Tory ”kuin tyynyillä kävelisi” Burchit tuli muutamassa päivässä. Jännitin hirmuisesti sopiiko ne jalkaani vai menevätkö edes sinne päinkään. Availin lähetin tuomaa pakettia jännittyneenä jo hississä ja olisin varmasti tunkenut ne jalkaanikin ellei matka kuudenteen kerrokseen olisi mennyt niin nopeasti.
Testasin popot kuitenkin jo heti eteisessä ja sinnehän se jalka upposi kuin sulaan voihin. Tai no, jäätyneeseen voihin pikemminkin. Eli kengät on kyllä todella jäykät ja jos jalkani olisi yhtään leveämpi olisin joutunut sanomaan niille hei hei.

En ole olosuhteiden vuoksi päässyt eteisen käytävää ees taas enempää tepasteltua, mutta tähän mennessä jäykkyydestä huolimatta tuntuu mukavailta. Ja kyllähän ne mukautuvat jalan muotoonkin hieman. Meksikossa sitten kunnon koetukselle.

Ballerinan malli on Aaden ja olen siihen todella tyytyväinen. Vähän liiankin, nimittäin kun näin nämä en halunnut enää muita ja se sulki pois aika monta muuta nettikauppa vaihtoehtoa (mm. Tampereen Cottonin, mistä olen kuullut Tory Burcheja voivan myös tilata ja ihan perus postimaksulla). Minä tilasin siis Shopbopilta jenkeistä ja jouduin maksamaan verot. Niitä tuli yhteensä n. 60e ja kengät maksoivat 200e.
kallista ja tyhmääkin, mutta sallin sen itselleni näin vuoden miettimisen jälkeen.

 Kysyitte miten tilaaminen Shopbopilta sujuu ja minusta se on helppoa kuin heinän teko.
Tilaaminen sujuu samalla tapaa kuin missä tahansa muuallakin; Valitaan tuote, mennään kassalle, täytetään tiedot kenttiin, valitaan maksutapa ja lähetetään paketti matkaan. Verot lisätään maksuvaiheessa loppusummaan, eli mitään maksuja jälkikäteen ei siis enää tule. UPS:n lähetti tuo paketin muutamassa päivässä kotiovelle (se onkin tosin sitten toinen ongelma oletko silloin kotona ja minähän en koskaan ole, eli nään lähetin aina vasta seuraavana päivänä kun tiedän tarkemman ajan).
En myöskään joutunut täyttämään mitään tullauslappusia netissä, vaan UPS:ltä soitettiin ja kysyttiin henkilötunnusta sitä varten ja siinä se sitten kai oli.

Voi tätä ahkeruuden määrää! Ihan voisin tässä itseäni olalle taputella kun ”to do” –listalta on kahdestakymmenestä viivattu yli jo kolme!

Okei kolme ja puoli. Puolikas oli pakkaaminen ja en ole siinä vielä valmis. Olen itse asiassa sen kanssa aika hukassa. Katsokaas, ajattelin että olisi lauantai-illan kunniaksi todella hyvä idea pakata, kuunnella musiikkia ja juoda vähän viiniä.
Eli tunnin päästä tanssia viinilasi kädessä liilassa kukkamekossa – mikä yhtäkkiä olikin ”tosi kiva” ja piti saada matkalle ehdottomasti mukaan. Oikeasti kukkamekko on aivan kamala ja vaivalla käytetyt tunnit tähän tehokkaaseen pakkaamiseen on valunut nyt siihen pisteeseen, että joudun ehkä aloittamaan kaiken alusta koska en luota omiin asuvalintoihini pienessä hiprakassa. Enää.

Oikeasti en usko että matkalaukun sisältö nyt niin kovin kamala on, mutta satun olemaan vain todella tarkka näissä asioissa ja suutun jos olen raahannut pallon toiselle puolelle riepuja mitä en sitten pidä päälläni kertaakaan.

Näin tapahtuu kuitenkin melkein aina.

Ei siitä sen enempää. Toinen yliviivattu tehtävä oli kirjan ostaminen (päädyin Piin elämään. Onkohan se kirjana yhtä hyvä kuin mitä elokuvasta puhutaan?) ja Kolmantena housujen ja shortsien kaventaminen.

Kolmannesta olen erityisen ylpeä, koska voin kertoa että ompelukoneen kaivaminen tuolta kaapista on verrattavissa urotyöhön ja sitä ei kovin usein tapahdu, vaikka vaatteita olisikin kasaksi asti odottelemassa.

Tänään riittäisi myös tekemistä vaikka viikon jokaiselle muullekin päivälle jakaa, mutta aion silti yrittää yliviivata listani seuraavatkin kolme tehtävä. Pyykinpesun, kodin siivoamisen ja pankissa käynnin.
Listaltani löytyy myös viemärien putsaus, mutta se onkin aina siellä. – Ei tule koskaan yliviivatuksi.

Miksi edes teen näitä typeriä listoja?

Ja minulla on uusi takki. Tuo vihreä. Se on melkein kevättakki, eli kevät tulee varmasti ihan kohta.
Takki – Zara
Huivi – LV
Bleiseri – Lindex Holly&Whyte
Paita – MangoHousut – Vila
Laukku – Marc Jacobs
Saappaat – DKNY

Olin asennoitunut että Etelä-Afrikasta ei tarvitse sitten ostaa mitään.  Viimevuonna muutaman hameen ja maustepurkin löysin – en sen kummempaa.
Tänä vuonna asennoitumiseni näkyikin sitten matkalaukun painossa jo Helsinki-Vantaan puolella. Ajattelin että kun en osta mitään niin tilaakaan ei tarvitse jättää. Kilot matkalaukussa keikkui siinä kahdessaviidessä.

Ja minä kun luulin että olisin oppinut jo tässä vuosien varrella pakkaamaan.

No, tuo 25kg oli kuitenkin kaukainen muisto enää kun pikkuhiljaa löysin matkan varrelta kaikkea henkareista korkokenkiin. Syytän Saaraa joka osasi viedä minua juuri oikeisiin paikkoihin. Löytyi Jeffrey Campbelleja ja surffikylästä RipCurlia. Piti hamstrata Afrikkapatsaitakin pikkukylästä ja lentokentiltä pakolliset hajuvedet ja aurinkolasit.

Paluumatkalla ei auttanut vaikka kuinka yritin hymyillä lähtöselvityksessä. Sekä minulla, että Laurilla oli reippaasti liikaa painoa laukussamme molemmilla. Järkeiltiin tunkea tavarat minulle ja jättää Laurin matkalaukku painorajan alapuolelle niin että maksoimme vain yhdestä ylikiloja. 57euroa.

Meksikoon en ota oikeasti muuta kuin bikinejä ja saronkeja.

Sandaalit löysin alennettuna Zarasta. Ne olisi normaalisti ollut sata euroa. Jeffrey Campbellit puolestaan löytyi pienestä Journey putiikista Long Streetiltä. Olin hurjan onnellinen kun näin ne.

Kutsun tuota isompaa hippilaukuksi. Sekin oli alennettu puoleen hintaan ja löysin sen BillaBongin liikkeestä Jeffreys Baustä. Ruskea kirjekuorilaukku oli hätähankinta uudenvuoden laukuksi, koska meidän laukut jäi Lontooseen ja olin muutaman päivän ihan laukkuorpo.
Nämä Elementin kukkashortsit olivat Jeffreys Bayn surffiliikkeissä ehkä ainoat mitkä eivät olleet alennuksessa. En voinut silti olla ostamatta. Katsokaa nyt miten söpöt!

Hameita! Rakastan noita tyllihameita (vaikka se ei olekaan niiden oikea nimi). Ainut vain että onnistun pukemaan ne päälleni aina mahdollisimmat tuulisella säällä.
Kukallinen löytyi Long Streetiltä ja kaksi muuta Waterfront kauppakeskuksesta.

Valkoisen Peplumin olettekin ehkä nähneet jo päälläni. Sekin Waterfront kauppakeskuksesta. Tuo toinen oli kolmetoista euroa. Alennettuna, ja Long Streetiltä jostain.

Uudenvuoden toinen hätähankinta oli tuo valkoinen mekko. Se meni erittäin likaiseksi juhlissa. Oranssi/persikka-mikälie oli ylihinnoiteltusta rättikaupasta, jälleen waterfrontista. Onpas ryppyinen.

Minun oli pakko ostaa tuo kameratoppi koska se nyt näyttää aivan minulta. En tiedä mikä tuo toinen on 😀 Jokin hupullinen löysähkö topin viritys Jeffreys Bayn Billabongin outletista ja maksoi ehkä kolme euroa. Kameratoppi Long Streetiltä.

Ja Heathrow lentokenttä ostokset. Toistanko itseäni jos kerron että löysin Guccin aurinkolasit alennettuna ja ne on niin kivat? Niin.
Ja Lancomen Midnight Rose oli pakko saada.

Siinäpä ne. Tai siis siinäpä puolet. Loput on sitten niitä henkareita, mausteita ja patsaita.
Meksikosta en myöskään aijo ostaa sitten mitään…