Mihin nämä kaikki päivät vierivät? Miten voi olla jo miltei joulukuun puoliväli?
Joulupukit kurkkii jo jossain ihan oven takana, mutta ei ainakaan minun lahjojeni kanssa, ne ovat nimittäin vielä kauppojen hyllyillä. Niin monta asiaa hoitamatta.

Joulupukin jälkeen talveeni kurkkii myös aurinko! Pitkä ja ihana ’joululoma’ odottaa taas Etelä-Afrikassa. Olemme siellä ihan kohta! Lähdemme 29.12 eli jo reilun kahden viikon päästä 🙂

 

Kuinka paljon odotankaan ihanan ystävänä Saaran seuraa, lämpöä ja muumitaloa vuorilla – sitä minkä altaan reunalla on otettu varmaan satoja kuvia.
Raahaamme sinne taas mukanamme täältä pari ystävää, eli seikkailemme taas Kapkaupungissa kuuden hengen porukassa. Ja mikä parasta, kokonaisen reilun kuukauden pituisen ajan!

 

Vaikka olenkin ollut monta kertaa jo näissä maisemissa, tuntuu että jaksan aina vaan enemmän ja enemmän innostua tästä vierailuista. Näistä lomista tulee kerta toisensa jälkeen pidempiä ja ikimuistoisempia.

 

Toivottavasti tekin jaksatte pysyä vielä mukana matkassa! Koitan kuvailla mahdollisimman paljon uusia juttuja ja kirjoittaa erilaisia tarinoita. Ja jos teillä on mielessä jotain uusia postausideoita, tai muuta mitä haluaisitte kuulla Kapkaupungista, niin olen täällä ihan pelkkänä korvana 🙂

 

Viime New Yorkin matkallani muutama vuosi sitten kaupunki ei vielä tehnyt minuun ihan lähtemätöntä vaikutusta. Ehkä odotukset ensikertalaisena olivat liian korkealla ja olihan meillä silloin tuo ihana, mutta hieman väsyttävä L.A-San Diego- Las Vegas roadtrippikin takana. Hotellimmekin taisi olla vähän hassulla sijainnilla.

Tällä reissulla taisin kuitenkin vihdoin tajuta sen hehkutuksen kaupungista. New York tuntui todella kotoisalta.
Hassua, vaikka olin enimmäkseen yksin matkassa.

Ja vaikka kaksi päivää meni melko kiireessä ja hujauksessa, sain onneksi nauttia myös niistä hetkistä kun pystyin vain vaellella yksin pitkin Sohoa. Kierrellä kauppoja, juoda kahvin jossain pienessä kahvilassa. Ihmiset olivat todella mukavia ja ilmakin todella lämmin. Jopa kummallisen trooppisen kostea.

 

Tämä pieni Nykin seikkailu oli ehdottomasti siis upea. Isot kiitokset vielä H&M:lle tästä mahdollisuudesta 🙂

Seuraavalla kerralla sitten jotain täältä Calgarysta, mutta nyt nukkumaan. Huomenna lähdemme kohti vuoristoa!

 

Blogihistoriani aikana eniten pyydetty postaustoive: videoita.
Blogihistoriani aikana eniten pilalle menneet postausyritykset; videot.

Te pyydätte näitä usein ja aina minä näytän punaista valoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi! Yritykset eivät vain kovin usein (koskaan) päädy tänne.

Katsokaas, en voisi suoranaisesti sanoa hyppiväni mukavuusalueellani kun puhutaan videoista, mutta ehkä voin hyppiä Balin rannoilla kun sitä videoidaan? Tämä oli ajatukseni kun Indonesiaan suuntasimme viime maaliskuussa. Pyysinpä saada mukaani lainaan vielä Canonin Legria mini –videokameran projektia varten – sen verran kovat oli aikeet. Mutta minne sekin ”projekti” lopulta jäi? iMovien kirjastoon virtuaalisesti pölyttymään kuukausiksi.

 

Tavallaan löysin tämän vahingossa toissapäivänä ja tavallaan tulin sitä katsoessani aika iloiseksi. Mitä sitten jos kamera heiluu, leikkaus on kuin lapsen tekemä ja musiikki rätisee kirjaimellisesti taustalla? Videolla meri on turkoosi, palmut vihreitä, apinat syö kameraani ja minä voin melkein tuntea tuon auringonpaisteen ihollani.

 

Miksi sitä ei nyt voisi näyttää?

 

 

Ehkä pitää ottaa vain tavaksi videokuvailla. Totutella. Ainakin lomilla ja tällaisissa maisemissa!