En syönyt eilen mainitsemaani lenkkimakkaraa kylmiltään. Laitoin sen ihan uuniin asti. (Olin tosin napsinut siitä suuhuni kuitenkin sen melkein puolet ennen uunia).

Idean tähän annokseen sain jostain pirkkalehtisestä ja sen jälkeen en saanut sitä pois päästäni. Oli kuumetta tai ei lampsin reippaasti makkaranhimoissani kauppaan ja aloin häärimään keittiössä näiden parissa;

3 perunaa
4 porkkanaa
punasipuli
1 paprika
kirsikkatomaatteja
2 rkl öljyä
suolaa, pippuria, paprikajauhetta, pizzamaustetta
1pkt lenkkimakkaraa

1dl fetajuustoa
1tlk turkkilaista jogurttia

Levitin voidellulle uunivuoalle pestyt ja lohkoiksi pilkotut perunat ja porkkanat. Kaadoin pinnalle öljyä ja ripottelin mausteita päälle. Kypsensin 200 asteisessa uunissa 30 min.

Lenkin kuorin, paloittelin neljään osaan ja vedin paloihin pitkittäiset viillot.
Tämän jälkeen hienonsin fetajuuston haarukalla turkkilaisen jogurtin sekaan ja täytin makkaroiden viillot juustotäytteellä. Lopputäytteen tarjoilin kastikkeena.

30 min päästä otin uunivuoan uunista, kääntelin porkkanoita ja perunoita hieman, lisäsin joukkoon paprikat ja kirsikkatomaatit ja asettelin kasvisten päälle makkarat. Makkaran ja kasvisten päälle ripottelin vielä pizzamaustetta ja jatkoin kypsentämistä vielä 30. Tarjoilin salaatin kanssa.

Söin kokonaisen vuoallisen yhdessä illassa. Okei Lauri saattoi syödä siitä hieman, mutta se ei kuulemma ole niin makkaran ystäviä. En tiedä oliko kyseessä kohtelias kieltäytyminen tarjoamastani lisäannoksesta vai onko hänen ja makkaran laita oikeasti näin. Minulle ainakin maistui.

Tags:

Taidan olla sitä mieltä, että tein yhden parhaimmista lohiruuistani tähän asti. Lauri sanoi että yksi parhain kaikista ruuistani. Eikä se edes tykännyt ennen lohesta. Jes, käännyttämisessä onnistuminen on parasta. Vielä on ne sienet jäljellä.
Annos oli aika simppeli ja helppo, mutta myös sen verran hyvää, että aion tehdä tätä nyt kaikissa illanistujaisissa, synttäreillä, jouluaattona ja huomenna. Ihan varmasti aion.
 

Australian masterchefistä jälleen lainasin ideoita. Tällä kertaa porkkanapyreeseen ja keitettyihin kasviksiin. Olisin halunnut tehdä söpöjä pikku vihanneksia niinkuin kokit tekivät telkkarissa, mutta citymarketin valikoima oli kanssani erimieltä. Sieltä löytyi vain vastaavanlaisia retiisejä ja luumutomaatteja, loput rehut valikoin sillä perusteella mitkä näyttivät edes jotenkin kivoilta.

Loppujenlopuksi lautaselle päätyi valkoviinissä haudutettua lohta, porkkanapyrettä, maidossa kypsennettyjä valkosipulinkynsiä ja niitä vihanneksia; retiisejä, lehtiselleriä, sokeriherneitä ja miniluumutomaatteja.

 Lohi:
-lohta

-2dl valkoviiniä
-4dl kalalientä
-muutama timjaminoksa
-1 valkosipulinkynsi
-suolaa, pippuria, valkopippuria
Laita valkoviini, kalaliemi, valkosipuli ja timjaminoksat pannulle. Kun liemi poreilee nosta kalat mukaan kypsymään. Hauduta hiljaisella lämmöllä n.12 min.
Lisää mausteet.

Porkkanapyre:
Raasta porkkanat (n.3 porkkanaa riittää kahdelle ihmiselle).

Sulata 3rkl voita kattilassa ja lisää joukkoon raaste ja hieman suolaa.
Lämmitä miedolla lämmöllä kannen alla kypsäksi ja soseuta. Aika yksinkertaista, mutta niin hyvää.

Kasvikset:
Pese ja siisti kasvikset. mm. Retiisiin voi jättää muutaman lehden koristeeksi, mutta muista raaputtaa veitsellä varren juuresta lika pois ja siistiä vartta.

Kaada pannulle vettä ja lisää joukkoon hieman voita. Laita vettä vain sen verran että kasvikset eivät peity kokonaan. Lisää poreilevaan veteen kasvikset kypsennysjärjestyksessä. Retiisit, lehtisellerit ja lopuksi sokeriherneet ja tomaatit. Kaada mukaan tilkka oliiviöljyä.

Valkosipulinkysniä kypsennetään 2dl maitoa miedolla lämmöllä n. 5min ja annetaan niiden jäähtyä kattilassa maidossa ennen kuin nostetaan pois.

Tags:

MasterChefien loputon tuijottelu on tuottanut tulosta! Nyt on meneillään Australian MasterChef ja se on ollut tähän asti ehkä jopa paras, tai ainakin eniten inspiroiva. On muuten kauhean tunteikasta väkeä nuo Aussit siellä. Itkevät joka jaksossa ja kysehän on sentään kokkiohjelmasta. Söpöjä ovat.

Eräästä jaksossa valmistettiin sitten tätä lihamureketta. Muokkasin sitä hieman, mutta olin kirkua onnesta kun sain alla olevan lautasen onnistuneesti valmiiksi. – Lihan kypsentämisessä käytettiin vähintään jotain avaruustekniikkaa.

Näin se tapahtui:
Sekoitin kulhossa 300g naudan jauhelihaa, desin korppujauhoja, kaksi kananmunaa, persiljaa, 1rkl sinapinsiemeniä, 1tl kapriksia, hieman merisuolaa ja mustapippuria.

Leivinpaperille asettelin vieretysten prosciutto-kinkkusuikaleita. Prosciuton päälle taiteilin lihamurekemassan n.1cm paksuiseksi levyksi ja sen päälle siihen keskelle jonoksi neljä keitettyä kananmunaa (kananmunista olin leikannut päistä palasen pois, jotta ne olisivat enemmän kiinni toisissaan).

Leivinpaperia apuna käyttäen lähdin rullaamaan lihamurekemassaa kääröksi niin, että ulkokuori oli kinkkua, keskeltä jauhelihaa ja sisällä kananmuna. Kun rulla oli valmis käärin sen melko tiukasti kelmuun (monta kerrosta kelmua. Varmaan 15). ja ujutin koko paketin sellaiseen pitkään pakastepussiin. Pakastepussin solmin tiukasti kiinni ja upotin sen 68 asteiseen veteen kypsentymään 40 minuutiksi.
Tässä kohtaa tullaan siihen avaruustekniikkaan. Ei ole helppoa pitää vettä 68 asteisena. Sitä paitsi miksi juuri 68? eikö 70 olisi ollut jotenkin helpompi luku. No, en viitsinyt uhmata masterchefijen käskyjä, joten kuuliaasti tungin sitä mittaria veteen vähän väliä ja pompin kuusi numeroisen lieteni asteiden 2 ja 3 välillä.

Sillä aikaa kun käärö kellui kattilassa (tarvitsi muuten olla aika leveä kattila) valmistin punajuuripyreen. Voi luoja siitä tuli taivaallista! En vain malta olla sanomatta sitä jo tähän väliin.
Pyreeseen tuli:
2 tuoretta punajuurta, 1 iso sipuli, 1rkl öljyä, 2dl valkoviiniä, suolaa ja mustapippuria sekä 1,5dl kuohu- tai vispikermaa ja 1rkl fetajuustoa.

Kuorin ja raastoin punajuuret, sekä silpposin sipulin. Kuullotin molempia öljyssä n.5min ja lisäsin valkoviinin. Keitin kannen alla hiljalleen kypsäksi n.30minuuttia.
Kypsennettyään soseutin niitä hieman, lisäsin kerman, mausteet, fetan ja soseutin uudelleen silkkiseksi pyreeksi. Nam.

Jossain välissä Keitin ruusukaaleja 3min vedessä ja kippasin ne voihin pannulle vielä muutamaksi minuutiksi luumutomaattien kanssa. Ripottelin päälle hieman suolaa ja mustapippuria.

Lihamurekekäärön kiehuttua hieman yli 40 minuuttiansa kattilassa kannen alla noukin sen jännittyneenä sieltä pois ja leikkasin suoraan muovin läpi keskeltä halki. Se oli upea! Okei ehkä asteen hieman liian kypsä, mutta kuinka hauskan näköinen! Poistin kelmun ympäriltä (lähti helposti ihan vain nostamalla) ja asettelin lautaselle pyreen, sekä ruusukaalien ja tomaattien kera.
Olin aika onnellinen ja ylpeä.

 

Tags: