Olen ollut Kapkaupungissa nyt 5-6 kertaa?
Ilmeisesti sen verran monta, etten itsekään pysy enää laskuissa, mutta jokainen reissu on silti omalaatuinen ja jokaisella kerralla huomaan aina kaupungista kasan uusia asioita. Pieniä muutoksia, havaintoja. Uusia taloja ja ravintoloita – niitä kasvaa kaupunkiin kuin sieniä sateella.

Pyydätte usein kertomaan enemmän Kapkaupungista, joten tässä tulee taas muutamia uusimpia (ja ehkä jo ennestään tuttujakin) havaintoja:

– Lentolippujen hinnat nousevat ja turismi kasvaa vuosi vuodelta enemmän. Halvimmillaan olen maksanut lentolipusta n.700e ja kalliimmillaan miltei 1300e
Viime vuonna olin ajoissa ja löysin liput hieman alle 900 eurolla. Yleensä lennän yhdellä vaihdolla Lontoon, Istanbulin, tai Amsterdamin kautta. Yleensä lentoaika sisältäen nopeat vaihdot on n. 16-17 tuntia.

 

– Sesongin ollessa huipussaan (sanoisin että siinä joulukuun loppupuolelta tammikuun puoleen väliin) Kaupunki on täynnä! Turisteja ja kauempaa tulleita paikallisia. Ruuhkaa, ruuhkaa. Teillä, ravintoloissa ja rannoilla.

– Ostoskeskuksiin tulee koko ajan uusia kauppoja, Ensin tuli Zara, sitten Topshop, uusimpana Forever 21 ja tulossa on vielä H&M:kin.

– Vaatteet ovat tosin hieman kalliimpia, eikä valikoima ole mielestäni ostoskeskuksissa mikään aivan päätä huimaava. Saattaa johtua myös siitä, että itse suosin hieman simppelimpiä kappaleita, kun täällä on taas vaatekaupat pullollaan väriä, printtiä ja kummallisia leikkauksia.

 

– Ihmiset pitävät itsestään hyvää huolta. Tässä kaupungissa urheillaan paljon ja syödään terveellisesti.

 

– Eikä mikään ihme, kun luonto tarjoaa mielettömät lenkkipolut ja maisemat. Kapkaupungissa voi tehdä melkein mitä vain. Hypätä liitovarjolla, pyöräillä vuorilla, surffata, golfata, joogata, ratsastaa. Myös kuntosaleja löytyy useita. Isoja ja pieniä. On ulkosaleja ja hienoja liikuntakeskuksia, missä on ties mitä uusimpia ryhmäliikuntatunteja, mistä itse en ole koskaan vielä kuullutkaan.

 

– Ruokakaupoissa on hyvä valikoima ja varsinkin ”terveyshylly” notkuu superfoodeja, siemeniä ja jauheita. Jopa soijamaito ja mantelimaito valikoima on melko kattava.
Ainut mitä saa todella metsästää on hyvä leipä.

 

– Ravintoloissa ruoka on edelleen mielettömän hyvää. Hinta/laatusuhde loistava. Tuoreet raaka-aineet, paljon makua ja kastikkeita. Juuri sellaista mistä itse tykkään.

– Ravintolatarjonta on laaja, kekseliäs, trendikäs ja todella monipuolinen. Ja mikä parasta – se mikä näille on ”hintava” ravintola, on luultavasti meille vain keskihintainen.

– Suosikkiannokseni on Kingklip – Etelä-Afrikan suosituin vaalea kala. Varsinkin Baby Kingklip, mikä tarjoillaan kokonaisena ruodossa ja usein vielä maukkaan perunamuusin ja butterlemon kastikkeen kanssa, se on suussa sulavan hyvää!
Myös pihvit on erinomaisia ja osataan kypsentää usein juuri oikein.

 

– Kapkaupungissa kaikki osaavat myös grillata. Mikään ei voita kunnon braai –illallista, milloin sotket sormesi tahmeaan grillisoossiin, kun lautasellesi on kasa mitä parhaimpia chicken wingsejä, ribsejä, rapuja!

 

– Kiinnitin huomiota, että vanhemmat ihmiset ovat todella ulospäin suuntautuneita, nuorekkaita, upeannäköisiä ja viettävät iltaa cocktailien ääressä siellä missä nuoremmatkin.
Ihmiset ovat usein sosiaalisia, hymyilevät ja juttelevat leppoisasti tuntemattomille.

 

– Julkinen liikenne ei ole kovin hyvä, eikä sitä usein turisteille suositellakaan. Paras vaihtoehto on vuokrata auto (vasemmanpuoleinen liikenne), tai ottaa taksi. Taksit eivät ole kovin kalliita, mutta välillä niiden tilaaminen on hankalaa ja riippuen osoitteesta, taksin saapumisella saattaa myös kestää tovi.
(Onneksi tosin Uber tuli juuri Kapkaupunkiin ja on luultavasti takseista nykyään se nopein ja kätevin vaihtoehto).

 

– Sää on vaihteleva ja varsinkin kesäisin tuulinen. Päivällä saattaa olla mielettömän kuuma, mutta illaksi voi tulla välillä hieman viileäkin.

 

– Kadut ovat puhtaita, hanasta tulee juomakelpoista vettä, rakennusten ei anneta ränsistyä ja yleiskuva keskustassa on siisti.

 

– Keskustan ulkopuolella onkin sitten hieman toista. Paljon Townshipejä (ns. Peltikattoisia hökketitalo-alueita), missä asuu satoja tuhansia ihmisiä. Alueelle on alettu rakentaa nyt enemmän taloja korvaamaan hökkeleitä, mutta niitä ei vain mitenkään riitä kaikille.

 

– Kapkaupungissa on paljon vaarallisia alueita ja rikollisia. Vaikka noin yleisesti maalaisjärjen kanssa ulkona (hyvillä alueilla) on ihan turvallista liikkua, niin on todella suositeltavaa välttää syrjäisempiä katuja ja yksin kävelemistä iltaisin varsinkin niillä hiljaisilla nurkilla.

 

– Hotellit ovat melko kalliita ja etäisyydet keskustan eri paikkoihin pitkiä. Siksi ehkä suosittelisin eniten asunnon, tai muun majoitusratkaisun vuokraamista joltain kivalta alueelta (Camps Bay, Bantry Bay, Clifton, Sea Point, Waterfront ym). Ja ehdottomasti siihen vielä auton, tai skootterin vuokraaminen loman ajaksi päälle. Pääsee kätevästi koluamaan kaupunkia etäisyyksistä huolimatta, eikä liikennekään ole kovin paha jos taitaa vasemmanpuoleisen liikenteen. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja liikennemerkin selkeitä, mutta tienylittäjiä kannattaa varoa. Vihreää valoa ei pahemmin jalankulkijat jaksa odotella, saatikka että he useimmiten sellaisesta kohtaa tietä edes ylittäisivät missä valot ja suojatie olisi.

 

 

Lisää Kapkaupungista voi myös lukea vanhoista postauksistani. Laskin juuri, että olen kirjoittanut Kapkaupungista n.60 postausta. Apua.

Niitä kaikkia voi siis katsella sivupalkista löytyvän tagin #southafrika takaa TÄÄLTÄ.
(osa postauksista ei ole tosin päivittynyt sinne).

Lisäksi nostin teille tähän erikseen vastaavanlaiset Kapkaupunki katsaus –postaukset aiemmilta vuosilta. Niissä lisää kaupungista ja mm. enemmän myös kysytystä rotuerottelusta. Muutamat asiat taas tulevat varmasti esille toistamiseen, mutta ainakin on kattavasti kaikenlaista nyt useampaan postaukseen listattuna 🙂

Cape Town -katsaus 2011
Cape Town -katsaus 2013

 

Eräs päivä loppulomasta kävellessämme vailla kummempia suunnitelmia pitkin keskustan katuja, sai Saara päähänsä viedä meidät Mount Nelson hotelliin iltapäiväteelle.

Iltapäivätee. Se ei vielä kertaakaan lomamme aikana ollut kuulunut sanavarastoon. Iltapäivä viinit, surffailun jälkeinen kalja, tai lounaslasilliset senkin edestä kyllä.

Niiden jälkeen iltapäivätee kuulosti yhtäkkiä hyvinkin virkistävältä vaihtelulta, enkä ollut koskaan käynyt Mount Nelson hotellissakaan – se on kuulemma yksi nähtävyys Kapkaupungissa ja juuri iltapäiväteen kanssa. Joten sinne siis.

 

 

Hotelli oli suloinen. Odotettua ehkä hieman jotenkin pienempi, mutta kaunis ja viihtyisä. Istuimme varjon alle terassille ja valitsimme pitkästä listasta erilaisia teelajikkeita samalla kun odottelimme pikkusuolaisten saapumista monikerroksisella pikkuleipätarjottimella tietenkin.

Tunsimme olomme ehkä hieman Jutta, Senja ja Martta –mummoiksi siemaillessamme posliinikupeista Rooibos-teetä skonssit kädessä, mutta en voisi väittää etteikö se ollut ihanaa. Istua siinä ja höpötellä huolettomia. Käydä skonssien jälkeen hakemassa mielettömän isosta jälkiruokabuffet pöydästä erilaisia leivoksia ja kakkuja ja taas istua vain siinä ja jutella lisää huolettomia.

 

En tiedä kauan olimme pikku mummokerhossamme, mutta tuntui että istuimme sen varjon alla melkoisen tovin. Litroittain teetä, kasa skonsseja ja hävyttömän määrän pikkuleivoksia jälkeen tallailimme vielä hetken hotellin puutarhassa kunnes vyöryimme takaisin talolle.
Iltapäiväteet on hauskoja.

 

 

 

              Mekko H&M // Tunika BikBok // Kengät Givenchy // Aurinkolasit LeSpecs // Kuvat: Saara

Olen aina nähnyt kummallisia unia, mutta en koskaan niin paljon lyhyessä ajassa kuin Kapkaupungin lomalla.
Jokainen yö vei minut mitä kummallisimpiin seikkailuihin ja usein moneen täysin eri uneen saman yön aikana. Ihan kuin olisi katsonut putkeen elokuvia.

En edes muistanut erästä unta, ennen kuin aloin selailemaan näitä viiniköynnöskuvia. Olenhan aina haaveillut asustelevani mm. viinitilalla ja tässä unessa miltei asuinkin, koska viinirypäleiden sijaan köynnöksissä kasvoi ruoka-annoksia. Ei ollut ruokakauppoja, oli vain ruokaviinitiloja ja mikä kummallisinta kaikki ne ruoka-annokset piti kerättyään polkea vanhanaikaisissa viinin poljenta-altaassa jotta ne saatiin alkuperäiseen muotoonsa. Takaisin raaka-aineiksi. Esim. Omeletista tuli poljettaessa kananmunia?

Köynnöksissä kasvoi kaikkea; grillikanaa, hampurilaisia, spagettia, pirtelöä, sushia, donitseja.. Niitä poljettiin paljain jaloin tynnyrissä, mutta vain tyttöjen 37 koon jalat kelpasivat. Juuri sellaiset kuin omani. Poljin ihan hulluna ruoka-annoksia takaisin raaka-aineiksi koko meidän porukalle koska pojat söivät paljon ja olin ainoa 37 jalkainen.
Ärsytti aina kun haluttiin syödä kokonaista kanaa koska kananluut pistivät eniten jalkapohjiin.

Loppupeleissä en ollutkaan unessani enää kovin innoissani näistä ”viini”tiloista, mutta muistin näin hereilläkin näitä kuvia katsellessa, miten hauskannäköisiä olivat köynnökset, missä kasvoi kaikenlaisia annoksia mitä vain saattoi kuvitella!

Olen ehkä muutaman kokonaan ”unettoman” yön tarpeessa.