Posted at 08:23h
in
Uncategorized
by julia
Olen aina ollut kaupunkilaistyttö, mutta kyllä sitä aina vain useammin tulee aikoja, milloin joka soluni huutaa haluavansa mökille. Jonnekin pitkän hiekkatien päähän hiljaisuuteen.
Tällaisina aikoina (ja hieman muinakin) hymyni ulottuu korviin, kun omistan ystäviä, jotka ehdottavat rauhallisia mökkiviikonloppuja.
Hei hei meluhaitat, ratikat ja kaupungin valot. Tervetuloa, takkatuli, hiljaiset pimeät illat ja metsämaisemat.
Minut valtaa aina pikkuhiljaa rauhallinen tunne, mitä pidemmälle kehä III jää taakse. Tällä kertaa saimme nauttia vielä matkan varrella aivan mielettömän upeista maisemista, kun puut olivat keränneet jäähilettä kantaakseen, mutta nurmet loistivat vielä yllättävän vihreänä.
Täydelliseen rentoutumisen takaa perillä lopulta vielä takkatuli, sauna, lasi punaviiniä ja iso kattilallinen lohturuokaa (tällä kertaa Kiran aivan tajuttoman hyvää Stroganoffia!).
Mistä meininki jatkuukin hurjana löhöillen sohvalla, pelaillen lautapelejä, höpötellen ja katsellen hölmöjä tv-ohjelmia.
Olisipa useammin mahdollisuus viettää näitä viikonloppuja.
Rakas joulupukki, miten olisi lomamökki lahjakassissa? Ehkä hieman kaukaa haettua, mutta ehkä joskus mummelina minulla vielä on oma kesätupa, takkatuli ja kasvimaa pihalla, missä kasvaisi moitteettomia retiisejä, pieniä porkkanoita, kesäperunoita, ehkä vielä keräsalaattia ja herneenversoja. Voisin syödä niitä koko kesän. Vaikka omalla laiturilla, jalat järvessä, auringon paistaessa.
Mutta, sitä odotellessa olen onnellinen kun saan olla vieraana näissä maisemissa.
Tänään puolestaan vierailen Suomenlahden eteläpuolella. Kaunis jouluinen Tallinna ja ihanat ravintolat, täältä tullaan!
Henkilökuvat: Kira Kosonen/Blond Rivets