Oliko teillä kiva jouluaatto? Meillä oli ihanaa! Syötiin paljon, hiihdettiin jopa vähän, pelailtiin pelejä ja kuunneltiin joululauluja. Oli niin rentouttavaa kun Laurin äiti oli laittanut kaiken valmiiksi ja tehnyt mieletöntä ruokaa. Sai vain istua valmiiseen pöytään ja herkutella.
Ulkona kävi vielä luminen tuiske ja takassa paloi tuli. Ihan mielettömän tunnelmallista ja rauhallista.

Ainakin siihen asti, kunnes Lauri halusi välttämättä ampua raketteja! Haha, siinä paukkeessa olisi mennyt muutamilta naapureilta joulurauha, mutta onneksi sellaisia ei ollut mailla halmeilla. Sainpa myös huomata, että olen kehittänyt itselleni jonkun aikuisiän ilotulituskammon. Ei ne tulitukset haittaa mitkä on siellä korkeuksissa taivalla, vaan ne kaikki muut paukut ja tikut siinä maalla. Tähtipommit ja paukepadat, surisevat perhoset? Ja viimein kun uskaltauduin ottamaan sellaisen Rooman kynttilän käteeni niin aloin panikoida, että se on väärin päin, tai räjähtää suoraan hanskaani ja eipä mennyt aikaakaan kun olin ihan varma, että jokin tulipää lensi hihastani sisään ja aloin kirkua, ja juosta tyyliin itseäni pakoon, niin että kompuroin ja melkein kaaduin naamalleni hankeen. 

Oikeasti? Surkea esitys, missä se entinen hurjapää Julia on? Jos se olisi nähnyt moisen episodin, olisi varmasti tullut luokseni ja läimäyttänyt minua naamalle ja sanonut, että ryhdistäydy nyt.


Ilotulitteista ei ole kuvia, mutta kaikesta muusta senkin edestä:

No, mutta eipä tässä kauheasti tarvitse enää rakettien kanssa muutenkaan hengailla. Uudeksi vuodeksi ollaan saatu itsemme jo Kapkaupungin puolelle – missä ilotulitukset ovat suurimmaksi osaksi kiellettyjä – ja minä voin keskittyä sitten olennaiseen. Saaran rutistamiseen, kuulumisten vaihtamiseen ja lämpimästä ilmasta (ja vähän viinistä) nauttimiseen. Enää kolme päivää lähtöön! 🙂

Tags:

Olen aina ollut kaupunkilaistyttö, mutta kyllä sitä aina vain useammin tulee aikoja, milloin joka soluni huutaa haluavansa mökille. Jonnekin pitkän hiekkatien päähän hiljaisuuteen.

Tällaisina aikoina (ja hieman muinakin) hymyni ulottuu korviin, kun omistan ystäviä, jotka ehdottavat rauhallisia mökkiviikonloppuja.
Hei hei meluhaitat, ratikat ja kaupungin valot. Tervetuloa, takkatuli, hiljaiset pimeät illat ja metsämaisemat.

 

Minut valtaa aina pikkuhiljaa rauhallinen tunne, mitä pidemmälle kehä III jää taakse. Tällä kertaa saimme nauttia vielä matkan varrella aivan mielettömän upeista maisemista, kun puut olivat keränneet jäähilettä kantaakseen, mutta nurmet loistivat vielä yllättävän vihreänä.

Täydelliseen rentoutumisen takaa perillä lopulta vielä takkatuli, sauna, lasi punaviiniä ja iso kattilallinen lohturuokaa (tällä kertaa Kiran aivan tajuttoman hyvää Stroganoffia!).
Mistä meininki jatkuukin hurjana löhöillen sohvalla, pelaillen lautapelejä, höpötellen ja katsellen hölmöjä tv-ohjelmia.

 

Olisipa useammin mahdollisuus viettää näitä viikonloppuja.
Rakas joulupukki, miten olisi lomamökki lahjakassissa? Ehkä hieman kaukaa haettua, mutta ehkä joskus mummelina minulla vielä on oma kesätupa, takkatuli ja kasvimaa pihalla, missä kasvaisi moitteettomia retiisejä, pieniä porkkanoita, kesäperunoita, ehkä vielä keräsalaattia ja herneenversoja. Voisin syödä niitä koko kesän. Vaikka omalla laiturilla, jalat järvessä, auringon paistaessa.

Mutta, sitä odotellessa olen onnellinen kun saan olla vieraana näissä maisemissa. 

 

 

  Tänään puolestaan vierailen Suomenlahden eteläpuolella. Kaunis jouluinen Tallinna ja ihanat ravintolat, täältä tullaan!

 

 

                                                              Henkilökuvat: Kira Kosonen/Blond Rivets

 

 

Tags: