VESILEIKIT 16 heinä 2014
Palataan vielä hetkeksi sinne tien päälle, tai oikeastaan pikku matkamme määränpäähän Sieravuoreen. Tästä paikasta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta yllätyin positiivisesti kun pyllähdimme yhtäkkiä autiolle rannalle, ja ison kirkkaan järven eteen. Ranta oli autio siinä mielessä, että olimme siellä ainoat, mutta se oli myös samalla jonkinnäköinen vesiurheilukeskus ja eiköhän siellä pitänyt sitten ajella muutamalla vesijetillä ja tasapainoilla taas sup-laudoilla.
Huomasin kuiskaavani Laurin korvaan vesijetin kyydissä, että ei tarvitse mennä niin lujaa. Me ei edes menty lujaa, mistä lähtien olen ollut näin säikky? Tuntuu kuin päivä päivältä pelkään aina vain enemmän korkeita paikkoja, pimeää ja nyt jotain vettäkin, ehkä pitäisi mennä taas pian pyörittämään sitä kenoarvontaa sinne Etelä-Afrikan hyytävään haikala aallokkoon niin ei pienet peilityynet suomen järvet pelota 🙂
Joka tapauksessa, Sieravuori oli minusta kiva paikka.
