Silloin aikoinaan kun Guessin cowgirl-mallisto tuli. Saara kanteli sinapinkeltaista laukkuaan ja minä katselin kateellisena vieressä.
No, kateellisetkin saavat joskus jotain ja Arfikka muuttaa ihmisiä, nimittäin nyt tuo sinappiunelma on minun!
Merkistä viis- tykkään laukun koosta, hinoista ja väristä.

Kylkiäisinä tuli lompakko samaa sarjaa ja juuri sopivan mallinen sekin.
Saan tungettua sinne juuri ja juuri kaikenmaailman turhat "kerää 30 leimaa, niin saat ilmaisen sukan" -bonuskorttini.
 

Yleensä bloggarit laittavat omia huutonetti juttujaan tänne. Minä laitan Saaran 🙂
Jos halajaa vähän käytettyjä merkkituotteita halvemmalla, sinne pääsette TÄSTÄ.
Sivulle tulee lisää kohteita myöhemmin, joten kannattaa käydä kurkkimassa sillointällöin.

 

 

 

Eilen en saanut tarpeeksi rohkeutta päästäkseni salille, mutta tänään kävin zumbassa.
Ai, että sitä suloista häpeää kun ohjaaja laittaa meidät tanssimaan ympyrässä, tai vastakkain ja heiluttelemaan peppujamme ihan mahdottoman nopeasti!
Siinä ei auta enää, vaikka kuinka aikasin olisit hiipinyt tunnille varaamaan paikkasi ihan takarivistä (mieluiten jonkun pylvään takaa). No, huumori auttaa ja itsellensä voi aina nauraa. Onneksi muutkaan tuntilaiset eivät ehkä olleet tulleet suoraan Latinalaisesta Amerikasta.

 

 

Näin nämä kengät jo ensimmäisenä päivänä Lissabonissa.

Näin ne myös toisena ja kolmantena ja neljäntenä päivänä. Ne jäivät lievästi sanottuna kummittelemaan mieleeni ja hyppivät silmilleni joka päivä jostain nurkasta.
Hintaa oli liki 50euroa ja minusta aivan liikaa Bershkan kengille- joiden epäilin hajoavan ensi metreillä.
Katselin niitä siis kaukaa, enkä edes sovittanut. Annoin niiden jäädä häiritsemään sinne hyllylle.

 

 

Viimeisenä päivänä teimme pikakierroksen ostoskeskuksessa ja jälleen kerran kaupan ylähyllyllä nuo typerät kiilakorot irvistivät minulle (shoppailu ei suinkaan käy psyykeeni päälle? Olenko tulossa hulluksi?) Tällä kertaa tosin kenkien vieressä vielä enemmän irvisteli räikeän punainen alennus kyltti huutaen -50%.

 

 

 

 

Tietysti ne nyt voi ostaa! Kokeilin innoissani kenkiä ja tykästyin niihin niin paljon, että olisin halunnut jättää ne suoraan jalkaani. Onnessani löydöstäni kiikutin ne kassalle, missä karu totuus paljastui (typerä Portugalin kieli kun en ymmärrä) että kyltissä oli lukenut tyyliin jotain: kengät jopa 50% alennuksessa, tai osa kengistä -50%. No, nämä eivät tietenkään kuuluneet siihen kastiin ja hinta kiikkui edelleen naurettavassa 50eurossa. Nyt oltiin kuitenkin soudettu liian syville vesille ja kengät olivat aivan liian mukavat jalassa ja olin jo asennoitunut omistavani ne ja nähnyt sieluni silmin itseni hyppelemässä kenkien kanssa kukkaniityllä (okei, mennään liian pitkälle) Jokatapauksessa oli ne pakko ostaa.

 

 

 

 

Nonniin! että sellainen tarina. Minä lähden tästä nyt nauttimaan auringosta ja ystävieni hyvästä seurasta, sekä pähkäilemään olnko oikeasti näin outo, että kirjoitan kokonaisen tarinan kenkien ostoprosessista.

 

 

Tänään oli heittämällä ihanempi sää kuin eilen. Kävin kaupungilla ostamassa vitamiineja.
Ehkä saatoin poiketa myös zarassa, koska yllättäen muistin minulla olevan sinne joululahjaksi saatu lahjakortti, missä oli vielä muutama kymppi jäljellä. Zaran näyteikkunan kirkuvat värejä.
Nyt niin muodissa olevaa vihreää, oranssia, sinistä ja punaista näkyy zaran valikoimassa ehkä eniten.

Ihastuin erääseen sineseen hameeseen, jonka oli pakko lähteä mukaan valkoisten shortien kanssa.

 

 

 

Tänään on muutenkin ollut kiva päivä. Aloitin aamuni puurolla, en ole pitkään aikaan syönyt puuroa.
Ihan varmasti juuri tämän puuron voimin jaksoin mennä salille bodypump tunnille ja etteikö se olisi riittänyt menin tunnin jälkeen vielä 15minuutiksi stepperiin ja tekemään muutaman lihassarjan.

Uhkailuni kovemmasta treenistä ja paremmasta ruokavaliosta on siis ainakin tähän mennessä pitänyt hyvin. Toisaalta voi olla, että Lauri pilaa kaiken.
Miehiä ei nimittäin pitäisi päästää kaupaan.

Viimeksi kun Lauri kävi kaupassa oli meillä illalliseksi luvassa "hodaribileet" ja tänään kuulemma "suomalaisen limun maistajaiset". Mitä ihmettä?!

 

 

 

 

Suklaatakaan ei näköjään voi ostaa koskaan liikaa.

 

 

Kiitos Lauri.