Meillä oli syy miksi käyvimme ennen aina Patronassa – Meksikolaisessa ravintolassa Annankadulla.
Se oli niiden kanakeitto. (Mikä on muuten jo vuosia sitten poistunut listalta. Höh!)

Se oli maailman täydellisin kanakeitto. Jos tätä alkoi tehdä mieli, niin silloin sitä oli pakko saada.

Muistan kuinka joskus vuosia sitten olin kipeä iski kanakeittohimo kovempana kuin koskaan. Kello oli jo paljon ja olo voimaton. Ravintolakin menossa kiinni. Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää tehdä soppa itse. Silläkin uhalla, että se epäonnistuisi surkeasti ja olo olisi sen jälkeen vieläkin kamalampi ja kanakeiton tarve tuplasti suurempi.

Vietin seuraavan tunnin keittiössä kokeillen erilaisia liemi-variaatioita, mutta tuloksetta. Kaikki maistui liian laimealta. Seuraavaksi vietin tunnin netissä yrittäen etsiä keittoon jonkinnäköistä ohjetta. Yritin eri nimillä; meksikolainen kanakeitto, Sopa azteca, tortillakeitto jne. Sain monia eri variaatioita, englanniksi, suomeksi ja espanjaksikin, mutta lopulta löysin vinkin! Jonkun blogin kommenttiboksissa puhuttiin chipotle salsasta ja tiesin että se oli juuri se ainesosa mitä etsin, vaikka en edes tiennyt sitä etsiä, tai ylipäätänsä että mitä etsin.
Kirjoitin ainesosat isoin kirjaimin kauppalistaani kuin luullen, että muuten ne katoaisivat sieltä olemattomiin ja lähdin ripeästi kauppaan rukoillen että löytäisin purkin tuota chipotlea.
Ja minä löysin! Pirkka Chipotle salsa! Hypin siinä tortillahyllyn edessä kuin pahaakin koti-ikävää poteva meksikolainen.

Keiton tekeminen osoittautuikin sitten todella helpoksi ja minulla meni siihen yhteensä vain n.30minuuttia.
Maistaessani ensimmäistä kertaa lientä ja todetessani että se on melko lähellä toivomaani makua hypin jälleen jotain riemuntanssia, mutta sitten alkoi jännittämään, mitä jos kana epäonnistuu, tai kokonaisuus onkin kauhea? Olin niin lähellä! (huomaatteko, että suhtautumiseni ruokaan on hieman epänormaalin kiihkeä).

Melkein vapisevin sormin sitten hörpin sitä valmista kokonaisuuttani kulhosta ja kyllä – minä olin onnistunut. En päässyt minnekkään ravintolatasolle, mutta se että olin edes siellä päin, olin saanut yllättävän paljon samoja makuja ja että keitto oli oikeasti tosi hyvää teki minut sillä hetkellä maailman onnellisimmaksi kipeäksi kanakeittoa syöväksi tytöksi.

Söin vielä toisen ison lautasellisen ja seuraavana päivänä kolme.

 

Tämän jälkeen olen tehnyt keittoa kotona varmaan satoja kertoja ja se on levinnyt myös kaveripiirimme suosikkisopaksi. Olen yrittänyt metsästää sitä myös reissultamme Meksikosta – huonoin tuloksin. Yllättävän paljon parempaa on kotona 🙂

 

Tässä resepti:

Meksikolainen kanakeitto
Liemi:
-1,5L vettä
-tomaattipyrettä n.1-2rkl
-oliiviöljyä 1rkl
-1,5 kanaliemikuutiota
– 2 valkosipulinkynttä
-chipotle salsaa maun mukaan 4-8 rkl (Pirkalta ainakin löytyy ja sieltä tortilla hyllyltä yleensä).
Myös normaali salsa käy.

 

-maustamattomia kanansuikaleita, tai rintafileitä
-nippu korianteria
-2 avokadoa
-1purkki creme freshiä
-tortilloja 
-1 makea sipuli / hopeasipuli
-2-3 limeä
-suolaa, pippuria
-fetaa

 

Kuumenna kattilassa öljy, puserretut valkosipulinkynnet, sekä tomaattipyre. Lisää vesi, kiehauta ja sekoita joukkoon kanaliemikuutiot. Kun liemikuutiot ovat hajonneet, sekoita lopuksi vielä reilu 3-6 rkl chilipotle salsaa. (Tämä on hieman tulista, joten lisää ensin muutama lusikallinen, maista ja lisää sen jälkeen tarvittaessa lisää).
Sekoita ja jätä miedolle lämmölle porisemaan  n.20minuutiksi.
(Siivilöi valmis liemi halutessa)

 

Kypsennä kanat pannulla
Leikkaa tortillasta ohuita pitkiä siivuja isolla kokkiveitsellä. Pääset helpommalla asettamalla ne päällekkäin ja leikkaamalla ”reunat” pois niin että saat tortilloista neliön muotoisia.  Asettele siivut leivinpaperin päälle erossa toisistaan paahda ne rapeiksi 225 asteisessa uunissa n.5-10min. Muista tarkkailla  näitä, nimittäin tortillat muuttuvat rapeiksi todella nopeasti. – Tai mustiksi 15 minuutissa niin kuin minulle viimeksi kävi.

 

Silppua sipuli pieniksi kuutioiksi. (Itse käytin makeaa sipulia, koska tykkään ettei sipuli ole  liian vahvaa). Ja kuutioi avokado.

 

Asettele kypsät kanat lautaselle silpotun sipulin, ja avokadon kanssa. Ripottele päälle silputtua korianteria ja aseta tortillalastut päällimmäisiksi.  Kaada kuumaa lientä lautaselle ja purista yhden, tai kahden limen lohkon mehu joukkoon. Ripottele päälle fetaa ja lisää ranskankermaa ja korianteria.

Tags:

Lisää kanaa. Tämän kokonaisen broilerin alkuperäinen resepti on Jamie Oliverin ja netissä onkin jo pullollaan variaatioita siitä. Itsehän tykästyin tähän niin paljon, että tarjosin sitä jopa joulupöydässä. Hyvin meni kaupaksi. Kaupan valmista broileria ei tämän jälkeen kyllä tulla meillä enään näkemään.

Tässä oma pelkistetty versioni.
Tarvitset:

-kokonainen jyväbroileri
-voita n.100g
-kourallinen yrttejä (timjami, persilja, basilika..)
-1 sitruunan kuori
-suolaa pippuria
-valkosipulia
-oliiviöljyä

Laita uuni 225 asteeseen ja pane tyhjä uunivuoka sinne kuumenemaan.
Huuhtele kana huolellisesti sekä sisä, että ulkopuolelta. Kuivaa hyvin talouspaperilla.

Valmista yrttiseos. Raasta kulhoon yhden sitruunan kuori ja puserruta/silpo mukaan kaksi valkosipulinkynttä. Silppua yrtit hyvin, lisää mukaan suolaa maun mukaan ja hieman alle 100g huoneenlämpöistä voita. Sekoita.

Irrota/kohota varovasti broilerin nahkaa, niin että pääset työntämän muutaman sormen rintalihan ja nahan väliin ja hieromaan yrttiseosta nahan alle. Viillä muutama viilto koipiin ja hiero yrttiseosta viiltoihin. Loput seoksesta voi hieroa kauttaalataan kaikkialle nahan päälle. Ripottele vielä päälle suolaa, sekä pippuria ja hiero oliiviöljyä hieman pintaan.

Leikkaa puolikas, tai kokonainen sitruuna lohkoiksi ja työnnä palat vatsaontelosta linnun sisään. Katso että nahka on paikoillaan ja sido koivet kiinni.

Ota kuuma vuoka uunista ja kaada pohjalle hieman oliiviöljyä. Aseta lintu vuokaan rintapuoli alaspäin ja anna paistua uunissa n.10 min.

Käännä broileri rintapuoli ylispäin, laita takaisin uuniin ja anna kypsyä n. tunti.

Tags:

Reseptiikka ei ole vahvinta osaamisaluettani. Olen huono seuraamaan niitä ja vielä surkeampi kirjoittamaan. Sovellan ja huidon sinne tänne, enkä taida tuntea käsitystä mitta.
Paitsi leipomisessa yritän – Seuraan millintarkkaan ohjetta, mutta silti kaikki menee aina pieleen.
Ehkäpä siksi en koskaan leivo.

Nyt minulla olisi kuitenkin jakaa teille yksi helppo resepti. Näiden loistavien taitojeni (puutteen) vuoksi tosin saatan tehdä siitä erittäin vaikean. Pahoitteluni, mutta yritetään.

Teriyaki kastike on suurinpiiretin mittakaavassa; 2rkl soija 2rkl mirin 1tl sokeri. (miriniä löytyy kaupasta yleensä sieltä sushitarvikkeiden joukosta).
Minä triplasin ja laitoin 6rkl soija 6rkl mirin 3tl sokeri, koska tein neljä lohipalaa ja tuo kastike on niin hyvää joten kannattaa tehdä kunnon satsi. Kastikkeen ainekset sekoitetaan kulhossa ja annetaan olla hetki, jotta sokeri imeytyy.

Lohi paistetaan pannulla (ei tarvitse rasvaa) ensin nahkapuoli alaspäin 3-4 asteisella levyllä kannen alla 3-4min. Maustetaan suolalla, mustapippurilla ja pienellä määrällä valkopippuria. Käännetään nahkapuoli ylöspäin ja taas kannen alla 3-4 min.
Tämän jälkeen pannulle kaadetaan mukaan soija-sokeri-mirinkastike ja annetaan kastikkeen kiehua kokoon (voiko noin sanoa? Enkä tietenkään katsonut kauan minulla meni siinä) ehkä 5min? niin että siitä on muodostunut hieman paksumpaa, mutta ei niin että palaisi pohjaan.

Sushi-riisi pestään kylmässä vedessä kattilassa rutistelemalla kevyesti ja vaihtamalla kattilasta vettä niin monta kertaa että vesi on kirkasta ja riisit ns. läpinäkyviä. (Kamala homma. Onneksi Lauri osaa tehdä tämän).
Lisätään paketin ohjeiden mukainen määrä vettä kattilaan, kiehautetaan, lasketaan lämpötilaa ja annetaan riisin kypsyä hiljalleen kannen alla n.10min. Liesi pois päältä ja riisit jätetään hautumaan n.30 minuutiksi.
Tästä on monia eri valmistustapoja, mutta jotakuinkin näin se meillä tehdään ja pesuvaiheessa vesi vaihdetaan ainakin n.8 kertaa.

Valmiin riisin asettelin lautaselle tiivistämällä sen kuumalla vedellä huuhdeltuun kuppiin ja kumauttamalla kupin lautaselle nurinpäin.

Lisukkeiksi tähänhän voi tehdä mitä mieli halajaa ja vatsa käskee. Itse kallistuin nyt kaalin ja porkkanaan. Leikkasin vihannekset pitkiksi suikaleiksi ja keitin tilkassa vettä ja nokareessa voita kannen alla melkein kypsäksi. n.5min (ja erikseen, ettei punakaali värjäisi porkkanaa). Kypsät suikaleet lisäsin keoiksi lohifileiden viereen pannulle juuri ennen kastikkeen lisäämistä ja annoin niiden kypsyä siinä lohen kanssa loppuun, ottaen myös makua samalla kastikkeesta.
Jokin raikas salaattikin tosin kelpaa mainiosti.

Näin pitkä selostus ei koskaan kuulosta helpolta. Hyvä minä, mutta pointti oli tuo kastike ja se nyt oli toivottavasti ainakin kuulosti yksinkertaiselta.
Ja oli tosi hyvää! 🙂

Tags: