Päivän oivallus: toisinaan on hullunkurisen hankala tehdä töitä itse itsensä kanssa.
Tässä hommassa kun ei paljon muiden patoja soimata. Olet yksin vastuussa kaikista osa-alueista, omalla naamalla ja nimellä kymmenien tuhansien edessä kompuroimassa.
Ja ihan omana valintana.

Sinä kirjoitat, sinä puet, sinä kuvaat, sinä editoit, sinä kokkaat, sinä stailaat, sinä myyt, sinä sisustat, sinä aikataulutat, sinä päätätä, sinä vinkkaat, sinä testaat, sinä sinä sinä..

 

Usein luen omaa blogiani kehitysmielessä. Saatan kurkkia vuosia taaksepäin ja ajatella että miksi olen koskaan kirjoittanut tuollaista potaskaa 😀 Miksi jätin asioita sanomatta, miksi taas kerroin tuosta jutusta. Saatan katsoa menneitä asuja, tyylivinkkejä ja ihmetellä omia vaatevalintoja, (voitte vain kuvitella millaisia asumokia on tullut tehtyä kuluneena seitsemänä blogivuonna).
Jonkun tekstin kohdalla saatan miettiä, että olinpas tuolloin rennompi ja hauskempi. Kun toisen tekstin voisin taas poistaa kokonaan blogihistoriasta.
Miksi en yrittänyt kovemmin, tai miksi yritin liikaa.

 

Olen luonteeltani todella rento, mutta samalla pieni perfektionisti. Välillä on aikoja kun kirjoitan hälläväliä asteella – ehkä enemmän tunteella. Joskus mietin liikoja ja ja saatan kirjoittaa yhtä postausta tuntitolkulla. Sitä mukaan mitä sanoja ilmestyy wordiin, delete-nappula pyyhkii niitä pois. 

 

 

En tykkää tarkkailla blogini analytiikka kävijämäärien osalta, mutta minua kiinnostaa mitkä postaukset keikkuvat luetuimpina. Usein kun kärkisijoilla olevat blogipostaukset yllättävät. Se teksti mikä minusta on hyvä, jääkin vähiten luetuksi ja saa osakseen tyhjät nolla kommenttia. Se teksti mistä ajattelen, ettei se kiinnosta ketään, tai mikä on hutaistu nopeasti, saakin lukijoita ja kommenttiboksissa keskuselua.
Se opettaa, ettei kaikkia voi miellyttää. Ei itseään eikä muita. Ensisijaisesti yritän pitää linjan, etten yksinkertaisesti mieti liikoja. Intohimo kirjoittamiseen tai kuvaamiseen lähtee jos sitä tekee miellyttääkseen muita, mutta huonoina päivinä sitä väkisinkin epäröi.
Se on vain blogi, saatan tuolloin miettiä, mutta heti samalla kuitenkin tiedostan, että tämä on tämän hetkinen suurin tulonlähteeni ja todella rakas harrastus, mistä olen onnekseni saanut työn. Blogi mikä on samalla niin muunneltavissa, kehitettävissä, mutta myös pilattavissa.

 

Tänään oli taas yksi niistä päivistä kun istuin tyhjän postauksen edessä turhautuneena. Piti julkaista asu New Yorkista, mutta olen tutun ajatuksen piinaamana – olen saanut blogiltani niin paljon, että haluan antaa enemmän takaisin. Ehkä tyylipostauksia on kiva täällä välillä vilahdella, mutta haluaisin, että minulla olisi niin paljon useammin muutakin sanottavana kuin se että miten käytän kukkamekkoa.

 

Älkääkä käsittäkö postauksen sävyä väärin, en halua valittaa tai kuulostaa siltä, että kirjoittamien tuntuisi minusta pakkopullalta tai vaikealta. Löytyyhän sitä niin paljon muitakin ongelmia kuin se, että millaisia postauksia päivittelee nettiin, mutta tänään selvästi teki mieli kirjoitaa jotain muuta kuin ”iik tämä kukkamekko on niin ihana” 🙂

 

 

 

Dress – Zara
Hat – H&M
Shoes – Gardenia Copenhagen
Bag – 
Chloé
Sunglasses – Celiné
Photos: Kira Kosonen

 

AirBnB kämpämme vieressä on ennustaja. Suloinen mummeli, joka juo teetä ison tuulettimen edessä. Ikkunalla on kristallipalloja ja kyltti, missä kerrotaan ennustuksen maksavan kymmenen dollaria.  

En tiedä uskonko ennustuksiin, mutta olen utelias kuulemaan, mitä heillä on sanottavana. Useinhan ennustajat kertovat vain ympäripyöreästi elämästäsi, keskittyen niihin positiivisiin asioihin. Pitkää elämää, vaurautta ja rakkautta. Taitava ennustaja saa sinulle ainakin hetkeksi hyvän, ja varman olon elämästäsi kertomatta oikeastaan sinulle edes mitään uutta.

 

Eilen pienestä päähänpistosta rohkenimme ojentaa kätemme tälle mummelille. Omastani luettiin kivoja asioita. Samoja mitä olen kuullut muiltakin ennustajilta, mutta tällä oli myös hihassaan hauskoja yksityiskohtia. Millainen olen ystäviäni kohtaan, millainen poikaystävä minulla on ja mitä asioita menneisyydestäni minun ei kannata murehtia. Kaikki menivät ihan nappiin, mutta olisivat voineet tietty olla vain hyviä arvauksia.
Joka tapauksessa 10 dollarin edestä hyvää mieltä. Kaipa sitä olisi voinut lanttinsa huonomminkin tuhlata. 

Nyt olemme juuri suuntaamassa aamiaiselle. Viimeinen päivämme täällä ennen yölentoa kotiin. Vähän haikea fiilis, olen nauttinut Nykistä tällä matkalla ihan eri tavalla ja tuntuu, että olen saanut siitä niin paljon enemmän irti kuin aiemmilla kerroilla 🙂 

 

 

Dress – Zara
Backbag – Chloé
Shoes – Gardenia Copenhagen
Sunglasses – Celiné

Photos: Kira Kosonen

 

Nyt kun kerran täällä ollaan, on mitä parhain lause matkustaessa. Sehän oikeuttaa lähes kaikkeen. Mene ja tee, koe ja näe, hulluttele, tuhlaa, herkuttele, juhli, tai joogaa.
Nyt kun täällä kerran ollaan.

No, nyt kun kerran täällä oltiin niin pitihän sitä myös hieman tosiaan juhlia. New Yorkissa asuva ystävämme oli varannut meille pöydän La Esquina ravintolasta. Suosittuun ravintolaan mennään pienen tacokojun kautta, rappuset alas ja keittiön läpi. Tunnelmallinen ravintolassa tarjoillaan meksikolaista ruokaa, mutta nyt kun kerran täällä oltiin, niin pitihän meidän myös juoda muutamat drinkit ja oluet listalta.

 

Niistä innostuneina jatkoimme iltaa vielä toiseen paikkaan. Nyt kun kerran täällä ollaan, niin pitäähän sitä vähän tanssia. Kävimme jossain yökerhossa, minkä nimeä en tietenkään muista ja missä oli superhauskaa, mutta nyt kun kerran täällä oltiin niin eihän sekään riittänyt, vaan piti vielä viereinenkin yökerho tsekata.
Tanssittuamme yön pikkutunneille asti kahdessa yökerhossa, oli meistä loistava idea jatkaa iltaa vielä ystävämme luona. Ei mennä ihan vielä nukkumaan, nyt kun kerran täällä ollaan.

En yleensä tykkään käydä ulkomailla yökerhoissa, mutta tämä ilta oli hauska <3

 

 

Dress – Nelly (HERE*)
Shoes – Nelly (HERE*)
Bag – Chanel

Photos: Kira Kosonen