Tiedättekö kun joillain ihmisillä vain on silmää kuvaamiseen ja joillain ei. Jotain ei häiritse taustalla nököttävä ylipursuava roskapönttö, vino horisontti, vastavalo, tai se että näkyykö sinulta vain vasen varvas vai ei, mutta toisilla taas jo joku kaukainen liikennemerkkikin pilaa potretin pahemman kerran.
Joku jolla on silmää katsoa kuvaa kokonaisuutena on jo kai aika hyvä. 

Me kaikki varmasti tiedetään, ettei nämä kuvat tänne blogiin ihan taikaiskusta tupsahda ja siksi asukuvia postaavalle bloggaajalle ne kokonaisuutta kuvissa katsovat kuvaajat ovatkin tärkeä osa koko sivua ja onneksi niitä löytyy täältä lähipiiristä jo muutama, kun on bloggaavia ystäviä kelle kuvausseura on vain kotiinpäin ja ihan vain pelkästään kuvaamisestakin kiinnostuneita ystäviä löytyy. Lisäksi minulla on kamera melkein aina mukana, joten kuvien otto toteutuu melko helposti ja luonnollisesti, vaikka se vieläkin hieman urpolta touhulta toisinaan tuntuu. Pyöriä siinä kuvattavana kuin jokin keikistelevä nähtävyys, mutta onneksi eletään nykyaikaa, missä kuvia otetaan kaikesta ja kaikista. Kuvat ovat suuri osa tätä blogia ja eihän niitä tosiaan keskellä kirkasta Aleksanterinkatua tarvitse ottaakaan. Tai ehkä lähelläkään, mieluiten siellä missä ei ole ihmisiä.

Mutta en silti ehkä halua mennä jonnekin ihan puskaankaan. Tykkään nimittäin mahdollisimman avarasta taustasta, suorista linjoista, valosta ja kaupungista. Kuvakulma on myös todella tärkeä.
En siis juokse ensimmäisenä ottamaan kuviani tiheään synkkään metsään täysin sammaloitunutta kalliota vasten, vaikka toisaalta se voisi olla ihan hauskakin idea. Riippuu asusta. Eikä siinä vihreydessäkään ole mitään vikaa, metsät ja vihreys on kaunista, mutta makuasia mitä omiin kuviinsa kukin eniten tahtoo.

 


Kuvat blogeissa ovat nykypäivänä vielä niin huippulaatua, että on vaikea pysyä perässä ja mielestäni minullakin on vielä sinne huippulaatuun pitkä matka, mutta en ota siitä turhaa stressiä, koska aina löytyy lisää opittavaa ja jokin ei niin huolitelluissakin kuvissa myöskin viehätt
ää.

Siinä siis hieman taustaa minun kuvieni takaa, mutta arvatkaa mitä! Nyt minä haluaisin nähdä teidän asukuvianne! Te olette nähneet omiani mielin määrin, mutta mielelläni kävisin newsroomissa kurkkimassa teidänkin, varsinkin nyt kun MyCosmossa on menossa kilpailu, missä rekisteröitymällä ja postaamalla asukuvan tagilla #asukuvakisa osallistuu kilpailuun, missä voi voittaa kahden hengen matkan Dubaihin!
Mielestäni ihana kilpailu ja vieläkin ihanammalla palkinnolla. Kilpailusivulle pääset TÄÄLTÄ ja koska varsinkin ensimmäistä kertaa postauksen tekeminen täällä saattaa tuntua hieman hankalalta, kehoitan katsomaan siihen loistavan selkeät ohjeet TÄÄLTÄ.

Tags:

Juurikin niin vähän aikaa tämä viikonloppu on jättänyt minulle aikaa olla koneella kuin luulinkin, eli ei oikeastaan yhtään. Harmi, nimittäin materiaalia on vinopino, sekä Singaporesta, että muistakin jutuista. Kerrankin näin päin, ei voi valittaa. Yleensä kuvista on aina pula. Nyt vain ajasta, mutta sitä löytyy muutaman päivän päästä taas.

Nämä kuvat löytyivät jo valmiiksi blogiin laitettuina. Olin unohtanut ne luonnoksien kätköihin. Tämä aamu oli Singaporessa superkostea ja meillä oli Annan kanssa hieman vaikeuksia pitää huurtuva kameran linssi puhtaana. Siksi hieman usvaiset kuvat siis.

Maksimekko – Zara    Kaulakoru – Gt    Laukku – Celine    Sandaalit – Zara
Kuvat: Anna Vanhanen

Eilen naputtaessani tiekonetta olohuoneen sohvalla kuului telkkarista taustalla syksyn sävel.
Tai oikeastaan ei kulunut, nimittäin kiinnitin siihen huomiota vasta kun kuulin Vesa-Matti Loirin matalan möreän äänen laulavan ja jokin tuossa körilään tulkinnassa koskettaa aina vain enemmän, mitä vanhemmaksi ja möreä-äänisemmäksi se menee. Olen aina hyvin lähellä pillahtaa itkuun. Nyt tyydyin tosin vain tuijottamaan Loirin ja Vartiaisen duettoa hiljaa ja kananlihalla.

Olen joskus pienenä huoltoasemalla myös syyttänyt Vesa-Mattia berliininmunkkini varastamisesta. Ihan vain koska tullessani vessasta, oli viereiseen pöytään istahtanut Loiri syömässä samanlaista munkkia, minkä minä olin pöydälleni jättänyt.

On kiva olla kotona. Yritän nyt nukkua ja urheilla, koko viikonloppu ja hieman sen ylikin on nimittäin täynnä kaikenmaailman kissanristiäisiä ja hippohiihtoja. Pitää pysyä perässä.

Tags: