Viimeinen ja kolmas Meksiko retkemme oli luonnon vesipuisto Xel-Haan.

”Mä en halua kastella mun hiuksia” taisi olla ensimmäiset sanat mitä päästin suustani kun päästiin sinne.
Urpo. Kuka nyt tulee upeaan luonnon vesipuistoon ja miettii jotain typerää tukkaansa. Eli, aika nopeasti näin omaa pehkoani pidemmälle. Tarkalleen ottaen kirkkaan turkoosin veden. Tajusin, että totta helkkarissa haluan kastella tukkani. Pulikoida joka ikisessä lammikossa ja hyppiä kalliolta ja seilailla puhallettavalla renkaalla tuijottaen kaloja.

Xel-Ha oli kiva paikka. Yksi parhaimmista päivistäni Meksikossa. Siellä vierähti kahdeksan tuntia melkein hujauksessa. Siellä oli vähän kaikennäköistä muurahaisista manaattiin ja snorklauksesta vesiluoliin.

Pojat olivat into piukeena hyppimässä jokaiselta kallionkielekkeeltä (vahingossa myös niiltäkin, mistä se ei ollut edes sallittua) ja räpiköivät vedessä kun kuusivutiaat konsanaan. Jotenkin se tarttui. Voisin kuvitella jos me tytöt oltaisiin lähdetty paikalle kolmistaan ei meillä olisi ollut läheskään yhtä hauskaa. Ehkä vesipuistot tarvii aina vähän poikia piristämään meitä hienohelmoja.

Koko puistossa oli myös all inclusive meininki – eli ruokaa ja juomaa (myös alkoholi) sai vedellä niin paljon kun maha jaksoi kantaa. Miettikää jos meillä esim. Serenassa olisi pääsymaksun hinnalla kaikki alkoholi ilmaista? Siellä voisi olla muutamat Penat ja Pirkot päänupit aivan pyörällä villivirrassa ja toiset sammuneina saunaan.

Täälläkin pystyi nukkua. Riippukeinuissa. Niitä oli joka paikassa. Oli myös hierontaa – kallista, mutta minun oli pakko mennä koska yläselkäni oli todella rasittava. Onneksi hieroja oli hyvä ja olo helpottui hetkeksi ainakin. Ravintoloita ja baareja oli muutama. Me söimme Meksikolaisessa buffassa ja ruoka, sekä palvelu oli todella hyvää. Harmitti kun aloin täyttyä. Olisin voinut syödä vain lisää ja lisää.

Pulikoituamme itsemme rusinoiksi, hypittyämme jokaiselta kalliolta ja talsittuamme kaikki ne polut istuimme baariin. Aurinko paistoi ja margarita oli kylmää. Oli ihanaa.  Puisto alkoi täyttyä ja ihmisiä oli jonoksi asti. Oli hyvä että olimme tulleet ihan aamulla.

P.s viidennen kuvan liivit oli pakolliset. Osaan kyllä uida.

Tekisi mieli linnoittautua hotellihuoneemme keskellä möllöttävän poreammeen pohjaan tai vaihtoehtoisesti sitoa itsensä solmuun parvekkeella riippuvaan riippumattoon. En halua lähteä pois! En vielä.

Olen nauttinut mielettömästi Karibianmeren kirkkaasta ja lämpimästä vedestä, hotellin antimista, Meksikolaisten hyväntuulisuudesta, auringon lämmöstä ja mitä parhaimmasta matkaseurasta tietysti. Voisin helposti olla vielä viikon.

No, ainakin tiedän että on ollut hyvä loma.

On muuten niin monta kuvaa ja tarinaa tältä reissulta vielä julkaisematta, että ei me näistä maisemista vielä eroon päästä, vaikka seuraavan kerran juttuja tänne näpyttelenkin kotisohvalta käsin.

No nyt on viimeiset kolme päivää kierretty ja keikuttu ympäri Meksikoa, tai ainakin jotain sinne päin.
Tiistaina Delfiinit, keskiviikkona sukellus/snorklaus ja torstaina maya temppelit.

Delfiinien kanssa uitiin ”Swim with Delphinus Riviera Maya” nimisessä paikassa vain 15 minuutin päässä Playa Del Carmenin keskustasta. Oli kyllä kivaa, olen aina halunnut tehdä niin. Delfiinit antoivat meille pusuja ja niitä sai silitellä. Sitten saatiin myös uida niiden kanssa niin että pidettiin selkäevästä kiinni ja lopuksi saatiin ostaa meistä todella ylihintaisia kuvia – 29 dollaria kappale. Omalla kameralla ei saanut ottaa kuvia.

Snorklaamaan lähdettiin poikien seuraksi jotka kävivät sukeltamassa ihan kunnolla jossain siellä syvyyksissä. Koko hommaan meni yli kymmenen tuntia ja suurimman osan siitä keikuimme eri veneissä ja kun sanon keikuimme, todella tarkoitan sitä. Viimeinen Lautta mikä vei meidät Cozumelilta Playa Del Carmeniin takaisin keikkui aalloilla niin että ihmiset eivät pysyneet pystyssä ja tavarat vain lenteli. Päivän mukavin osuus oli lounas tunnelmallisessa merinäköalaravintolassa, missä ruoka oli vähän kyllä niin ja näin mutta maisemat sitäkin paremmat.
Vaikka snorklaus oli ihanaa siellä kirkkaassa vedessä ja näin paljon hassuja kaloja, en ehkä tähän lystiin ryhtyisi uudestaan. En ainakaan näin pitkälle reissulle.

Maya temppleit sijaitsivat Chichen itzassa. Kolmen tunnin ajomatkan päässä. Ajeltiin sinne 12 paikkaisella minibussilla, minkä kuski soitti Bob Marleytä ja Eraa koko matkan. Temppelit oli minulle  täällä sellainen ”must see” juttu ja olihan ne upeita ja mahtava päästä näkemään.  Otin kuvia varmaan yli kuusisataa, joten taidan antaa temppeleille vielä kokonaan oman postauksen osakseen myöhemmin.

Tässä nyt muutamia kuvia näiltä kolmelta reissulta.

Melkein kaikki tämän tyyppiset aktiviteetit täällä maksavat pyöreästi n.100dollaria kappale. Aamulla on lähtö aikaisin ja kun illalla saavutaan hotellille olet niin poikki, että mikään ei ole mukavampaa kuin laskea pää tyynylle ja nukahtaa pää täynnä delfiinejä, kaloja ja temppeleitä.

Maanantaina tiedossa on vielä Xel-Ha tai Xcaret. Loppuloma sitten pelkkää löhöilyä 🙂