Huomenta muumitalosta 12 huhti 2015
En tiedä mitään parempaa kuin herätä tähän näköalaan, kuulla meren ääni, haistaa sen tuoksu ja siristellä silmiäni verhojen lomasta pilkottaville auringonsäteille.
Kun saavuin tänne perjantaina, odotti minua huoneessani yllätys. Jättimäinen kukkakimppu ja pullo samppanjaa suomesta asti tänne järjestettynä.
Ystäväni Janna ja Iina halusivat yllättää minut tällä eleellä ja kyllä yllätyinkin, ehkä vähän jopa itkin liikutuksesta. En varmasti tule koskaan unohtamaan tuota hassua hetkeä kun pällistelin kukkapuskaa ihan haavi auki ja tajusin (jälleen kerran) kuinka ihania ihmisiä minulla on elämässäni.
Kiitos vielä kerran tytöt ♥
Nyt koko huoneeni tuoksuu kukilta ja samppanjakin korkattiin eilen Saaran kanssa. Siinä terassilla istuskellen ja tuijotellen auringonlaskua oli kyllä kaikki maailman murheet kaukana.
Ihanaa olla täällä.
MISSÄ OLEN? 10 huhti 2015
Turkish Airlinesin koneessa saa edelleen homemade lemonade juomaa, eivätkä aterimet ole muovia. Näytöltä tulee elokuva joka kertoo kirjailijasta.
Ruoka ei tosin ole hyvää, olisi pitänyt valita lihan sijasta kanaa. Miksi aina kahdesta vaihtoehdosta tuntuu että se oma valinta on väärä, vai onko molemmat valinnat vain huonoja?
Missä mieleni on? En pysty keskittymään kirjailija –elokuvaan. Ajatukset ovat olleet liian pitkään jossain vuoristoradassa.
Ystäväni kuvaili muutama päivä sitten tilannetta niin, että lautaseni oli vain liian täynnä ja se piti tyhjentää. Kun mietin tarkemmin, niin siltä se juuri tuntui. Että lautanen on pitkästä aikaa pesussa – ehkä jopa ensimmäistä kertaa.
Tiskikoneessa, minkä pesuohjelma on vielä kestänyt nyt melkein kaksi viikkoa. Se lautanen piti sitten puhdistaa varmaan oikein kunnolla. Ihan kaikista elämän tahroista mitä ei koskaan aiemmin viitsinyt putsata.
Missä Olen nyt?
Etelä-Afrikassa. Eipä ainakaan minulle tullut yllätyksenä että juoksen heti tänne parhaan ystäväni luokse, kun vähän tuntuu siltä että nyt on pakko lähteä. Ja onneksi voi lähteä! Olen varmaan hokenut tätä jo sata kertaa, mutta olen niin hemmetin onnekas kun tämä kaikki on edes mahdollista.
Tuntuuhan tämä niin turhalta inistä tässä ja lennellä toiselle puolelle maapalloa etsimään jotain mielenrauhaa, kun toisilla on varmasti se koko tiskiallas täynnä niitä likaisia astioita ja enemmänkin, mutta en osaa paremminkaan tätä reissua selittää.
Enkä oikein usko, että te mitään muita selityksiä ansaitsekaan kuin niitä rehellisiä 🙂