Matkoilla tulee aina väkisinkin otettua niitä parhaimpia ja ikimuistoisimpia Instagram kuvia.
Jokaiselta matkalta taitaakin olla sellainen oma suosikkikuva – sellainen mikä on visuaalisesti onnistunut, tai muuten vaan tuo mieleeni niin paljon ihania muistoja. Niin kuin esim. Tuo kissa! Voin melkein tuntea sen pienen pään painon kämmenelläni ja kuulla kehräyksen vain katsomalla kuvaa.

 

Jotenkin vähän veikkaan, että saan tältäkin reissulta siihen albumiini paljon uusia suosikkeja. Kapkaupungin tunnelmissa ja maisemissa on siinä jopa vaikea epäonnistua. Vielä kun vähän tykkää elää lomaansa sen kameranlinssin kautta. Järkkäri käsivarteen kiinni kasvaneena ja Instagram tiheään päivitettynä 🙂


                               Instagram: @juliatoivola 

Oliko teillä kiva jouluaatto? Meillä oli ihanaa! Syötiin paljon, hiihdettiin jopa vähän, pelailtiin pelejä ja kuunneltiin joululauluja. Oli niin rentouttavaa kun Laurin äiti oli laittanut kaiken valmiiksi ja tehnyt mieletöntä ruokaa. Sai vain istua valmiiseen pöytään ja herkutella.
Ulkona kävi vielä luminen tuiske ja takassa paloi tuli. Ihan mielettömän tunnelmallista ja rauhallista.

Ainakin siihen asti, kunnes Lauri halusi välttämättä ampua raketteja! Haha, siinä paukkeessa olisi mennyt muutamilta naapureilta joulurauha, mutta onneksi sellaisia ei ollut mailla halmeilla. Sainpa myös huomata, että olen kehittänyt itselleni jonkun aikuisiän ilotulituskammon. Ei ne tulitukset haittaa mitkä on siellä korkeuksissa taivalla, vaan ne kaikki muut paukut ja tikut siinä maalla. Tähtipommit ja paukepadat, surisevat perhoset? Ja viimein kun uskaltauduin ottamaan sellaisen Rooman kynttilän käteeni niin aloin panikoida, että se on väärin päin, tai räjähtää suoraan hanskaani ja eipä mennyt aikaakaan kun olin ihan varma, että jokin tulipää lensi hihastani sisään ja aloin kirkua, ja juosta tyyliin itseäni pakoon, niin että kompuroin ja melkein kaaduin naamalleni hankeen. 

Oikeasti? Surkea esitys, missä se entinen hurjapää Julia on? Jos se olisi nähnyt moisen episodin, olisi varmasti tullut luokseni ja läimäyttänyt minua naamalle ja sanonut, että ryhdistäydy nyt.


Ilotulitteista ei ole kuvia, mutta kaikesta muusta senkin edestä:

No, mutta eipä tässä kauheasti tarvitse enää rakettien kanssa muutenkaan hengailla. Uudeksi vuodeksi ollaan saatu itsemme jo Kapkaupungin puolelle – missä ilotulitukset ovat suurimmaksi osaksi kiellettyjä – ja minä voin keskittyä sitten olennaiseen. Saaran rutistamiseen, kuulumisten vaihtamiseen ja lämpimästä ilmasta (ja vähän viinistä) nauttimiseen. Enää kolme päivää lähtöön! 🙂

Tags:

Mihin nämä kaikki päivät vierivät? Miten voi olla jo miltei joulukuun puoliväli?
Joulupukit kurkkii jo jossain ihan oven takana, mutta ei ainakaan minun lahjojeni kanssa, ne ovat nimittäin vielä kauppojen hyllyillä. Niin monta asiaa hoitamatta.

Joulupukin jälkeen talveeni kurkkii myös aurinko! Pitkä ja ihana ’joululoma’ odottaa taas Etelä-Afrikassa. Olemme siellä ihan kohta! Lähdemme 29.12 eli jo reilun kahden viikon päästä 🙂

 

Kuinka paljon odotankaan ihanan ystävänä Saaran seuraa, lämpöä ja muumitaloa vuorilla – sitä minkä altaan reunalla on otettu varmaan satoja kuvia.
Raahaamme sinne taas mukanamme täältä pari ystävää, eli seikkailemme taas Kapkaupungissa kuuden hengen porukassa. Ja mikä parasta, kokonaisen reilun kuukauden pituisen ajan!

 

Vaikka olenkin ollut monta kertaa jo näissä maisemissa, tuntuu että jaksan aina vaan enemmän ja enemmän innostua tästä vierailuista. Näistä lomista tulee kerta toisensa jälkeen pidempiä ja ikimuistoisempia.

 

Toivottavasti tekin jaksatte pysyä vielä mukana matkassa! Koitan kuvailla mahdollisimman paljon uusia juttuja ja kirjoittaa erilaisia tarinoita. Ja jos teillä on mielessä jotain uusia postausideoita, tai muuta mitä haluaisitte kuulla Kapkaupungista, niin olen täällä ihan pelkkänä korvana 🙂