Entinen opettajani sanoi aina kun en tiennyt mitä tehdä, että laita mietintämyssy päähän. Jostain kumman syystä inhosin sitä sanaa. Minua ei koskaan mitkään kuvitteelliset myssyt auttaneet.

Eivätkä auta nytkään. Välillä on vaikeaa olla bloggaaja – varsinkin bloggaaja joka kirjoittaa tekstejä arjestaan, useimmiten vielä sillä humoristisella otteella.

Mitäs sitten kun vitsit on vähissä? Mitä jos arjen keskellä elämä potkaiseekin suoraan päähän? Mitä jos ei muuten vaan keksi yhtään mitään sanottavaa. En ole sitä avautuja tyyppiä, mutta en myöskään halua olla kirjoittamatta mitään.

Tai ainakaan pitkiä väkisin väännettyjä tekstejä. Ehkä on ok, että silloin julkaisen vain kuvia, tai kuvat ja muutaman lauseen. Jotain kuitenkin?

Pirteys ja huumori tulevat takaisin aina nopeasti. En ole kovin herkkä, enkä jää elämän alamäissä kuoppaan itkemään, mutta hetken olen hiljaisempi nyt ehkä.

Poncho – Vila. Shortsit – Bershka. Sandaalit – Zara. Laukku – Marc Jacobs. Aurinkolasit – Burberry

Yleensä onnistun ostamaan vaatteita, mitkä jäävät käyttöön pitkäksi aikaa – tai jos eivät, niin ainakin kierrättämään nopeasti ne muutamat käyttämättömiksi jääneet yksilöt. Mutta sitten on näitä sinisen hameen kaltaisia kappaleita, mitkä ensin katoavat kaappiin, koittavat sen jälkeen käydä kirppiksellä, katoavat taas jonnekin ja löytyvät lopulta jostain äitini kellarista.

Olen käyttänyt tätä viimeksi Balilla vuonna 2010. En kertaakaan sitä ennen, enkä kertaakaan sen jälkeen.

Miksi en – ihmettelin tosiaan ja annoin sille toisen mahdollisuuden.

Toista mahdollisuutta ei puolestaan kaipaile tuo musta toppi. Ostin sen juuri, mutta sanomattakin on selvää, että sitä on käytetty jo useammin kuin sinistä hametta kolmen vuoden aikana.

Toppi – Gt
Hame – HM
Laukku – Marc Jacobs
Aurinkolasit – Ray Ban
Kengät – Converse

Tags:

 

Tuntuu, että tästä päivästä lähtien voisi alkaa enemmän normaali arki. Tietenkään kesä ei ole vielä lähimaillekaan loppunut – luojan kiitos siitä – mutta suurimmat kesäkinkerit on jo takanapäin ja edessäpäin enemmän töitä.
Minulle se on ihan ok.

 

Jopa ehkä hieman odotankin jo sitä rutiininomaisempaa päivää. Sitä kun keittää aamupuuroa ja laittaa siihen mustikoita, että jaksaa varmasti päivän työt ja kodin askareet. Sitä kuinka virkistävää on ne tehtyään käydä iltalenkillä ja kuinka rentouttavaa kokkailla keittiössä illallista ja syödä se sohvalla katsellen elokuvaa Laurin kanssa.

 

taakse jääneet kesä -ja heinäkuu olivat ehkä jälleen elämäni ihanimmat, hauskimmat ja mieleen painuvimmat. Arkea päin voi siis hiipiä ehdottomasti hymyssä suin.

 

 

Ja hymyilin muuten muutama päivä sitten Jumbon Zarassakin, kun kerrankin ale-nurkkauksessa minua onnisti ja löysin tämän tunikan puoleen hintaan. (Ollut lempi ranta-asuna siitä lähtien).
En ole löytänyt koko kesänä oikein mitään alennusmyynneistä, mutta toisaalta hyvä niin. Tuota tavaraa on muutenkin ihan liikaa ja siitä puheen ollen – taidan piakkoin järjestää ensimmäisen blogikirppiksen täällä!