Maya 12 maalis 2013

Tavallaan oli ihan mukavaa, että Chichen Itzan Maya-temppelit sijaitsivat niin kaukana. Kolmen tunnin ajan bussin ikkunan ohi nimittäin lipui paikallista elämää. Mökkejä, metsää ja pieniä kioskeja.

Yllätyin hieman vaatimattomista asutuksista ja roskien määrästä. Tavallinen talo näiden teiden varsilla oli puu/savimaja olkikatolla. Pihalla saattoi olla vuohia, tai pieni kioski. Kaikki tuntuivat myyvän jotain – riippukeinuista ruokaan, mutta asiakkaita ei näkynyt missään.
Jos olisin osannut kieltä ja kävellyt tuota tietä. Olisin istunut kahville.

Maya temppelialue kuhisi turisteja kuin muurahaiskeossa. Kuuntelin hetken oman oppaamme tarinoita, mutta melko pian vähin äänin liukenin joukosta omille teilleni. Luotin siihen että olen katsonut tarpeeksi Maya dokumentteja eikä opas kertoisi minulle mitään kovin uutta mieltä mullistavaa tietoa.

Teki mieli kiivetä El Castillo pyramidin portaat ylös ja katsella muinaista Maya kylää korkeuksista, mutta kaikki alueet oli aidattu, eikä mihinkään saanut koskea. Ihan ymmärrettävää, mutta tylsää.

Raunioiden ympärillä oli kojuja kojujen perään. Käsin veistettyjä tauluja, Maya kalentereita, itse maalattuja koristepääkalloja ja omin sormin ommeltuja liinoja. Samaa tavaraa, mitä Carmenin kadutkin ovat pullollaan, mutta halvemmalla. Paljon halvemmalla.

Kun temppeliltä käveli n.viiden minuutin matkan poispäin löysi itsensä suuren Cenoten kaivon luolta. Lähde, mitä Mayat muinoin käyttivät uhraamiseen. Lahjoina jumalille veteen upotettiin omia lapsia, koruja ja Maya naisia.
Mietin mitä pohjalta saattaisi vielä löytyä. Korut ja esineet sieltä kaivettiin ylös jo aikoja sitten, mutta olisiko pohjalla vielä paljon vaikka luita.

Aika temppeleillä kului nopeasti ja pian piti kiivetä takaisin bussiin. Ajoimme seuraavaksi lounaalle läheiseen isoon ravintolaan. Se muistutti kovin paljon kouluruokalaa – jos ei lasketa mukaan pöytien ympärillä pullot pään päällä tanssivia Meksikolaisia. Mukana tanssi suloinen poika, joka selvästi harjoitteli tanssiaan vielä. Poika oli niin vakavan keskittynyt touhuunsa, että rupesin jännittämään ihan kauheasti, ettei se pullo nyt vain tippuisi.

Ruoka sisältyi kiertueen hintaan ja niin sisältyi myös uiminen cenote lähteessä. Ei siinä Mayojen uhrikaivossa kuitenkaan.
Saavuimme kauniiseen paikkaan, minkä keskellä ammotti pitkä pudotus lähteeseen. Paikka näytti kauniilta ja hieman pelottavaltakin, mutta vesi oli ihanan virkistävää, makeaa, tummaa ja seassa oli kaloja. Meille kerrottiin pohjaan olevan matkaa yli 50metriä. Jälleen mietin mitäköhän siellä mahtoi olla.