Meillä on kyllä ollut hauskat viimeiset päivät täällä. En millään malttaisi lähteä, mutta toisaalta jos joku lohduttaa, niin se, että on ihan kiva päästä omiin rutiineihin taas kiinni ja antaa myös enemmän aikaa blogille. Jotenkin olen säästellyt niitä parhaita postauksia täältä kotiin, että voisin panostaa niihin kunnolla ajan kanssa. En varmaan muuta sitten kotona teekään kun istu ruisleivän ja tietokoneen kanssa sohvalla. Saatan ehkä laittaa salkkarit taustalle pyörimään ja lämmittää saunan, mutta muuten uppudun aika lailla virtuaalimaailmaan, järjestelemään kuvia, kirjoittamaan ja tekemään videota.

Kuvia onkin kertynyt varmaan tuhansia. Yli 10 kansiota niitä ainakin lojuu nyt sekaisin työpöydällä. Niin paljon että en tiedä mistä aloittaa, mutta ehkä aloitan vaan alusta.

 

                                                                      Instagram @juliatoivola

P.s. Hyviä uutisia. Olen ehkä saanut Saaran innostumaan kirjoittamaan omaa blogia. Kerron teille tietysti heti kun se alkaa olla enemmän ajankohtaista. Saatte sitten varmasti kuulla enemmän Saaran omia ajatuksia millaista on asua täällä Kapkaupungissa 🙂

Pahoittelen postaustahtiani täältä. Aina kun olisi luppoaikaa olla koneella saan kaikenmaailman muita esteitä eteeni. Viimeisimpänä nettiajan kuluminen loppuun. Täällä sitä tosiaan ostetaan vain tietyn verran kerralla ja tietenkin me suomalaiset super somettaja vieraat saamme isoimmankin nettipaketin palamaan loppuun ennätysajassa.

Sama homma myös sähkön kanssa. Sähköä ostetaan läheiseltä huoltoasemalta ja kuitin numerosarja näppäillään jonkinlaiseen talon sähköboksiin autotallissa. Jos sähkö ehtii kulua loppuun kaikki valot sammuvat. Kuten mm. Toissailtana. Oli vielä hieman viileämpi ja todella sumuinen ilma. Tuntui, että koko Kapkaupunki oli paksun usvan peitossa – mikä oli jo itsestään melko aavemaista, mutta tietenkin yhtäkkiä tuli pilkkopimeää juuri kun me koko porukalla kökötimme sohvalla katsomassa Walking Dead zombisarjaa telkkarista.

Kaikki valot sammuivat ja koko talosta oli sähköt pois, oli pakko lähteä ajamaan sumuiseen yöhön, missä tietenkin heti ensimmäinen jalankulkija – joka nyt sattui tulemaan jostain nurkan takaa ja vielä vähän laahustavan näköisesti, sai meidät kaikki kolme tyttöä kiljumaan kurkut suorana.
Olin hetken aikaa melko varma, että zombie maailmanloppu on oikeasti täällä.

Saimme kuitenkin lopulta sähkön ja onnistuimme välttymään zombiehyökkäyksiltä. Netti on myös palannut takaisin taloon ja postaustahti voisi tästä nyt vain kiristyä. Ihan viimeistään ainakin sitten kun pääsen kotiin. Lomaa enää muutama päivä jäljellä 🙁

 

 

Mekko & hattu – Forever21
Laukku – Celine
Aurinkolasit – Peter & May Walk
Kengät – Givenchy

Kuvat: Saara Pasanen

Koskaan en ole ollut kyllä skeittityttö. Kokemukset skeittilaudan kanssa rajoittuvat varmaan tasan kahteen kertaan. Ensimmäinen oli lapsuuteni MaxiMarketin leluosastolla, minkä käytävillä oli pakko kokeilla sitä myyntiin tullutta uutta skeittilautaa, ja kyllä suoraan päin sellaista hienosti kasattua lelutornia mikä hajosi päälleni skeittilaudan karatessa yksinänsä osaston toiseen päähän.

Toinen kerta oli tietysti ollessani ihastunut siihen luokan graffitteja piirtelevään skeittaripoikaan. Esitin hetken olevani niin kiinnostunut skeittilaudasta ja skeittaamisen alkeista. Harmi vain, että aika kömpelöllä menestyksellä, joten keksinkin nopeasti keskittyä vain siihen graffittien piirtelyyn.
Paperille tosin. Ei seinään.

 

En siis ollut kovin luottavaisin mielin kun eräs päivä täällä päätettiin lähteä parkkipaikalle skeittilaudat kainalossa. Olin varautunut ruhjeisiin, rupiin ja kuperkeikkoihin, mutta yllättäen pysyinkin laudan päällä, osasin jopa kääntyä ja koko touhu oli lopulta mielettömän hauskaa.

 

Okei ehkä kyseessä saattoi olla joustava Carver –lauta, mikä on n.sata kertaa helpompi tapaus, mutta en millään malttanut lopettaa! Siinä rullailtiin niin kauan, että lihaksetkin olivat seuraavana päivänä kipeät. Haha, pitäisi keksiä vastaavia vaihtoehto urheilutapoja aktiviteeteiksi itsellensä suomeenkin.  

Siinä olisikin näky, minä laudan päällä hitaasti ja kömpelösti keikkuen pitkin keskustan katuja. Ehkä ei.

 

Toppi – BikBok
Shortsit – Lindex
Kengät – Vans
Aurinkolasit – Peter & May Walk

Kuvat: Saara Pasanen