Archives
 

14 syys 2015

Posted at 19:03h in Uncategorized by
0 Likes

Maanantaista on jotenkuten selvitty. En yleensä ole maanantainvastainen ihminen – ihan oikeasti, alkuviikot on ihania. Niissä on kaikkea sellaista raikasta ja reipasta. Uusia tuulia ja pellillinen tuoreita pullia! Mutta joskus tulee tännekin niitä päiviä kun tekisi vain mieli repäistä maanantai pois kalenterista ja jäädä peiton alle odottamaan parempaa tiistaita.

 

Tänään vastassa oli vielä sellainen maanantaimörkö, että viimeistään siinä vaiheessa aamua kun maitotölkki lipesi käsistä ja levisi pitkin lankkulattiaa, teki mieli vain juosta tömisten takaisin makuuhuoneeseen piiloon maailmaa.

 

Valitettavasti maito ei vain haihdu lattialta itsekseen pois. Päinvastoin se kovettuu ja alkaa haista. Maanantain työt myös kasaantuisivat kanssani vain peiton alle, enkä usko että se tekisi lopulta päivästäni yhtään helpompaa. Joten ei muuta kuin rätti käteen ja asenne uusiksi.

 

 

Lopulta maanantaistani tuli ihan hyvä.

Kiitos seuraavien:

– Kaapin perältä löydetty varamaito ja kahvi sängyssä.
– Ylex aamuradio autossa ja Saara Sarvaksen Pokemon hehkutus.
– Take away matchalatte.
– Se fiilis kun sain tehtyä kaikki työt.
– Ja vastattua jokaiseen meiliin.
– JA maksettua laskut, minkä jälkeen tililleni jäi jopa rahaa.
– Tyhjä sali! Sain jotenkin raahattua itseni myös salille, missä ei ollut ketään muuta. Fuskasin Kaylan treeniohjelmassa vain ihan vähän.
– Uudet ruokakuljetuspalvelut! Voiko mikään pelastaa nälkäistä maanantaita yhtä hyvin kun lempiravintoloista puhelimen app:n kautta herkut kotiinkuljetettuna ovelle.
– Syksyn uudet TV-sarjat. Tajusin, että en ole ehtinyt katsella sarjoja telkkarista viime aikoina ollenkaan. Alkoiko Salkkaritkin jo? 😀
– Kunnon iltasuihku ja koti-span leikkiminen uusilla Herbinan tuotteilla*. Jokin siinä kuorinnassa ja kasvonaamioissa saa ihan uudelleensyntyneen olon.

(P.s Herbinan FB-sivuilla on käynnissä vielä hetken kilpailu, missä voi voittaa näitä tuotteita itselleen. Sivuille pääset Tästä).

 

Huomenna tiistai ♡

 

 

 

 

                                           

                                        *yhteistyö

Tags:
Print page
0 Likes

01 syys 2015

Posted at 16:30h in Uncategorized by
0 Likes

Muistatteko kuinka kehuin GinaTricot'n uutta Say Blue –mallistoa? Yhteistyössä Say Lou Loun kanssa tehtyä musiikkia ja inspiroivaa markkinointia?

En koskaan maininnut, mutta GinaTricot järjestää myös ehkä maailman ensimmäisen HeartBreak Concert –tapahtuman Say Lou Loun kanssa huomenna.
Mielestäni jotenkin hyvin suloista ja ihanan erilaista. Konsertti sydänsuruista kärsiville.
Kampanja on saanut mm. Monet ruotsalaiset bloggaajat jakamaan tarinoita eroista ja ensimmäisitä sydänsuruistaan, joten niinpä päätin kertoa minäkin.

 

Sydänsurut ja ero. Pahimmillaan se outo tila, kun viimeinenkin järjen hiven katoaa, kuin pissa lumeen. Ruokahalua ei ole laisinkaan, tai sitten se tuplaantuu. Öisin ei todellakaan nukuta, aamuisin ei päästä sängystä. Yhtäkkiä aletaan uskoa hölmöjen rakkauslaulujen sanoihin, ehkä vähän yliluonnolliseen, miksei johonkin uskonlahkoonkin. Useimmiten kuitenkin menetetään usko kokonaan. Osa ryyppää, toiset hurahtaa joogaan. Jotkut ei kykene kumpaankaan.
Ihan sama minkä ikäinen olet, tuntuu kuin olisit takaisin teini-iän hormonimyllerryksessä ylä-asteella.

Hullunkurista puuhaa ja niin hemmetin rankkaa.

 

Jos ei lasketa sitä, että ylä-asteella poika jonka kanssa olin ”kimpassa” jätti minut legendaarisesti post-it lapulla kahden päivän kimpassa olon jälkeen, niin te varmaan muistattekin, että oma ensimmäinen eroni tapahtui tosiaan vasta hiljattain.
Vaikka suhteen lopettaminen oli harkittu, sovussa ja ilman riitoja päätetty, sain silti muutaman viikon uuden elämän viehätyksen jälkeen kokea miltä eroahdistus todella tuntuu.

Siinä missä edellisenä iltana olin aivan onneni kukkuloilla uudessa asunnossani, heräsinkin seuraavana aamuna elämänilon kummallisesti leikkien piilosta. Muistan mittailleeni kuumetta – olenko flunssassa? Seuraavaa päivänä mietin paniikissa olenko mahdollisesti muka masentunut. En kai, kun juuri piti alkaa niin hauska uusi elämänjakso. Googletin jopa kaiken maailman oireita ja keksin itselleni ties mitä lääketieteellisiä diagnooseja. Seuraavaksi lähti ruokahalu, sitten yöunet ja niiden mukana lopulta lähes kaikki voimat. Suoraan sanottuna ketutti, mutta samalla niin äärettömän nöyräksi se teki – koskaan ennen en ollut niin kiitollinen ystävien ja perheen tuesta. Siitä omasta helposta elämäntilanteesta, kun pystyi irtaantua hetkeksi töistä ja ns. Paeta paikalta.

Muistan, että hävetti niin paljon, oli jotenkin niin älyttömän heikko.

 

 

Nyt myöhemmin naurattaa.
Molempien elämät lähti loputa erillään siihen suuntaan mihin oli aina halunnutkin. Oma elämäni heitti vielä eteen sellaisia uusia juttuja, että en olisi osannut niistä edes haaveilla. Nyt tuo pieni kompurointi tuntuu olleen vain hyvästä. Pakollinen irtaantumisvaihe ennen uusia juttuja.

 

 

  

 

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti monia erilaisia erotarinoita.
Erilaisia. Rankkoja, ehkä helppojakin. Niitä saa jakaa tänne jos haluaa. Aikoinaan auttoi muiden kokemukset kummasti myös minua, ehkä ne voisi auttaa nyt jotain toista?

 

 

Vaatteet: Gina Tricot Say Blue -mallistosta
Kuvat: Mona Salminen

Tags:
Print page
0 Likes

13 maalis 2015

Posted at 11:59h in Uncategorized by
0 Likes

Venäläiset eivät tosiaan paljoa hymyile, mutta tuntuu, että kaupunki hymyilee välillä heidänkin puolestaan.

Pietarin keskusta oli nimittäin yhtä kupolien loistetta, ylväitä pylväitä, komeita kirkkoja, kauniita yksityiskohtia, patsaita, kanavia, jokia ja laajoja puistoja.

Olin oikeassa kun sanoin, että kamera joutuu koetukselle ja minä saan niskani jumiin kaikesta pällistelystä, nimittäin minne ikinä kävelikään, tuli vastaan kauniita rakennuksia ja kohteita, mitä ei vain voinut jättää kuvaamatta.

 

Ihmisvilinää riitti jonkin verran keskustassa. Metrotunneleissa sai väistellä ruuhkassa kiiruhtavaa kansaa ja liikennettä riitti teilläkin tukkimaan tiet pitkiksi autojonoiksi. Meille suositeltiin välttämään ruuhka metrolla ja se toimikin näppärästi. Varsinkin kiireessä kun ei aina kannata luottaa taksien tehokkuuteen. Ne saattavat jumittua ruuhkaan, eikä koskaan tiedä kauan lyhytkin matka todellisuudessa kestää.

Väenpaljoudesta huolimatta, keskusta ei mitenkään voi tuntua ahtaalta. Kadut ovat kovin leveitä ja kaupunki niin laaja, että tuntui kuin sinne mahtuisi kansaa vielä tuplastikin enemmän!

 

Mietin miltäköhän kaupunki näyttää kesällä? Kun isot puistot ovat loistossaan ja joet virtaavat sulaneista vesistä? Puutarhat heräävät eloon ja ravintoloiden terassit houkuttelevat istuskelemaan.

Oli aurinko matkallamme nytkin mukana. Kevättä oli selkeästi ilmassa, vaikka loppupäivästä sormeni olivatkin ihan kohmeessa ja miltei juoksin kaupunkikierroksen jälkeen läheisimpään ravintolaan lämmittelemään ja ahmimaan kuumaa kurpitsakeittoa.

 

Oppaamme osasi kertoa, että keskustassa lumet sulatetaan kaduilta kemikaaleilla. Kemikaalit ovat vain niin vahvoja, että se rapistuttaa rakennuksien julkisivuja ja kuluttaa kenkiä ihmisten jaloissa. Uusi pari kenkiä on talven jälkeen jo ihan pilalla ja jopa housujen lahkeet saavat kemikaaleista osansa. Mielestäni tämä oli kummallista. Eikö esim. Rakennusten julkisivujen restaurointityöt aiheuta enemmän kustannuksia, kuin talvikatujen hallitseminen jollakin toisilla keinoilla?

Kemikaaleja tai ei, lumet olivat kaikkialta jo sulaneet ja kadut näyttivät kuivilta ja puhtailta.
 

Kaikenlaista kivaa saatiin kokea tämän vierailun aikana. Ravintoloita, kauppakeskuksia, taidegallerioita, kirkkoja, putiikkeja ja puistoja tuli koluttua. Jalat ovat aikalailla vieläkin muussina, mutta ne kestävät kyllä. Pääasia, että pään sisällä on kivoja muistoja ja oli ihan mahtava vihdoin pikaisesti Pietari kokea!

 

 Matka toteutettu yhteistyössä VR Allegron kanssa*

Jotain vastaavaa? Lue myös nämä:
CAPE TOWN – havaintoja ja vinkkejä
CALGARYSSA havaittua

Tags:
Print page
0 Likes