”Ole mukana ja huuda meidän kanssa, hei pankinjohtaja! Halutaan sijoittaa miljoona teidän paska-rahastoon”
Tämän loistavan idean esitti minulle kaksi humalaista, jotka pankissa valitsi istumapaikkansa melko tyhjälle penkkiriville juuri niin että minä olin tietysti mukavan tiiviisti heidän välissään. Kaljan huuruisen hengityksen saattelemana sain myös kuulla erittäin varteenotettavan teorian siitä, miten nurkassa seisova intialainen asiakas on terroristi. Kohta räjähtää koko paikka, mutta olenko sinä tyttö muuten demari, vai perussuomalainen? Tiedätkö mikä on YTR?
Yhdessä tavoitteena raittius? – teki mieli ehdottaa, mutta päätin olla hiljaa ja kuunnella selostuksia nyt puolestaan maaseutupolitiikasta, kunnes harmikseni vuoroni tuli. Oli kyllä niin mielenkiintoinen keskustelu.
Hymyilin lähtiessäni Intialaiselle koittaen kai viestittää että en pidä häntä terroristina, mutta poika tuijotteli vain kenkiään.


 

 

Tänään olen päässyt kunnolla ensimmäistä kertaa arkeen kiinni – Vaikka onkin sunnuntai.
Olen juossut hienon vauhdikkaasti koko päivän ja kun vihdoin pääsin kotiin vietin ensimmäisen tunnin katsellen telkkarista piikkirauskuista kertovaa dokumenttia. Miksi, sitä ihmettelen itsekin näin jälkikäteen. Varsinkin koska ohjelma oli nauhoitettu.
Tämän erittäin opettavaisen rauskutuokion jälkeen syvennyin puolestaan Pohjois-Koreasta kertovaan kirjaani seuraavaksi toiseksi tunniksi ja nyt kun yritän kirjoittaa teille jotain on pääni täynnä vain kaloja ja korealaisia.

Minua on joskus kritisoitu siitä, että tekstini ovat tyhjänpäiväistä löpinää. – Olen täysin samaa mieltä 😀

Neule: Lindex Missoni // Kegät: Jeffrey Campbell // Huivi: Gt // Laukku: MK // Aurinkolasit: Burberry

Tags:

Lauantaina vielä mietin miten vaikeaa onkaan kohta kylmempien ilmojen myötä luopua helpoista ballerinoista ja kevyestä nahkatakista.
No, kiitos eilisen ihanan viiman ja tuiskeen ei se niin vaikeaa ollut. Ilomielin kaivoin talvitakin kaapista ja vedin karvahupun koko pääni peitoksi. Kumisaappaat korvasi ballerinat.

Lauri näki unta että jouduin auto-onnettomuuteen ja minulle kävi aika köpelösti, itse näin samaan aikaan unta että muutuin jonkin sortin zombiksi. Ei hyvä kombinaatio, pitää kai ajaa varovasti.
Toisaalta minähän näen ehkä universumin oudoimpia unia, että jos niistä yksikin prosentti kävisi toteen, niin tämä maa olisi kyllä todella outo paikka elää.

Tags: