Nauran kuulemma kuin merihevonen. Ilmeisesti siis ilman ääntä ja epämääräisesti heiluen.
En ole koskaan omistanut sellaista helisevää ihanaa mukaansatempaavaa söpöä naurua. Joko nauran höhöttäen, lievästi hiljaa hirnuen tai äänettömästi suu auki hytkyen.

Jos Lauri naurattaa minua liikaa, saatan ruveta itkemään. Tämän onnistuu tekemään siis vain Lauri. Enkä tarkoita nyt sellaista vedet silmissä naurua, vaan naurua mikä muuttuu itkuksi, mutta silti nauran. Se on hyvin häiriintyneen näköistä ja mielestäni äärimmäisen huvittavaa, mikä taas johtaa siihen että kohtaus ei lopu ikinä koska alan nauramaan aina uudestaan itselleni.

Viimeksi eilen ikuisuusprojektini vaatekaapin siivous ja kirppiskamojen lajittelun parissa sain taas nauraa kohtaukseni vallassa vaatekasojen keskellä kuin piehtaroiva possu. Se homma jäi sitten ihan kesken, mutta pakko saada nuo vanhat vaatteet tuolta järjestykseen vielä ennen Singaporen matkaa ja mieluiten kirppikselle ennen joulua. Tämä tulisi olemaan kolmas ja viimeinen kirppiskäyntini, minkä jälkeen olen saanut käyttämättä jääneet tavarat ja vaatteet pois ja ehkä niiden myymisen ansiosta jotain uuttakin pienessä nano koossa olalleni roikkumaan tilalle.



Nyt juoksemaan asioille. Tämä tulee olemaan kiireinen viikko.

 

Takki – HM
Paita – Zara
Housut – GT
Kengät – Bianco
Laukku – Celine

 

Tags:

Muistan että käytin polvisukkia muutama vuosi sitten aina. Siis kokoajan. Myös housujen päällä.Jossain vaiheessa sukkainnostukseni laantui. Onkohan se nyt tulossa takaisin? Tuntuu, että bongaan sukkia, kaikenlaisia, kaikkien päällä kokoajan ja ne jotenkin vetoavat minuun.

Sukka ja vetoava ei ehkä kuulu samaan lauseeseen, mutta pointtini oli nyt kuitenkin jotain sinne päin.

Olen myös oivaltanut miten saan tuosta donitsinutturasta rennomman – ei niin huolitellun näköisen.
Nukahdan vain vahingossa sellainen päässäni.

 

 

Kuvat: Miisa Salminen

Tags:

Oliko ehkä hienoin syysuu mitä muistan. Saatiin aurinkoa ja syksyn raikkautta. Sai olla hellemekossa ja villapipossa.

Muistan miten istuttiin piknikillä vihreällä nurmikolla ja tallusteltiin puutarhassa. Miten iloisena käytin taas viinipunaista lempipipoani ja kuinka jäässä juoksin sen yhden aamulenkin.

Kaikki neljän viikon sisällä.

No, nyt on vielä tuo ihana värien kirjo puissa, mutta tähän loppui tämä säästä puhe. Minulla on hirveä nälkä ja lähden etsimään ruokaa. Tekee mieli uuniperunoita.  

Tags: