Ties kuinka kauan tuokin kärry on kököttänyt Sofiankadulla Tuomiokirkon ja kauppatorin välimaastossa, enkä ole saanut aikaiseksi kipittää siitä ohi kertaakaan.
Kamala vääryys, nimittäin se olisi kyllä ansainnut sen ja minä tietysti myös tuon maukkaan gourmet pita-tyyppisen leivän mahaani.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan ja viime perjantaina vääryys korjattiinkin peräti kahdella leivällä – possulla ja kanalla. Välissä oli vaikka mitä muutakin, mutta en hotkimiseltani ehtinyt niitä mieleni perukoille merkitä. Salaattia, kastikkeita, korianteria – jotain sellaista ja ihanan runsaasti! Pidin ehkä enemmän kanasta, mutta Laurin mieleen oli puolestaan possu. Täytevaihtoehtoja listalla taisi olla n. 2-4, joten onneksi muutama testailtavaa riittää vielä tulevaisuudellekin.

Pitää vain muistaa siis hengata useammin näillä kulmilla. Ottaa leipä kouraan ja istahtaa Tuomiokirkon portaille. (Street Gastro –vaunun vieressä kun ei ole kuin yksi pieni pöytä).
Kunhan lokit eivät suorita ilmasyöksyä suoraan leipäsi väliin, niin en keksi kyllä mitään parempaa ja rennompaa.

Street Gastro pähkinänkuoressa:
Katuruokaravintolan takana ovat Top Chefistä tuttu Pertti Kallioinen sekä Suomen huippuravintoissa kokanneet Pasi Hassinen ja Jouni Ukkonen. (Pojat ovat työskennelleet mm. Farangissa, G.W. Sundmansissa, Olossa ja Chez Dominiquessa).
Ruokavaunusta tarjoillaan omalla reseptillä leivottua leipää täytettynä itse tehtyjen kastikkeiden lisäksi erilaisilla lihoilla ja tuoreilla kasviksilla. Lisäksi saatavilla on myös ranskalaisia ja friteerattua kukkakaalia.
Auki joka päivä klo 10.30-20.
Sofiankatu 1

 

Söin mielestäni kolmessa suosittelemisen arvoisessa ravintolassa viime kerralla Barcelonassa. Piti käydä testaamassa monia muitakin, mutta joko ne olivat liian kaukana, tai vaativat pöytävarauksen. Emmekä tietenkään ikinä saaneet aikaiseksi niitä tehdä.

 

No, kolme hyvää kolmen päivän lomalla on jo saavutus! Tässä ne tulevat

 

CERVECERIA CATALANA
(C/ Mallorca, 236, 08008 Barcelona, (Eixample))

Todella suosittu tapas ravintola lähellä Passeig de Gracia –katua.
Kuulin huhua, että ravintola ei ottaisi pöytävarauksia vastaan, vaan paikanpäälle pitää kipittää itse ja ilmoittautua ”jonoon” – Ja sitä jonoa siellä riittää. Nimesi kirjoitetaan listaan ja sinulle kerrotaan kauanko joudut odottamaan. Meidän tuomio oli 50minuuttia, mutta noin tunnin päästä jono oli jo lähemmäs kahta tuntia vaikka mielestäni mekin tulimme melko myöhään syömään. n. klo 21.30.

 

Eipä tuo mitään, jos tilanteeseen osaa asennoitua ja mekin kävimme ihan mielellämme juomassa lasilliset viiniä viereisellä kadulla sijaitsevassa terassilla. Lasilliset voi myös juoda itse Cerveceria Catalanan baarissa, mutta siellä ei silloin ollut yhtään tilaa ja ryysis ahdisti aikalailla.

 

Itse ruokailualue kuitenkin oli laaja tunnelmallinen ja viihtyisä. Ravintolalla on myös pieni terassi, missä on varmasti lämpiminä iltoina mukava syödä – jos siis onnistuu saamaan pöydän.

 

Mielestäni ravintolan hintataso oli laatuun nähden halpa. Tapakset maksoivat n.4-9euroa. Annokset olivat isoja ja tarjolla oli kaikkea minihamppareista mustekalaan.
Me tilasimme aivan liikaa ruokaa ja kun annoksia vain tuotiin pöytäämme vuoronperään, oli tila jo loppua ja me kylläisiä varmaan jo kaiken sen ruuan määrän näkemisestä!

 

Eniten mieleeni olivat minihodarit, minihampparit, salaattilajitelma, perunat ja vihreät paprikat! Annokset olivat yksinkertaisia, vailla mitään erikoisempia kikkailuja mutta pidin siitä. Hieman jotain raikkaampaa olisin kaivannut, mutta niinhän minä aina.

 

Lisäksi viinilista oli loistava ja palvelu hyvää.

 

NOMO
(Carrer Gran de Gracia 13, 08013 Barcelona)

Nätti ja tunnelmallinen japanilainen ravintola Passeig de Gracialla.
Olen syönyt täällä aikaisemminkin, mutta vain sushia ja ehkä siksi se ei ole jäänyt niin mieleeni.
Sushi toki on ihan hyvää, mutta olen todella nirso sen suhteen ja koska suomessa saan parempaa, en tällä kertaa sitä onneksi tilannut vaan keskityin listan lukuisiin muihin vaihtoehtoihin ja se kannatti!

 

Esimerkiksi avokado tonnikala tataki oli aivan mielettömän hyvää! Raikas ja maukas.
Tästäkin ravintolasta löytyy pieni terassi ja siellä yleensä on usein tilaa, vaikka sisällä olisi täyttä. Hintataso ok. Perus sushi makirullat n. 4-8€ ja muut ruuat keskimäärin siinä 8-14€ luokkaa, ellei tilaa jotain todella erikoista.

LA TAVERNA DEL CLINIC
(Rossello, 155. 08036 Barcelona)

 


Pieni, paljon palkintoja voittanut tapas ravintola lähellä Clinic metroasemaa.
Hintataso kallis, vaikka ravintolan ulkonäkö ei antaisi niin ehkä ymmärtää. Sisustukseltaan aika karu, eikä kovin erikoinen, mutta parhaimmat Patatas bravas (espanjalaiset perunat) mitä olen maistanut!
Perunat maksoivat vain 5e, mutta esimerkiksi tilaamamme hummeririsotto oli 31e eikä yltänyt (vaikka hummeri hyvää olikin) ihan hintansa tasolle.
Jospa tänne siis joskus eksyy, suosittelen pitäytymään yksinkertaisissa vähän edullisimmissa annoksissa. Esimerkiksi Majorcan sausage and quail egg pieni simppeli minileipä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana.

 

Kannattaa varata pöytä. Itse menimme lounasaikaan ja saimme hyvällä tuurilla viimeisen vapaan pienen pöydän ravintolan perältä.

 

Nämä siis tällä kertaa. Kannattaa käydä myös katsastamassa ravintola RA vaikka lounaan merkeissä, jos pyörii La Ramblan, La Boqueria kauppahallilla päin.
Kirjoitin siitä aikaisemmalla Barcelona lomallani. Teksti löytyy täältä.

Ihanan rento päivä takana, vaikka yöllä nukuinkin vainoharhaisen koiran lailla.
Ensin sain unta vasta kolmelta, minkä jälkeen heräilin säpsähtäen tunnin välein ja kun viimein oli aika herätä, olin ihan jäässä ja kaikkea muuta kuin levännyt.

Lämpimässä suihkussa lohduttelin itseäni muistelemalla jälleen aikoja jolloin joka aamu piti kävellä kouluun pitkiä matkoja pysäkille ja odotella junaa sekä bussia umpijäässä ikuisuuksia. Vihasin sitä. Äitini lohdutti minua aina kertomalla että hän hiihti tunnin kouluun joka aamu. Se auttoi vähän, mutta eniten auttaa olla aikuinen. Ei ole pakko hiihtää eikä käyttää myöhästelevää junaa jos ei halua. 

Aamupäivä sujui paremmin eräiden jännien työjuttujen parissa, mutta kun saavuin kotiin tuli uni vihdoinkin (väkisin) ja nukahdin sohvalle viltin alle suu auki. Miksi olen alkanut nukkumaan suu auki? Tiedän sen siitä että herään suu täynnä vilttiä tai ties mitä.

Päikkäreiden jälkeen iski lihapullahimo ja suuntasimme Laurin kanssa Punavuoreen ravintola Toriin jallupullille. Pyysin lautaselleni salaattia ja ihmettelin miksi en sitä aikaisemmin ollut tajunnut tehdä. Lihapullat ja perunamuusi on ihan tylsiä itsekseen, vaikka yhtiä Helsingin maukkaimpia ovatkin.

Torista siirryin tapaamaan ystäviäni JallaJallaan, missä he kiinnittelivät niittejä uimahousuihin? ja naureskelivat sille miten kukin vuorollaan muisti suomen ensimmäisen presidentin nimen täysin väärin.

Nyt olen kotona ja Lauri haluaa katsoa Teksasin moottorisahamurhaajan.
Ei se mitään olen silti onnellinen ja tämä oli yksinkertaisuudessaan kiva torstai.