No nyt siellä sataa vettä, mutta eilen päivällä ei lähellekään.
Rakastan niitä vapaita hellepäiviä, kun ainoa murheenaihe on mennäkö rannalle, vai puistoon. Ehkä vähän myös se kun eväät sulavat mössöksi, vesipullo kiehuu, frisbee lentää päin vilttinaapureita ja tuntematon mies parkkeeraa pyyhkeensä niin lähelle sinua, että saat hänen varpaansa omalle pyyhkeellesi – vaikka tilaa olisi vieressä kylälliselle ihmisiä.

Eli kaikki on harvinaisen hyvin.

Olen huomannut olevani myös varsinainen eväshirmu. Olen juuri se kenellä on salaatit ja pasteijat, hedelmät ja herkut. Pusseja ja rasioita, murusia kaikkialla. Joka kerta.

Eilen oli taas mm. se tapassalaattikippo. Kaikki kehui että se näytti hyvälle, vaikka itse olen tullut siihen tulokseen (kolmen kipon jälkeen), että se ei ehkä maistu oikeasti yhtä hyvältä miltä näyttää.
Pitänee keksiä uusi eväs.

Tags:

Kotona ollaan ja tosiaan muutamaa kymmentä hyttysenpuremaa, hienoa kokemusta ja pari kiloa grilliruokaa mahassa rikkaampana.

Niiden lisäksi juhannukseemme mahtui saunomista, uimista, aurinkoa, myöhäisiä iltoja, ihania ystäviä, naurua ja pariskunta-pihaolympialaiset.
Jep. Mökin isännät olivat laatineet vähän ohjelmaa ja täytynee sanoa, että kun kuulin olympialaisten lajeihin kuuluvan mm. karaoke duetto ja paritanssi, teki mieleni mieluummin piiloutua puskaan, kuin pompahtaa parrasvaloihin. En ole yleisön edessä laulavaa ja tanssivaa tyyppiä. – yhtään.

Eipä siinä mitään huumorillahan vaan eteenpäin, muutama lasi viiniä ja erittäin paljon heittäytymistä ja hyvinhän me pärjättiin.

Jäipähän ikuisesti mieleen miten me Laurin kanssa ”tanssittiin” meille arvottua salsa-tanssia valoisana kesäyönä kostealla nurmikolla. Opeteltiin muutama liike YouTubesta (joltain mustalaisten takapihatanssi videolta), naurettiin ja hölmöiltiin. Onneksi Lauri on sen veran vahva että saatiin muutama nostokin aikaiseksi ilman että tömähdän turvalleni nurmikolle.
Ja täysin yllättäen voitettiin koko tanssiosuus! Joo, olihan koko homma ihan leikkiä, mutta tuli siitä aika mahtava fiilis.

Lisäksi oli uintia, melomista, eukonkantoa, tarkkuusammuntaa, pituushyppyä, tikanheittoa ja sanaselityspeliä. Kyllä ihan muutaman kerran sai nauraa ja voin kertoa että pitkä matka lumpeiden seassa uiminen ei ole vahvuuteni, mutta tikat osuivat tukevasti tauluun ja eukonkatokin on näköjään meidän laji.

Nyt hyvillä mielin ja erittäin väsyneenä takaisin arkeen. Olo on tosiaan kuin jet lageissa. Olen nukkunut tänään jo kahdet päiväunet.

Pahoittelen kuvasaldoa. Olisin itsekin halunnut ikuistaa meidän salsat kuville, mutta kamerani yritti olla lomalla.

Ihanan rento päivä takana, vaikka yöllä nukuinkin vainoharhaisen koiran lailla.
Ensin sain unta vasta kolmelta, minkä jälkeen heräilin säpsähtäen tunnin välein ja kun viimein oli aika herätä, olin ihan jäässä ja kaikkea muuta kuin levännyt.

Lämpimässä suihkussa lohduttelin itseäni muistelemalla jälleen aikoja jolloin joka aamu piti kävellä kouluun pitkiä matkoja pysäkille ja odotella junaa sekä bussia umpijäässä ikuisuuksia. Vihasin sitä. Äitini lohdutti minua aina kertomalla että hän hiihti tunnin kouluun joka aamu. Se auttoi vähän, mutta eniten auttaa olla aikuinen. Ei ole pakko hiihtää eikä käyttää myöhästelevää junaa jos ei halua. 

Aamupäivä sujui paremmin eräiden jännien työjuttujen parissa, mutta kun saavuin kotiin tuli uni vihdoinkin (väkisin) ja nukahdin sohvalle viltin alle suu auki. Miksi olen alkanut nukkumaan suu auki? Tiedän sen siitä että herään suu täynnä vilttiä tai ties mitä.

Päikkäreiden jälkeen iski lihapullahimo ja suuntasimme Laurin kanssa Punavuoreen ravintola Toriin jallupullille. Pyysin lautaselleni salaattia ja ihmettelin miksi en sitä aikaisemmin ollut tajunnut tehdä. Lihapullat ja perunamuusi on ihan tylsiä itsekseen, vaikka yhtiä Helsingin maukkaimpia ovatkin.

Torista siirryin tapaamaan ystäviäni JallaJallaan, missä he kiinnittelivät niittejä uimahousuihin? ja naureskelivat sille miten kukin vuorollaan muisti suomen ensimmäisen presidentin nimen täysin väärin.

Nyt olen kotona ja Lauri haluaa katsoa Teksasin moottorisahamurhaajan.
Ei se mitään olen silti onnellinen ja tämä oli yksinkertaisuudessaan kiva torstai.