Viikko sitten kun Lauri saapui Berliinistä yömyöhään, yritin pysyä kotona valveilla katsomalla Top Chefiä, mutta olin nukahtanut jo ensimmäisen jakson puolessa välissä.

Heräsin vieressäni kilo valkoista parsaa.
Juuri kun olin unen pöpperössä kummastelemassa parsakasaa, ilmestyi Laurin pää oviaukosta vain kertoakseen minulle että hei, älä ihmettele siinä, voitko kertoa yhdenkään ihmisen heränneen sängystään vieressään kilo noin hienoa saksalaista parsaa?

No en voinut. Kiitos tuliaisista vain Lauri ja jos totta puhutaan, niin olin juuri katsomassani kokkiohjelmassa himoinnut parsa-annosta ja nyt pystyin syömään sitä vaikka heti aamusta!

Parsaa ollaan siis syöty viikon verran ja aika tylsin lisukkein. Siksi tungen tähän myös muita viimeaikojen annoksia – aikalailla perunaa, makkaraa, lohta ja kanaa. Kerran tein kukkakaalikeittoa, mutta siitä tuli pahaa.
Viimeisen kuvan peruna-tsatsiki oli tosin hyvää. Kiva lisuke grillimakkaroille!


Tässä siihen ohjetta:

                                                                              4-5 perunaa                                                                            
1 omena (jonagold)
hieman alle puolikas purjo
puoli purkkia fetajuustokuutioita

Tsatsiki
pieni kokonainen kurkku
1tlk (200g) turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
1-2 tl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
¼ tl mustapippuria

-Keitä perunat kypsiksi ja jäähdytä.
-Raasta kurkku ja siivilöi siitä ylimääräinen neste pois.
-Mausta jogurtti hienonnetulla valkosipulinkynnellä, hunajalla, suolalla ja pippurilla. Lisää kurkkuraaste ja sekoita.
-Kuutioi peruna ja kuorittu omena. Hienonna halkaistu ja huuhdeltu purjo.

-Sekoita kasvikset ja tsatsiki keskenään ja lisää lopuksi fetakuutiot. Anna maustua jääkaapissa n. tunti.
Tarjoa lisäksi grillattuja tai paistettuja makkaroita ym.

Huh, vapusta selvitty. Oli todella hauskaa, mutta pakko myöntää, että hieman voimia vievää puuhaa.
Piti sitten koko eilinen päivä pyhittää vaan sohvalla istumiselle, ruualle ja telkkarin katselulle.

Olen tuijotellut itse asiassa koko viikon Australian MasterChefiä. Tällä kertaa Junior versiota ja voihan vatkain mitä ruokia ne tekevät! Siis 9-12 -vuotiaat. Ihan käsittämätöntä. Sitä tule ihan sellainen olo, että hyvä kun niiden rinnalla osaa hiekkakakun tehdä ja senkin onnistuminen on arpapeliä.

No, ei saa olla katkera, vaan pitää matkia! Yhdessä jaksossa yksi lempparityttöni teki lohta, mikä näytti suhteellisen helpolta minullekin, joten lähdin rakentamaan annosta sen ympärille. Minusta siitä tuli tosi hyvää!

Resepti 2 henkilölle:

n.400g lohta

Marinadi:
4rkl punaviinietikkaa
4tl soijaa
4tl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi pursutettuna
3½ tl sokeria
rouhittua mustapippuria

Fenkolisalaatti:
1 fenkoli
puolikkaan appelsiinin mehu
2dl herneenversoja
n. 100g baby pinaattia
kourallinen kirsikkatomaatteja
suolaa, pippuria
2rkl oliiviöljyä
4 rkl pinjansiemeniä

Esilämmitä uuni 200 asteeseen.
-Sekoita marinadin ainekset keskenään kulhossa ja laita lohen palat hetkeksi marinoitumaan sinne.
-Kuumenna pannussa 2 rkl öljyä ja nosta lohet marinadista pannulle. Kypsennä n. minuutti kummaltakin puolen (ensin nahkapuoli).

-Nosta lohet foliopalojen päälle ja tee niistä nyytit. Kaada marinadi nyyttiin ja sulje se. Aseta foliot uunivuokaan ja uunin keskitasolle n. 7-12min riippuen kuinka kypsäksi lohen haluat.

Lohen seuraksi tein jälleen lämmintä fenkolisalaattia, mutta lisäsin siihen pinaattia ja tomaattia.
Pese fenkoli, puolita se ja leikkaa kova kanto pois.
Leikkaa fenkolista ohuita siivuja ja lämmitä niitä pehmeiksi öljytyllä pannulla (ei liian kuumalla).
-Lisää appelsiininmehu ja tomaatit. Anna tomaattien kypsyä hetki ja lisää suola, pippuri, pinaatti, herneenversot ja pinjansiemenet.
-Kypsennä kunnes pinaatti kutistuu ja herneenversot pehmenevät. Lisää halutessasi lisää appelsiinimehua.

Nosta fenkolisalaatti lautaselle ja asettele lohi sen päälle. Kaada kastike folionyytistä pieneen kippoon tai mukaan lautaselle.

Laitoin Laurille mukaan vielä perunoita, koska se ei tyydy pelkkään salaattiin sitten millään. Löysin sille sydänperunan! Päiväni paras hetki oli ehdottomasti löytää sydänperuna.

Jotkut saattavat muistaakin, että olen kertonut olevani makkaran ystävä. Niin hyvä ystävä, että kun sain tilaisuuden olla mukana Snellmanin kunnon lenkkimakkara – kampanjassa olin ihan haltioissani.
Kyllä, makkarasta.

Taloutemme miespuolinen henkilö ei ole koskaan oikein ymmärtänyt makkaran päälle, joten vihdoinkin minulla oli oiva tekosyy loihtia mielin määrin siitä annoksia keittiössämme (ihan kun en sitä muuten tekisi). Snellmanin kampanjan ideana nimittäin oli suunnitella makkarresepti.
Mukana on 25 bloggaajaa joidenka reseptit kilpailevat äänistä Snellmanin sivuilla. Äänestäjät puolestaan voivat voittaa illallisen huippuravintolassa, sekä hotelliyön Helsingissä,  joten kannattaa käydä klikkailemassa suosikkianne.

Sivuille pääset tästä ja minun annokseeni tästä.

Kun lähdin työstämään annosta mietin heti että haluan tehdä hieman kevyemmän ja hienomman version perinteisistä makkararuuista. Taivun yleensä ahnauteen ja haluan lautaselleni kaiken, joten karsittuani miljoonista ideoistani suurimman osan pois jäljelle jäi lämmin fenkolisalaatti, perunapyree, tomaattisalsa ja tietysti hieman sinappia (koska ilman sitä makkarahan ei ole mitään).

Hieman jännitin miten esimerkiksi salsa sopii tuohon lautaselle, mutta välillä saa vähän kokeilla ja tällä kertaa se kannatti. Lopputulos oli ihanan raikas ja täynnä erilaisia tekstuureja ja makuja. Laurikin jopa söi lautasen tyhjäksi. – Ja minä tein muutaman päivän päästä samaa ruokaa tupla satsin uudestaan. Tänään söin sitä salaattina perunapyreen loputtua ja hyvin meni niinkin.

Resepti löytyy Snellmanin sivuilta TÄÄLTÄ.

”Snelmannin kunnon lenkkimakkaran maku on runsaan lihapitoisuuden ansiota. Kun lihaa on paljon, voi lisäaineita olla vähemmän ja näin saadaan aikaiseksi luonnollisempi lenkki. Kunnon lenkkimakkaraan ei ole lisätty esimerkiksi lainkaan fosfaattia tai natriumglutamaattia.

Tuotteen valmistukseen on käytetty suomalaista porsaan- ja naudanlihaa. Suomalainen porsaan- ja naudanliha tuotetaan Snellmanin Maatilan Parhaat -laatuohjelman vaatimusten mukaisesti suomalaisilla perhetiloilla.”