itse asiassa en edes ehkä etsisi. Tämä oli kyllä ehdottomasti yksi tunnelmallisimmista ravintoloista missä olen ollut.
 

Kuvaamista oli jopa lopulta todella vaikea lopettaa ja piti miltei väkisin laittaa kamera alas ja koittaa nauttia itse hetkestä – mikä ei tosin ollut todellakaan vaikeaa. Ruokaa nimittäin alettiin kantaa pöytään ja pikkuhiljaa ilta hämärtyi ja yhtä hitaasti kuin aurinkokin laski, syttyi lukuisat eriväriset lamput ja lyhdyt valaisemaan ravintolaa. Juuri kun mietin ettei tästä enää kauniimmaksi voi mennä, ravintolasta tuli pimeän aikaan tuplastikin tunnelmallisempi.

 

 

Jotenkin siinä oli niin rentouttava istua, mieli lepäsi, ruoka maistui, viini oli ihanaa ja hento puheensorina pulppusi täydestä, mutta rauhallisesta ravintolasta. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä että ilta oli mieletön ja paikka aivan täydellinen.

Kävellessäni rannasta poispäin pientä nurmikkoista mäkeä ylös ravintolan vessaan, mietin miten muistan tämän paikan ehkä aina. Siinä oli jotain mikä jätti jälkensä, vai olisiko se ollut se kaikki yhdessä? Hyvä seura, auringonlasku, lämmin ilta, lokaatio, koristelu, henkilökunta, kukat ja kynttilät. Jopa ravintolan vessa jäi mieleeni – pieniä yksityiskohtia siellä täällä, koristeltu peilipöytä ulkona ja kukkien terälehtiä kaikkialla.

Kukkien terälehtiä  oli muuten kaikkialla muuallakin. Niitä mm. ripoteltiin illan tullessa pöytäämme. Kuinka kornilta kuulostaa istua rantaravintolassa, missä tarjoilija heittelee kukkasia korista asiakkaiden pöydälle kuin mikäkin kukkaistyttö konsanaan, mutta jotenkin se ei ollut yhtään sitä. Se tuntui vaan todella kivalta pieneltä erikoiselta eleeltä, ei väkinäiseltä tai nololta, jotenkin vain rennolta ja niin normaalilta kun kukkasade nyt voi vaan tuntua.

Ja tosiaan kaiken sen kukinnon keskellä teki muutenkin mieli kysyä joltain kylän kukkavastaavalta, että miten tämä kaikki kukinto on edes mahdollista? Miten ne pysyvät hengissä kun kaikella vaivannäöllä en itse välillä saa edes yhtä kukkapuskaa parvekkeellani selviämään kahta viikkoa? Mutta tottakai tiesin, ettei mitään kukkavastaavaa edes ole. Tämä koko kylä oli vain jotenkin kai luotu kukoistamaan.

Jos siis ikinä olette lähistöllä, niin suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Gümüşlükissä ja auringonlaskun aikaan auttimaan illallista Melengecissä. Ehdottomasti tämän matkan kohokohtia minulle.
 

 

 

 

 

Matka toteutettu yhteistyössä Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimiston kanssa. 

Kuten aiemmin täällä mainitsinkin Ubudin kylä on kattava ravintolavalikoimastaan ja jokaiselle varmasti löytyy jotain. Meillä ei ollut aikaa koluta niistä edes pientä prosenttia, mutta tässä ihan pieni lista niistä muutamasta ravintoloista missä kävimme ja mistä pidmme:

 

IBU RAI (Monkey Forest Street, Ubud)
Todella viihtyisä, perinteinen ja suosittu ”Ubudmainen” –ravintola hyvällä sijainnilla. Maukkaat hyvin maustetut annokset, ihana palvelu ja hyvä hinta/laatusuhde.

 

LOCAVORE (Jalan Dewi Sita, Ubud)
Tämä ravintola todella yllätti. Sisustus, ruoka, palvelu, hinta! Jos en olisi nähnyt ikkunan takaa palmunlehtiä ja kadulla kököttäviä pieniä balikauppoja olisin luullut olevani Euroopassa. Mieluummin olin Ubudissa, mutta kelpasin minun siellä ihan hyvin syödä tätä nykyaikaista eurooppalaista ruokaa valmistettuna paikallisista raaka-aineista.  
Annokset olivat kauniita, freshejä, maukkaita ja fine dining meininkiin nähden todella edullisia. Tunnelma rento ja palvelu erinomaista. Tänne kannattaa varata pöytä, mutta se käy kätevästi heidän nettisivujensa varauskalenterin kautta.

 


RYOSHI
(Jalan Hanoman 69, Ubud)
Käsittääkseni melko uusi ravintola lähellä Monkey Forestia. Täältä sai sushia ja muita Japanilaisia ruokia. Sushi oli ok, mutta muut ruoat todella maukkaita (tosin kanaruokia ei ehkä kannata syödä, ne eivät olleet niin hyviä) Palvelu ei ehkä parasta mahdollista, mutta ravintola iso ja myöhään auki.  


TORO SUSHI
(Dewi Sita Street Ubud)
Pieni suosittu sushikahvila lähellä jalkapallokenttää. Sanotaan, että Ubudin parhaat sushit saa täältä.

 

TACO CASA (Jalan Pengosekan, Ubud)
Loistava nopea taco-välipala jos isekee tacohimo! Kahvila ei ole viihtyisämmästä päästä, mutta tacot lisukkeineen ja soosseineen upposivat tähän suuhun kuin voi veitseen!

 

 

Hupsista. Tämä pikkulista ei nyt ehkä ihan vienyt matkailijaa sinne perinteiseen Balilaiseen keittiöön, mutta niitä varmasti löytää muutenkin helposti. Pidän niistäkin ravintoloista paljon, mutta myös siitä, että Ubudissa ollaan selvästikin onnistuttu muidenkin maan keittiöissä todella hyvin 🙂
 

 

P.s missä ihmeessä on kaikki ruokakuvani?