Archives
 

14 touko 2013

Posted at 12:37h in Uncategorized by
0 Likes

Eilen minun ja ystäväni kahvihetkeä Stockmannin Robert’s coffeen terassilla viihdytti paidattoman miehen show.

Ne jotka ehtivät ajatella että tiirailimme jotain pyykkilauta adonista, niin ehei. Ei sinne päinkään.
Pikemminkin minusta tuntui, että katselin tripillä olevan kylähullun oman pään sisäisiä olympiakisoja.

Paidaton mies (jolla oli verkkarit jalassa, mutta kireät bokserit niiden päällä) aloitti kuulantyönnöllä.
Kolmen sepän patsaalta kuvitteellinen kuula heitettiin pyörähdystekniikalla luultavasti jonnekin päin Stockmannin sivuseinää, mutta kovin keskittyneesti ja ammattimaisin ottein.

Muutaman kuulan jälkeen, herra istui patsaan juurelle pitämään kahvitauon, kunnes alkoi jalkapalloharjoitukset.

Jalkapallon jälkeen oli taas kahvihetki, mitä seurasi oma henkilökohtainen lempparini – sumopaini.
Hämmästelin hieman tässä vaiheessa, miten rauhassa paidaton mies verkkariboksereissaan sai leikkiä sumopainijaa keskellä vilkasta katua.
Kukaan ei antanut edes kummaksuvia katseita.

Ehkäpä ihmiset sekoittivat sen nykytanssiesitykseen.

Esitys se oli joka tapauksessa. Itse katsoin kuitenkin parhaakseni poistua paraatipaikoiltani hyvänsään aikaan, ennen kuin miehellä alkaisi vaikkapa uimahyppyharjoitukset.

Jatkoimme tietämme tylsään Zaraan.

Ostosreissulta ei löytynyt mitään mieltä mullistavaa, mutta ehkä hyvä niin.
Nautin melkein enemmän vain siitä, miten helppoa sovituskoppirumba on hoitaa maksimekossa ja ballerinoissa. Ei tarvitse edes kumartua vaatteiden vaihdossa. Olenhan hieman laiska.

Maksihame & ballerina kausi on niin alkanut.

Takki // Zara
Neule // Zara
Hame // Bershka
Laukku // Mulberry
Kengät // Tory Burch
Aurinkolasit // Burberry

Tags:
Print page
0 Likes

06 touko 2013

Posted at 06:02h in Uncategorized by
0 Likes

Tehtiin typerä veto Laurin kanssa, että olisin karkkilakossa kaksi viikkoa.
Itsepähän sitä ehdotin, kun alkoi hieman huolestuttamaan – kolmen karkin täytteisen päivän jälkeen – tuo meininki, mutta unohdin varmaan sen pienen faktan itsestäni, että olen surkea kaikissa lakoissa.

Ja sitten jäin kiinni suklaamuruista. Lauri oli löytänyt oikein kasan murusia meidän karkkikaapin alapuolelta.
Omasta mielestäni sitä ei tosin lasketa, jos on syönyt karkkia niin että ei muista edes koko lakkoa?

No, ehkä ihan hyvä vaan että koko homma meni ihan läskiksi. Päätettiin nimittäin pitkästä aikaa mennä elokuviin ja enhän minä sinne voi olla menemättä Makuunin irtokarkkien kautta. En.

Tietenkään karkit eivät edes maistuneet niin hyviltä kun olin luullut. Jätin puolet syömättä ja jätin ne vielä kapinoiden sinne elokuvateatteriinkin. En muista mikä oli vedonlyöntimme panos, mutta Lauri sanoi että minun ei tarvitse maksaa. Se ei kai ollut ottanut minua tosissaan alunperinkään.

Elokuvakaan (Identity Thief) ei ollut niin hyvä kuin olisin odottanut, mutta katsottava ja osittain hauskakin.
Sunnuntai kokonaisuudessaan kuitenkin oli kiva. Ristin sen meidän treffipäiväksi. Käytiin syömässä Sushibarissa ja kävelyllä käsikädessä puistossakin.

Näin neljän vuoden seurustelun jälkeen treffit tosin eivät ehkä ole ihan samaa luokkaa kuin ensimmäisinä kuukausina.
Molemmat pystyvät ravintolassa häpeilemättä syventyä kännykkäänsä, hiljaisuus ei haittaa ja kävelylläkin puhutaan imurin pölypusseista, mutta hei – ollaan me silti hemmetin onnellisia.

Kivaa maanantaita kaikille 🙂

Tags:
Print page
0 Likes

04 touko 2013

Posted at 12:47h in Uncategorized by
0 Likes

Joku jo kyselikin missä meidän vappukuvat viipyilee.
Ajattelin, että en laita niitä, koska niitä on hurjat neljä;
minä, puu, pöytä ja minä.

Ei mikään mahtavin kuvasaldo, mutta toisaalta miksipäs ei.

Kuvat ovat keskiviikolta, mutta kyllähän me tiistainakin kipitettiin tuolla ystävän tupareissa ja levyjulkkareissa. Myöhäiseksi meni, mutta onneksi jo yhdeltä seuraavana päivänä onnistuttiin olemaan Kaivopuistossa nauttimasta ihanasta säästä ja ihmishulinasta.
Melkein jopa harmitti, että piti piakkoin siirtyä sisälle Katajanokan Kasinolle vappubrunssille, mutta toisaalta kun on hyvä porukka, niin meillä olisi ollut hauskaa varmaan vaikka oltaisiin kykitty kaivossa.

Kaiken kaikkiaan kaksi päivää vappua oli aikamoinen koettelemus. Taisin saada siitä pienen flunssankin ja vielä eilenkin lounaalla kaadoin kahvit pitkin kahvilan tiskiä ja olin niin pöhkön oloinen että suosiolla takaisin kotisohvalle lepäämään.

Tänään onneksi jo paremmin ja aurinkokin paistaa. Ajattelin lähteä lenkille. Kevät on ihanaa lenkkeilyaikaa kun löytää ensimmäisiä kukkia ja voi istahtaa kalliolle nauttimaan auringonsäteistä.
(eli lenkkini ovat kaikkea muuta kuin sitä juoksemista).

Tags:
Print page
0 Likes