Ensimmäinen suomen kesän rantapäivä toteutui viime viikolla. Olin aivan innoissani kaivamassa viime vuoden jäljiltä rantakassia ja vilttiä kaapinperukoilta ja hyppelemässä Citymarketissa ostamassa eväitä rantaretkellemme.

Intoni yltyikin siellä miltei hurraa huutoihin koska kaupassa edessäni möllötti sellainen uusi itsepalvelu salaattitiski! Rakastan salaatteja ja nyt siinä oli pöytä pullollaan erilaisia salaatteja ja täytteitä. Minua ei pitäisi kyllä päästää käsiksi tuollaiseen ja niinhän siinä kävi että ahneus otti vallan ja salaattikippooni lopulta päädyin valitsemaan vain fetaa, mozzarellaa, salaattia, oliiveja, monia erilaisia papuja, maissia, kahta erilaista kaalisalaattia, porkkanaa, nuudelia, bulguria, punasipulia, paprikaa, tonnikalaa, nakkeja ja yksi kokonainen kananmuna!

Salaatin kruunasi sinappi-limekastike, siinä ohessa mutustin myös munariisipasteijaa ja jälkkäriksi viinirypäleitä ja mansikoitakin yritin syödä, vaikka en niistä kovin paljoa edelleenkään pidä.

Kuulostan ihan viisikkokirjalta. Muistatteko miten jokaisessa kappaleessa lueteltiin jokaisen eväskorin sisältö tarkkaan ja huolellisesti? Keitettyjä kananmunia, kinkkua, tomaattia leipää, hedelmäkakkua ja inkiväärijuomaa. Tuli aina nälkä kun luki niitä.

Ei, mutta eikö salaattini kuulostanutkin herkulliselta?
Okei, ehkä siinä saattoi olla hieman liikaa meneillään, mutta puolustin sekalaista kippoani väittämällä sitä vähän niin kuin tapas-lautaiseksi. Tapassalaatti.


Kyllä. Tapassalaattikippo – Se tulee olemaan tämän kesän piknik evääni vielä monesti.

En yleensä sano tätä reissun jälkeen, mutta ihanaa olla kotona.

Ollaan kipitetty sellaisella vauhdilla Katalonian kivisiä katuja, että blogille ei ole valitettavasti jäänyt oikein aikaa. Huomiota ole saanut sen enempää kyllä kamera, Instagram, Facebook, tai sähköpostikaan.
Siksipä onkin nyt erityisen ihanaa istua kotisohvalla, juoda teetä ja tuijottaa kaikessa rauhassa tietokoneen ruutua.

Lento meni mukavasti. Sain vallattua itselleni koko penkkirivin ja juuri kun olin innoissani käyttämässä hyödykseni Norwegianin ilmaista nettiä, loppui tietokoneestani akku ja minuutin päästä sama homma puhelimen kanssa. Ei auttanut muu kuin käydä pitkäkseen siihen ja käyttää hyödykseen sitten sitä ylimääräistä tilaa. Nukahdin heti.
Lentokentällä minua oli vastassa Lauri, mutta sen sijaan että oltaisiin lähdetty yhdessä kotiin, jouduinkin minä puolestaan saattamaan Laurin koneeseen, joka lenteli tunti oman koneeni laskeutumisen jälkeen Berliiniin.

Meillä oli siis tavallaan pika treffit lentokentällä.

Naureskelin kun pääsin kotiin, että ilmeisesti sillä aikaa kun minä olen loikoillut Espanjan auringon alla, Lauri on kunnostautunut hotellisiivoojana. Koti kiilsi puhtauttaan ja pyyhkeetkin oltiin taiteltu sydämen muotoon sängylle. Ihan niin kuin Meksikon hotellissa meille tehtiin.

Seuraavaksi naureskelin säälle. Kävin kastelemassa parvekkeen kukat ja tajusin että sinne porotti ilta-aurinko vielä ihan täysillä ja asteita varmaan sata. Viittä minuuttia myöhemmin istuinkin jo bikinit päällä ilta kahdeksalta lukemassa kirjaa siinä, kun eilen samaan aikaan Barcelonassa hytisin niin kylmissäni, että oli pakko ottaa ravintolasta taksi takaisin hotellille.

Ei siis tosiaankaan haittaa olla kotona.

Tags:

Tämä viikonloppu vie minulta taas kaikki voimat. Liikaa jääkiekkoa, liikaa juhlia ja liikaa töitä. Kaikki samaan torstai-sunnuntai kasaan. En osaa jäädä mistään paitsikaan, joten jos juoksen tuolla pää kolmantena jalkana, niin siitä voin syyttää vain itseäni.

Kiireen kertoo parhaiten makuuhuoneemme vaatekasa keot. Vielä torstai päivällä niin tiptop huone näyttää siltä kun jokainen Helsingin vaatekeräyspiste olisi räjähtänyt sinne.  

Lisäksi olen kovin hämmentynyt, koska olen hukannut lempihousuni. Ne ovat olleet kadoksissa jo kohta kaksi viikkoa. Kadonneet jonnekin kadotettujen housujen maailmaan.
En ikinä hukkaa mitään (paitsi kerran ne auton kesärenkaat) ja siksi olenkin ymmälläni. Ensin etsin niitä kaikista loogisista paikoista – pyykkikorista, kaapeista, sängyn alta ja niistä kasoista, mutta ei. Oli pakko katsoa läpi vessat ja keittiökin. Kerran olin unohtanut kännykkäni jääkaappiin, mutta sentään siellä ne eivät voi olla.

Mutta mitäpä minä housuilla, kun maksihameet on mukavampia.
Lähdenkin nyt harmaan helmani kanssa syömään ja tuijottamaan sitä jääkiekkoa.

Mukavaa lauantaita