Viikonloppu tuli taas. Eikö se juuri ollut? Päivät vain vierivät kilpaa eteenpäin. Tahti tuntuu liian nopealta kun ei edes muista mitä kuluneella viikolla on tapahtunut? Pidän kiireestä, mutta pidän vielä enemmän hetkestä nauttimisesta ja siitä että jokaisessa päivässä on jotain mitä muistella. Edes sen viikon eteenpäin. Hyvä joogatunti, nauruhetki ystävän kanssa, mieleenpainuva elokuva, maukas lounas.
Pikkujuttuja.

 

Viime viikonlopun minä kyllä muistan. Lauantain varsinkin. Kokoonnuimme pienen bloggaaja porukan kanssa mattolaiturille. Aurinko ei ehkä porottanut kirkkaalta taivaalta, mutta vinopino vilttejä ja lämpölamput pitivät lämpiminä. Maisematkaan eivät toki olleet huonot, tarjoilusta puhumattakaan ja seura mitä parhainta.

Siinä oli hyvä olla ja hyvä skoolata mattolaiturin kesän avajaisille. Tämä on yksi Helsingin suosikki terasseistani ja tulen varmasti viettämään illan jos muutamankin siellä vielä.

Toivottavasti minulla on vain yhtä hauskaa kun viime lauantaina! Istuimme lopulta siellä melkein kuusi tuntia ja kun seuraan liittyi myöhemmin muutama kaverini lisää, lähdimme isolla porukalla meille katsomaan euroviisuja ja jaksoi osa meistä vielä baariinkin.
 

Extempore ilta pitkän kaavan mukaan, kiitos Mattolaiturin kun toimi mielettömän pirteänä ponnahduslautana lauantain riennoille. Olin jo miltei unohtanut miten ihania ne alkuillat kesäterasseilla onkaan 🙂

 

Ihanaa viikonloppua!

Tags:

Nytkö se sitten iski. Se väsymys. Etelä-Afrikan tuoma aurinkoenergia on riittänyt loistavasti tähän asti, mutta yksi pieni juhlaisa lauantai-ilta ystävien tupareissa veti minut muutamaksi päiväksi aivan talviunille.
Toisaalta soin sen itselleni vastustelematta. Tässä kun on juostu pää kolmantena jalkana ja koitettu venyä niin joka suuntaan, että parin päivän lepo tuntui ihan hyvältä ja tarpeelliselta.

 

Heräsin tänään puoliksi kummalisien unieni maailmassa. Olin tervejärkisesti nähnyt unta keskustan korkeanvuorenkatua pitkin sorkillaan ns. pulkkamäkeä laskevista hirvistä. Ne eivät vain osanneet pysähtyä, vaan rysähtivät suoraan naureskellen päin venäläistä kukkakauppaa. Koitin ottaa puhelimellani niistä kuvia, mutta kännykän kamera oli aina väärin päin – suuntautuneena omiin kasvoihini. Kirosin unessa, että tämän siitä saa kun ottaa niin paljon selfieitä, missaa mäkeä laskevat hirvet! Oikeasti en oikein koskaan ota kännykälläni kuvia itsestäni, mutta joka tapauksessa, herätessäni tarkistin tietysti ensimmäisenä puhelimeni kuvasaldon hirvien varalta. Ei siellä mitään ollut. Eikä niitä kuvia minustakaan.

 

Herättyäni vihdoin kunnolla, koin tarpeekseni saada raitista ilmaa ja pienen kävelylenkin. Suuntasimme Cafe Caruseliin, missä söin aamiaiseksi nakkikeittoa.
Nostalgisesti kouluruokalan nakkikeitolta maistuvaa soppaa. Tuli paljon virkeämpi olo.

 

 

Loppuviikko, suju energisemmin kiitos.

 

 

Takki – Samuji
Neule – VeroModa
Housut – BikBok
Kengät – DinSko
Pipo – Accecorizes 
Huivi – Acne
Laukku – Céline 

Tags:

Ostin uuden tyynyn. Pään mukaan muotoutuvan, ergonomisesti muotoillun erikoistyynyn.
Se lensi heti ensimmäisenä yönä lattialle.
Ostin sen tyynyn koska olin heittänyt lattialle viime aikoina jokaisen aikaisemmankin tyynyn. Ajattelin että vika on tyynyn, mutta tyyny ei olekaan tehnyt mitään väärää. Minä vain en ilmeisesti enää tykkää nukkua tyynyillä.

Ennen muuten nukuin myös aina kyljelleen. Nyt nukun selälleen, mahalleen, kyljelleen, tai minkälaisessa kippurassa tahansa.

Ennen join myös aamuisin kahvia. Nyt tekee enemmän mieli teetä. Ennen olin sitä mieltä että pakko osata tehdä kaikki itse, koota hyllyt, vaihtaa renkaat ja varmaan viemäritkin korjata. Nyt kuka vaan saa tehdä ne jos haluaa. Ole hyvä siitä vaan. Ennen olin niin paljon ujompi, nyt puhun vähän liikaakin.
Ennen olin hyvin tarkka ulkonäöstäni, nyt osaan ottaa rennommin. Ennen olin jyrkästi jotain mieltä ja nyt viiden vuoden jälkeen olenkin erimieltä. Ennen olin paljon kylmempi, nyt kaikki saa halata.

Aamulla maatessani sängyssä – ilman tyynyä, mietin miten paljon sitä onkaan viime vuosien aikana muuttunut. Välillä tuntuu, että en pysy itsekään oman itseni perässä. Pitää melkein muistuttaa että muutos on ihan okei. Ei tule sitten yllätyksenä omat oudot valinnat, tai kummalliset käyttäytymiset.

Pääasia, että kaikki on kuitenkin kivaa ja asiat erityisen hyvin.

Minulla ei ollut mitään erityistä pointtia tässä. Piti kirjoittaa uudesta pöydästä, minkä Lauri kokosi. Siitä tuli hieno ja annoin omenan kiitokseksi. Ei kai siitä sen enempää sittenkään.
Ehkä myöhemmin. Meihin on nimittäin iskenyt sisustusinto. Asuntomme kokee vähän muutoksia ja kohta täällä näkyy pitkästä aikaa taas paljon kotijuttuja.

 

Kivaa viikonloppua.